keskiviikko 29. huhtikuuta 2009




Inkivääriltä tulla tupsahti punaisenlämmin tervehdys vihertyvään kevääseen. Ripustan sen suupieleeni. Johan nousee :). Elämänkatsomuksista ykkössijalle asetan tänään huumorin, joka pelastaa päivän kuin päivän. Sen avulla voi katsoa tulevaisuutta, nykyisyyttä ja menneisyyttä vähän toisesta vinkkelistä kuin ennen ja ihmetellä mitä näkyy.

Savon Sanomista nappaan sarjakuvan ja ripustan sen lämpösydämen viereen suupieleen. Tulee mieleen yhtä ja toista. Ymmärrän pikkupoikaa oikein hyvin (klikkaa suureksi):



klikkoo kuvvoo ni näkkyy

Kiitos, Inkivääri! Blogiystävät ovat vallan huumorintajuista väkeä, joten sen kunniaksi: kippis ja loiskis, Lastun (luolanaisen) sydän sykkii luoksenne. Maljanne! Ottakaa tunnustus omaksenne, olette sen ansainneet.


5 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Niin vähän on oikeasti tarpeellista. Kyllä tuossa totuus on laitettu lapsen suuhun.

Lastu kirjoitti...

Isopeikko,
no niinpä:)
Ihana on Leevin ilme kun hän keksii, että luolamies ei matikkaa tarvitse ;).

Mitä ihminen lopulta tarvitsee kun tallustaa elämänsä läpi? Mikä on tärkeintä?

Lastu kirjoitti...

Hups,
en ole seurannut Lassi ja Leevi -sarjakuvaa aiemmin enkä tiedä, mitä nimeä kantaa isä, mitä poju. Eilen oletin että poika on Leevi, mutta taisi mennä mulla puurot ja vellit sekaisin (ei ole ensimmäinen kerta).

Aivot ovat omituiset. Aamulla kun herää, muistaa ensimmäiseksi tämän "ongelman".

No, joka tapauksessa pikkupoikaa ja hänen älynväläystään (ja ilmettään) ihastelen, onpa hänen nimensä sitten Leevi tahi Lassi :). Jos joku tietää, miten päin nimet menevät niin kiitän jo etukäteen.

jl kirjoitti...

Muistaakseni poika on Lassi ja lelutiikerinsä on sitten se Leevi. Alkuperäinen sarjakuva kulkee nimellä Calvin and Hobbes ja suomennoksia on tehty myöskin nimellä Paavo ja Elvis. Lassi ja Leevi tuntuu minusta oikeimmalta ;) siihen olen tottunut. Viisaita sanoja lasten suusta... tosin oikeasti olen huomannut, ettei matikka ihan hyödytöntä ole jokapäiväisessä elämässä, ehkä se on usein suorastaan tarpeellista.

Lastu kirjoitti...

jl,
oi kiitos :).

Ahaa, pojan nimi onkin Lassi :). Yön aikana rupesivat hälytyskellot soimaan (eilen ei ollenkaan vaan Leevinä poikaa pidin) ja aamulla iski tiedonjano. Mistä kummasta unissani osasin ruveta epäilemään, mikä nimi kullakin on :).

Kiitos :). Ja lelutiikeri on Leevi. Sillä lienee merkittävä asema Lassin elämässä.

Aion seurata tätä sarjista niin kauan kuin meille tulee Savon Sanomat, määräaikaistilauksena (2 kk). Harjoittelemme ensi vuoden Savoon muuttoa lukemalla Kuopion ja ympäristön uutisia. Ja sarjakuvia :).

Hauska sattuma:
juuri kun olin kirjoittanut matikkapakinani, avasin lehden ja löysin Lassin väläyksen. Elämä yllättää. Ja sarjakuvat.