Valokuvatorstai: Murphyn laki (mm.):
– Kaikki vie enemmän aikaa kuin pitäisi.
– Jos asiat jätetään oman onnensa nojaan, ne menevät huonosta pahempaan.
Elämän arpajaisissa jokainen saa paitsi ainutkertaisuutensa, myös perimän kautta sitä sun tätä mukavaa ja vähemmän mukavaa. Melkein koko ikäni olen tajunnut, etten kuule kunnolla, mutta luulin etteivät sen kummemmin kuule muutkaan. Vasta kun menin "yleisön pyynnöstä" tarkempiin tutkimuksiin, totuus valkeni. Olen ollut ikäni huonokuuloinen, sairastanut perinnöllistä kuulovikaa, missä puheäänialueella ajaudun joko hiljaisiin katveisiin tai sitten konsonantit puuroutuvat eivätkä erotu: en tiedä sanotaanko paula tai kaula jne. Ilmankos oli koulussa vaikea ymmärtää vieraiden kielten tunnilla, mitä yritettiin sanoa. Ja myöhemmin kuuloni on ollut sekä valikoiva että luova: se mitä en kuule, arvaan. Usein osun oikeaan. Toisinaan en. Naurua piisaa kotitarpeiksi.
Ensi viikolla menen kokeilemaan kuulokojetta. Koskaan ei ole liian myöhäistä luoda parempaa tulevaisuuta, Murphyn laista huolimatta. En tosin tiedä, haluanko kuulla kaikkea. Onko jokainen sana merkittävä? Omiin korviin olen niin tottunut. Ja ajatuksiin. Hm. Ehkä kuulokoje on juuri siksi tarpeen :)
25 kommenttia:
Kuulokojeen saannin jälkeen sinulla on se hyvä puoli, että voit laittaa sen pois päältä kun ei huvita kuunnella. Valikoivasta kuulosta taas on sekä hyviä että huonoja juttuja kerrottavana. Hyvä kun saat apua.
Ihan kaunis korva, päällisin puolin kaikki kunnossa siis. Mutta hyvä kun vika todettiin ennenkuin on liian myöhäistä. Vaikka ei kai se kuulovikakaan kaikilla koko aikaa huonone, ainakaan ennen kuin vasta sitten joskus vanhana.
Kenellä näkö, kenellä kuulo. Sitä luulee, että niin kuuluu olla kuin itsellä on. Aika pitkään. Onneksi apua löytyy. Ja samalla selittyy moni asia.
No, hyvä asia, että saat kuulolaitteen.
Voit kuulla jotain sellastakin, mitä et ole edes haaveillut olevankaan.
Se voi olla vaikka jonkun linnun lauluääni!
Harakka tuossa edellä puhui Asiaa. Ajattele, jos löydät jotain ihan uutta kuulokojeen avulla :) Ole tarkkana!
Kauan onkin kestänyt ennenkuin on havaittu - sinulla on jännitävät ajat edessä, mutta onneksi sen voi ottaa pois jos kuulee liikaa:) Ja tottahan se on, että kuulolaitteella oikeasti voi kuulla ikäänkuin liikaa, ei se ole niin tarkka kuin korva, että älä säikähdä...
Joskus voisi olla parempi kuulematta - totuutta. Tai vain kuulematta jotain - tarpeetonta.
Tai olla kuulon suhteen valikoiva.
Muuten oiva oivallus.
Niin se vain on, että perimässä saadaan myös haittagenejä. Sinä sait huonon kuulon ja minä sairaat silmät, mutta minäkin pärjään.
Sinulla on tulossa mielenkiintoinen viikko, miten kuulo muuttuu ja mitä pidät uudesta tilanteesta.
p.s jäällä on varmasti upeaa liikkua, jos on kerihanki = hankikanto.
