Eräänä keskiviikkona he – kahvikupposensa ja sokurinsa ja tasettinsa huuliensa väliin somasti hamuttuaan ja kahvi-ihanuuden vastaansanomatta vastaanotettuaan – keksivät pelata sanapeliä. Tuomariksi tulee Nykysuomen sanakirja. Sana mikä sieltä löytyy, kelpaa.
Alli on kiihkeä pelaaja ja huono häviäjä. Viimeinen rivi odottaa sopivaa sanaa, joka heruttaa voittopisteet. Miettii ja miettii ja vihdoin välähtää: intreseerata. Tarkistus Nykysuomen sanakirjasta:
klik
Alli häviää pelin mutta puhuu yhä mitä sattuu. Semmoinen on Alli.
***
Krapini, sadan sanan tarinani, tässä. Kyllä oli suulaalla savolaesella vaekeeta:)
11 kommenttia:
Kyllä tuon pelin kanssa on ollutkin usein hauskaa ja kinaakin on tullut, kun on ollut tuollaisia "Alleja" mukana ;D
Tuollaista "suklaaversiota" Scraplesta en olekaan ennen nähnyt.
Oikein kiva peli ja joskus saattaa aiheuttaa ristiriitojakin,,mutta aina on ollut hauskaa..
Parhaita lautapelejä :) Isän kanssa pelataan tätä...
Monta koukkua lukijalle sait mahtumaan, vaikka olikin vaikeaa, kun kaikki tärkeät sanat piti jättää pois. Ja suklaat oli syöty...
Olen kyllä jäänyt paljosta paitsi, kun en tunne tuota peliä.
Ja sikseen, ehkei minun kannattaisi sitä pelatakaan, kun olen myös yhdenlainen Alli.
Sokurit ja tasetilta hörppimiset kyllä tiedän. Pienenä isompia matkien olen tasetilta maitokahvini ryystänytkin.
Minun mielestäni sinulla ei näyttänyt olevan vaikeuksia pykätä 100 sanan stooria. Siinä on kaikki - alku, keskiosa ja loppu.
Marjukka,
peli sokeria, jälkipeli suolaa.
Suklaaversiossa häviäjä joutuu nielemään paitsi harminsa myös tyydyttämättä jäävän suklaahimonsa. Karvas kalkki kaikin puolin ;).
Krisse,
hauskaa olla pittää, kävi niin tai näin pelimittelössä. Häviön hetkellä voipi tokaista: ei haittaa vaikka vähän haittaa.
Nana,
sinulla on kiva pelikaveri; oma isä. Voitte pelatessa peilailla eri sukupolvien sanavarastoja ;).
Kuvanakkeli,
kiitosta!
Mutta voi mikä tuska ja parku kun ei voi krapissa päästellä vapaasti kieltä laulamaan. Ei vaininkaan, kiva välillä kurittaa suulauttaan ja kokeilla miltä tuntuu pysyä raamissa ;)
aimarii,
kiitos.
Niin, mitäpä sitä pelaamaan, jos ei ole intohimolla pelin tuoksinassa mukana. Tärkeintä ei ole pelaaminen vaan voitto ;). Mutta pelikaveriksi Alli ottaa vain Ellin, jolle on yksi lysti, miten taistossa käy. Miten Elli voikin olla niin välinpitämätön pelin lopputuloksen suhteen, Alli tuumaa :D.
Tunnustan: minussa taitaa olla myös enemmän Allia (tässä mielessä) kuin Elliä. Tai riippuu kenen kanssa pelaa.
Tasetilta kahvin ryystäminen sokuripala suupielessä kostuketta janoten pitäisi nostaa käytöksen kultaisen kirjan ykköspykäläksi. Ja mahtava ryystäys mukaan. Nautintojen juhlaa.
On hieno ja kiva peli, mutta tosta suklaisesta tykkäisin myös!
Saako sen syödä, mutta siitäkin tulee kinaa, meneekö suklaa tasan kaikille.Jos on monta Allin tapaista pelaamassa.
