"Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä."
Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44)
valokuvatorstain 123. haaste
23 kommenttia:
Hieno oivallus. Ja paljon mainioita vertauskuvia meille suomalaisille, sekä tämän päivän puuteollisuudelle. Nam.
Hieno ja vertauskuvallinen otos!
Minulle kuvasi on kuin opas tai viitta, joka neuvoo ja ohjaa oikealle suunnalle.
Tämmöistä tuli heti mieleen. Kuvasta löydän aimo annoksen symboliikkaa. Verraton kuva.
Hieno kuva! Vahvaa symboliikkaa: irtoamista, uuden kasvua, keveyttä, tuulen mukana lentämistä, antautumista...
Siloposkinen kuoriglyz lopulta käpristyy ja kuolee pois! Hieno kuva!
Keveästi tuulessa heilahtaa...
Monimielinen kuva.
Silkkiäkin silkimpää on repeytynyt tuohi, puun iho. Ohutta, haavoittuvaista. Kuva kuvittaa katsojan mieltä, mielikuvitusta.
'olemme riisuneet muistomme välineen ympärille..' Onkohan niin? Minusta tässä on riisutaan muisto välineen ympäriltä ja lähdetään sen mukana,ilmaan, maahan, maatumaan, uuteen elämänkiertoon, ehkä entisestä on vielä muisto tallella uudessakin, kuka tietää. Tällaisia ajatuksia toi kuva mieleeni.
Kuinka voikaan tuo kuori kiiltää kuin hienoin silkki. Joku eläväinen sen on rungosta riisunut irti. Mutta mitä mahtaa olla kaarnan takana? Monenmoista elämää sielläkin uskoisin.
On aina kutkuttavaa mietiskellä paitsi itse kuvaa niin mitä sen taakse kätkeytyy.
"Keveyden ääni" -- kun koivun iho revitään rikki. Kaunis valoa heijastava kuva; valo joka kätkee pimeyden kääntöpuolelle.
Koivuun on kirjoitettu suomalaisen elama.
Elämän monet kerrokset.
Irti, vapaana, kevyesti lentoon! Hieno kuva!
Vasta uloimman kuorikerroksen alta paljastuu elämä. Puhutteleva ja kaunis kuva.
Todella hieno kuva haasteeseen.
Ohuen ohut kerros elämästä haluaa pois.
Lähteä lentoon, ja antaa uuden tulla tilalle!
Irronnut ote, katse jo ylös.
Sininen taivas odottaa.
JukkaK,
niinpä, tuohta kiskotaan tuohesta.
savisuti,
kiitos, luonto on vertauskuvien ehtymätön lähde.
aimarii,
kotikoivun tuohi viittilöi: hyvää matkaa, jokaisessa elämäsi vaiheessa.
Uuna,
niin; tuohi jonka tuuli oli irrottanut rungosta, symboloi vapautta. Elämään kuuluu myös ”hengen” lento: antaa mennä vaan, luonnostaan.
Marjukka,
niin, syntymä ja kuolema ja siinä välissä elämä.
Inkivääri,
keveitä kevättuulia ;)
heinänkehrääjätär,
todella: puun ihohan se siinä lepattelee kaikkien tuulien armoilla. Toivotaan leppeitä ilmoja, sopivaa lämpöä, uskoa elämään sen kaikissa vaiheissa.
Sirokko,
niin, elämä uudistuessaan ei kierrä kehää, vaan luo uutta. Kypsyy ainutkertaista – vanhan pohjalta.
Tarolino,
näet myös rungon, josta tuohi on irronnut. Päästääkö runko tuohen kevyin mielin liitelemään pois itsestään vai haluaako pitää kiinni: älä mene vielä, älä ihan vielä... Millainen on rungon tarina, menneisyydessä, millainen tuohen tarina, tulevaisuudessa?
Kutuharju,
valo voi paitsi paljastaa myös kätkeä. Ehkä kaiken koetun pimeyden ei tarvitse tulla päivänvaloon, vaan mennyt on paras unohtaa ja suunnata katse kohti tulevaa.
hpy,
kotimaan koivu, vahva suomalaisuuden symboli, myös kaihoa täynnä niin kuin Jo Karjan kunnailla lehtii puut, jo Karjalan koivikot tuuhettuu...-laulun sanoman tunnelmassa.
SusuPetal,
elämä kuorii puuta, kuorii ihmistä. Ydin on syvällä, tallessa.
Marja-Leena,
hetket, jolloin mielemme pääsevät murheista irti, lentoon, ovat täynnä kevyttä onnea ja kiitollisuutta.
Liisa,
kiitos.
Kun kuoret riipiytyvät irti, olennainen tulee esiin.
Harakka,
niin, vanhan kerroksen on aika väistyä ja antaa uudelle tilaa. Elämä etenee.
arleena,
sinistä kohti, lopulta. Aika täyttyy.
Koivussa tuohi elää. Sillä on tehtävä: se suojaa koivua. Koivun jälkeen tuohelle alkaa uusi elämä: virsuissa tai saunan sytykkeenä. Kauan eläköön tuohi!
Tuohi on suomalaiselle tärkeä: ei ole tuohesta minunkaan suuni ja aika paljon tuohta tarvitaan pelkästään arjesta selviämiseen.
Ina,
koivutuohi on osa suomalaista "sielunmaisemaa". Tuohikontti selässään lääkäri Lönnrot katsoi suomalaisten parhaimmaksi lääkkeeksi ja tehtäväksi koota talteen pirttien henkisen aarteen. Tuohisuita eivät kantaisämme olleet, eivät toden totta. Siltä on pohjalta on hyvä jatkaa tuohen kiertokulkua.
Hyvin sinä kotimaista tuohta kohtelet; se elää mainiosti muodossa jos toisessa.
Tuohi tuulessa, suomalaista keveyttä.
tanssiva harmaa pantteri,
tuohen tanssi liikuttaa suomalaiskansallista romanttista mieltä :)
Joskus tarvii luoda nahkansa uudelleen...
-wiltteri-
Wiltteri,
totta; tärkeää on luoda nahkansa uudestaan - yhtä tärkeää kuin (välillä) uudistaa ajatteluaan.
Lähetä kommentti