Siihen tottuu melko nopeasti.Liikenteen melu on pahinta,mutta kuten edellä jo mainittiin,sen saa pois päältä.Minulla on ollut kuulolaite vuodesta 1986.Kännykkän kanssa ei puhelu onnistu ilman lisälaitetta (induktiosilmukka).
Minullekin sanottiin muutama vuosi sitten, että hanki ajoissa kuulolaite, niin totut siihen helpommin, kuin oikein vanhana. Vielä en ole hankkinut, koska kuulen välillä liiankin hyvin. Mutta jos on jotain häiriöääntä samaan aikaan, en saa mitään selvää.
Yhteen aikaan mies antoi "neuvoja" kun olin puhelimessa, enkä minä kuullut kumpaakaan. Nyt on jo oppinut.
Kannattaa kokeilla ilman muuta, muuten et tiedä millainen ääni kuvanakkelillakin on. Aika hieno, vaikka itse sanonkin :-)
Nyt ei alakoulunopettaja tule heristämään sormeaan, hän on jo mennyt pois.
Joskus voisi olla hyvä, kun ei kuule kaikkea, mutta kyllä paljon kaunista jää silloin kuulemattakin. Varmaan sinua vähän jännittää, että mitähän oikein mahdat kuullakkaan!
Menin muutama vuosi sitten lääkäriin, kun arvelin olevani kuulokojeen tarpeessa. Tutkittuaan minut, lääkäri oli sitä mieltä, ettei kuulokoje ole vielä tarpeellinen, ja neuvoi minua pyytämään ihmisiä puhumaan kovempaa, jos en kuule. Tästä mainiosta neuvosta maksoin yksityislääkärin silloisen hinnan:)
Kuulostat apeltani - hänkään ei oikeastaan halua kuulla kaikkea, usein on kuulokoje ihan jossain muualla. Mutta sitten suree kuitenkin, kun ei saa lastenlasten puheesta selvää.
Kuulokojeita on kuulemma erilaisia, ja yksi sopii yhdelle, toinen toiselle. Toivottavasti saat hyvän ja sopivan, joka tulee tutuksi ja omaksi.
Hienoa että vika on todettu ja on korjattavissa. Sittenhän voit oikeasti valikoida mitä haluat kuunnella, alkuunsa ympäristö tosiaan saattaa metelöidä kummasti.
Olen aina miettinyt,
että kuuro voisin olla.
En kuulisi paljoa ihan turhaa.
Mutta sokea
olisi kauheata olla
näkemättä maailmaa...
Onnea uudelle kuulolle.
savisuti,
tähän sopii vitsi:
Vanhus oli ostanut kuulokojeen ja kehuskeli vanhainkodissa laitetta ystävälleen.
– Mitä perheesi siitä sanoo?
– Eivät he tästä mitään tiedä, vanhus selitti innoissaan. – Minä vain istun ja kuuntelen heidän juttujaan ja olen muuttanut testamenttinikin jo kolme kertaa!
Meripilvi,
kiitos. Itsekin ihastelin korvaani kun kuvan ”kehitin”. Jopas onkin nätti ja kuitenkin niin huono. Ei kuulo-ongelma maailmaani kaada, sillä olen myötämielinen sille avulle, minkä kuulokoje ehkä tuo. Tai jos ei apua sitä kautta saa (laite voi koventaa myös meluäänet ja ”hoito” ei välttämättä onnistu), niin sopeudun tilanteeseen mihin olen sopeutunut ikäni. Eli osa sanoista menee ohi korvieni.
Liisa,
totta, elämää on elettävä eteenpäin, vaikka sen ymmärtää taaksepäin katsomalla. Koulussa ruotsin ja saksan oppiminen, kirjallisesti, sujui kohtuullisesti, mutta kuuleminen ja puhuminen olivat ylivoimaisia. Olin hukassa. Englantia vastaan protestoin, nimenomaan sitä, että se äännetään eri tavalla kuin kirjoitetaan. Olikohan vastalauseeni takana korvani ;), huono kuuloni.