Hahaa! Maailman paras lautapeli. Meidän käytössämme usein. Ja mitä sanoihin tulee, tunnen syvää myötätuntoa Allia kohtaan :o)
Kyllä siinä sanakirjoja aika usein tarvitaan. Hyvin onnistuit välttelemään väkisin pulppulevia sanoja. ;)
Tässä äskettäin juuri muistelin tuota tasetti-sanaa. Oli/On se siis tasetti, josta ennen ryystettiin. Nyt vakikäytössä Muumimukit. Ja tästä tuli sitten mieleen sokerisakset, joilla leikattiin paloja sokeritopasta ja sitten...
Sinun tarinasi saavat aina jotakin liikkeelle. Kiitos!
Mistähän noita kirjaimia saa lisää sen jälkeen kun kaikki on syöty..tuli heti hätä käteen.
Scrabble on kiva peli, pelataan sitä usein kielipuolten lasteni kanssa ja siinä lystissä olisi tullut jo yksi kekkakielen sanakirja keksittyä. Minun sanani taas vetävät tuonne ristimerkin puolelle.
Sinulla on täällä ollut taas valtavan ihania kirjoituksia, tuo isäjuttukin. Nyyhkin pelkästä haltioitumisesta kirjoitustaitosi edessä.
Harakka,
niin, suklaisessa pelissä on ihan oma hohtonsa. Ennen peliä on hyvä sopia säännöt, kuka syö nappulat pelin ratkettua: suodaanko lohtua häviäjälle vai saako voittaja sekä ilon voitostaan että palkinnoksi syödä kirjaimellisesti sanansa :).
Mimosa,
lautapelit ovat hauskoja. Sanapelit erityisesti. Viime aikoina Alli ja Elli ovat löytäneet kryptot, mutta ratkovat niitä kumpikin yksikseen ja lähettävät ratkaisut kisaan, jossa voittona on 20 €. Kyllä sillä jo muutaman kahvikupillisen taas ryystää.
Liisa,
kiitos.
Vai on sinulla muistissa ehtaoikeat sokerisakset. Jännää. Niitä en itse muista mutta tasetilta ryystingin kyllä ja mikä taito tarvitaankaan, että sokeri ei tipahda suupielestä lattialle. Aikamoista jonglöörintaitoja saa hallita Elli sekä Alli että kahvinjuonti sujuu kohti maksimaalista nautintoa.
Vaikea on sotia luonnettaan vastaan ja olla lyhytsanainen. Kuuntelen kuitenkin myös selkouutisia radiosta ja nautin hitaasta luennasta, lyhyistä virkkeistä... Kaikella on puolensa ja puolensa, pitkällä ja lyhyellä kielikaavallakin. Toivon että kielen monimuotoisuus säilyy rikkaana. Kieli kulkee usein omia polkujaan, pääasia ettei se köyhtyisi vaan palvelisi ihmisen ilmaisua ja keskinäistä kommunikointia - siitä kielessä on perimmältään kyse. Saada sanotuksi, tulla ymmärretyksi. Eli suttaahan se olla (kielen pittuuvven kanssa puljatessa) näen, vuan voephan se olla niinnii... ;)
Sirokko,
tarina sai alkunsa kun jämähdin Nykysuomen sanakirjassa ristinmerkkiin. Mitäh! Kuoletetaanko kieltä ehdoin tahdoin, auktoriteetin voimin. Hetkinen, tuumin pitkän tovin. Intresanttia :). No, ei minulla 'aktorisoitua' ohjailua vastaan sinänsä mitään ole, mutta tuo kuoliniskusymboli vain tökkäsi. Onko pakko? On kai, jos ei parempaakaan keksitä.
Kauppias on onnellinen, jos jokaista peli-iltaa varten pitää hankkia uusi peli, kun suklaat on syöty. Kaiken voi kääriä suklaaseen. Ja kauppa käy:)
Kiitos sanoistasi. Isä on kirjoittanut minut. Hän, jos olisi elämässä, kiittäisi sinua.
Lähetä kommentti