Harakka,
kiitos. Miltähän harakan iloinen nauru kuulostaa kun saan kuulolaitteen ;). Varmasti eloisalta.
Ruska,
olen tosi innokas kokeilemaan. -Minulle tulleessa kutsukirjeessä oli tosin kuvauksia myös siitä, kuinka joihinkin kuulosairauksiin kojeista ei ole mitään apua eikä silloin auta muuta kuin tyytyä kohtaloon. -Tottahan vielä kuulen, paljonkin, omasta mielestäni ;). Omaiset väittävät joskus toista.
Inkivääri,
niin, kouluaikana ei meillä ollut kuulotestejä, ei edes koululääkäriä. Ovatko asiat tämän päivän koulussa paremmalla mallilla, tässä mielessä.
Mummini oli melkein täyskuuro. Sieltäkö perintötekijä on tullut? -Näitten geenijuttujen kanssa on kahdenlaista ilmaa. Toiset haluavat tietää ”kaiken” kantamansa, toiset mieluummin ei. Itse olen avoimuuden kannalla, mutta en voi sukulaisiani käännyttää tutkimuksiin. Kyse on myös itsesuojelusta. Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. Kyse on siitä, mitä tiedon kanssa tekee.
arleena,
niin, kaiken (kuiskauksenkin) kuulevassa kuulolaitteessa ovat hyvät mutta myös riskipuolensa... ja ajattelepas jos olisi olemassa ajatustenlukulaite. Sen kanssa voisi olla helisemässä ;)
aimarii,
niin, jokaisella ovat omat akilleen kantapäänsä. Ja silti hyvin tullaan toimeen ;).
Mietin siskojeni kanssa, kannammeko rintasyöpägeeniä ja olisiko se aiheellista tutkia. Äidillä oli rintasyöpä ja nyt kahdella sisarellani on sama tauti; onneksi se ei ole kummallakaan levinnyt.
Olen lääketiedettä ja sen tarjoamaa apua kohtaan hoitomyönteinen. Toisaalta varautunut siihen, ettei kaikkeen apua löydy. Löydöksen tehnyt korvalääkäri tuumaili, ettei tähän periytyvään kuulovikaan välttämättä kojeesta ole apua, mutta kokeilla kannattaa.
Pena,
hienoa kuulla: sinulla on ollut noin kauan kuulokoje. On totta, etten huonon kuuloni vuoksi esim. kovin mieluusti käytä kännykkää; on mukavampi kirjoitella sähköpostia tai tekstailla viestejä. Kauhean paljon riippuu puhujasta: toiset puhuvat ”selkosuomea”, jotkut hiippailevat äänellään hipihiljaa.
Kuvanakkeli,
niin, taustamelun vallitessa puheesta ei saa mitään selvää. Ja nyt joka paikassa soi musiikki; kuuntele siinä sitten, mitä keskustelukumppanilla on sanottavaa. Kunpa löytyisi jostain aivan hiljainen kahvila, missä voisin tavata ystäviään, mutta ei, tähän päivään mennessä sitä ei ole bongattu. Harmi. Mutta ei katastrofi. Sitten vain huudellaan ;)
Kuvanakkelin puhetta ja kieltä kuulen oikein hyvin. Nautintoasennossa heiluvat korvieni aistinsolut. Ja päässäni tuntosarvet, silmineen. Sinne päin sojottavat ;)
Marjukka,
totta, jännittävä viikko on tulossa. Tai tapaamisia on kaksi: ensi torstaina 26.3. lyhyt vastaanotto, 3.4. pitempi, puolentoista tunnin aika.
Famu falsetissa,
onneksi ei ollut aamukahvia suussani kun kommenttisi luin: maitokahvi olisi purskahtanut suusta näppäimistölle, semmoisen riemun hyökyaallon se aiheutti ja lainehti nauruksi ;).
jl,
niin, erityisesti pojanpoika puhuu sen verran hiljaa, että on suuria vaikeuksia kuulla hänen suloisia tarinoitaan. Kun kyllin monta kertaa kysyn mitä, mitä, hän luovuttaa ja sanoo: ei mitään. Lastenlasten kanssa puuhatessani aion ainakin pitää kuulokojetta, jos semmoisen saan ja se edes vähän auttaa. –Ehkä on olemassa laitteita, jotka kykenevät eliminoimaan taustahälyn kokonaan pois tai minimoimaan häiriön. Kuulostellaan mitä tuleman pitää.
Sirokko,
niin. Yrittänyttä ei laiteta. Olen mieleltäni kuin utelias lapsi: aina valmis kokeilemaan uutta. Tämä kuulovikani on siitä harmillinen, että kuulen korkeat, kimeät äänet ja toisaalta matalat meluäänet – ja ne tavanomaista voimakkaampina, sillä välistä jäävät pois melua suodattava puheäänitaso. Liikenteen melu saa melkein voimaan pahoin, samoin pölyimurin surina (mikä ”ihana” tekosyy olla siivoamatta kyllin usein). Mutta toisaalta musiikin kieli kutisee ihanasti korvakäytävissäni. Aah.
Hallatar,
aistit ovat ”taivaan” lahja. Ehkä ei muista aina niistä olla kyllin kiitollinen. -Eräs nuori sokea tyttö sai leikkauksen jälkeen näkönsä. Hän kertoi aavistaneensa että luonto on kaunis, mutta että se on niin ylenpalttisen ihmeellinen, sitä hän ei ollut pimeydessään osannut kuvitellakaan.
Juke.K
kiitosta paljon ;).
Tuo kuulon huononeminen sinulla ehkä perintötekijöissä, kuten arveletkin; tähän asti olet pärjäillyt omillasi. Mukavaa jos laitteen avulla pääset enemmän kuulolle. Apu on avuksi.
Itse en ole vuosiin kuullut heinäsirkkoja. Kuuletkohan sinä ensi kesänä sillä laitteellasi? :D
Kuulemisiin! :)
(Mukavaa, että olet blogiani kurkannut, tervetuloa toistekin! Olemme "tavanneet" aikaisemminkin kommentoiden. Kirjoitin (pari vuotta sitten) blogia, jonka lopetin kuin "veitsellä leikaten". Silloin jaksamista verotti mm. Jokelan koulusurmat ja syitä oli muitakin.
Kaipaus blogiystäviin jäi nyt uusin voimin uuteen kevääseen! :)
Uskoisinpa, että kun yhtäkkiä alkaa kuulla sellaisiakin ääniä, jotka eivät ole niin hyvin ennen kuuluneet, niin maailma tuntuu aluksi olevan täynnä ääniä! :) Varmaan vähän sama kuin huonosti näkevä alkaisi nähdä yhtäkkiä täysin selvästi tai eläin, joka on nähnyt mustavalkoisen maailman, näkisi kaikki värit! :) Onnea kuulolaitteen kanssa. Maailmassa on paljon ihania ääniä - varsinkin luonnossa! :)
Haa! Nyt keksin miksi Lastun on niin loistava mielikuvittelija ja tarinankertoja! Hän on tottunut paikkaamaan huonon artikulaation ja hälyn aikaansaamia aukkoja tarinoiden virrassa! Jos ei kuule, voi keksiä kaikenlaista.
Kuulen tarpeeksi, sanoo huonosti kuuleva kumppanini minulle, kun ehdotan kuulokojeen hankkimista.
Kerrothan meille, mitä pidät kuulokojeestasi?
heinänkehrääjätär,
sinipelto, niinkö ;)
Onpa hauska tavata, oletkin ollut mielessäni monen monta kertaa siitä lähtien kun blogisi hiljeni. Kiva kun olemme taas löytäneet toisemme ;). Kevättä, kevättä: jatkuvuutta, iloa, yhteisöllisyyttä!
Heinäsirkka on eräs kuulemisen mittari. Kumma kyllä, ne kuulen (mies ei), mutta kuoppa tulee vastaan vähän siitä alemmas mentäessä: täysi hiljaisuus. Sitten taas alemmas mennessä matalat äänet pääsevät läpi. Eli kimitys ja basso, siinä kuuloelimeni suosikit. Ja nekin mieluusti volyymilla.
Inkataika,
kiitos ihanista äänimaalailuista ;). Äänien sinfoniat lähestyvät. Liityn kuoroon laulamaan. Musiikki on muuten huonokuuloisenkin iso ilo. Se heijaa ja keinuttaa, tuudittaa ja lepyttää, saa laulamaan mukana ja nautinto (oma) on täydellinen.
Voikohan muuten värisokeutta hoitaa? Muistan hetken, kun väritelevisiot tulivat. Mustavalkoinen kuva räjähti väriksi. Oli myönteinen shokki.
Kutuharju,
voi vitsi, minullahan on melkoinen työkalu käytössäni: luovat tauot, jotka voi täyttää mielen mukaan millä matskulla milloinkin. Pitäisiköhän minun perua kuulokojesovitusaika. En kerkiä ajatella omiani, jos kaiken päivää vaan kuulen ja kuulen enkä enää luule. Miten te kuulevat selvitätte tämän oman tilan tarpeen ongelman? Ihminen kuuntelee vain siksi että pääsisi itse puhumaan, lukee elämäntaidon kirjassa. Niinkös se meneekin ;). Kyllä nyt on taas paljon mietittävää :D
Kaanon,
vai semmoinen tapaus teillä päin ;). Kuulostaa tutulta. Minä kuulin vuosikymmeniä mieheltä: jospa pesisit korvasi (kun en kuullut), kunnes keksimme: jospa menisin korvalääkärille ja tässä nyt ollaan. Korvalääkärin lausunnossa tuossa ylhäällä (sen saa suureksi klikkaamalla) ilahdutti kovasti maininta vapaista liikkuvista korvakäytävistä (näin ne sieluni silmin) sekä ohuet, vaaleat, herkkäliikkeiset tärykalvot. Voiko kauniimmin sanoa? Sain melkein narsistisen kohtauksen kun suuntasin kameran kohti korvaani, mutta tärykalvoa ei kuvassa näy, valitettavasti. On se niin hieno, vaalea ja herkkäliikkeinen.
Ilman muuta kerron saaren taigassa, miten kuulokojekokeilu etenee. Toivottavasti ei käy kuin risulintukurssilla: kova on into mutta lopputulos... Pian tiedän. Tiedämme.
Vieläkö mahtuisi yksi kommentti ?
Korvalehtesi kaareutuu todella kauniisti ja persoonallisesti. Aivan kuin ajatuksesikin :o)
Toimit juuri kuin minun äitini, jonka huonokuuloisuus on lääkärin mukaan periytyvää...
Äiti muuten piti kuulolaitetta hyvin vähän päällä, koska se toi liikaa ääniä hänen elämäänsä.
Mimosa,
kiitos!
Tämän kuvan ottamisen jälkeen olen oikein ihastunut korviini. (Paitsi että välillä mietin, ovatkohan ihmisen korvat sittenkään kovin kauniit, jos vertaa vaikka pupujussin korviin. Tai kissanpennun ;)
tanssiva harmaa pantteri,
jännä kuulla äidistäsi. Voi hyvin käydä niin, että teen samoin, sillä meluäänet (esim. liikenne) ovat jo nyt häiritsevät saati että kuulokoje ne voimistaisi. No, olen kuitenkin valmis kokeiluihin. Olenhan tottunut jokaöiseen CPAP-ylipainehoitoon eikä kyseiseen laitteen ääni aivan hiljainen ole. Sursur mölisee korvassa hengitykseni tahtiin kaiken yötä ja silti nukun kuin tukki. Yleensä ;)
Lähetä kommentti