keskiviikko 20. toukokuuta 2009

sua lähde kaunis katselen



Kutis kysyi Kadonnutta sanaa hakemassa -blogissaan, mikä aihe toistuu kuvissani. Kävin läpi silmät suhisten 16300 digikuvaani ja sukelsin saaren rannalle, missä
kerran jos toisenkin sulaudun osaksi luontoa kuin panteisti ikään. Ja siltä varalta, että jossain vaiheessa iän karttuessa en enää pääse saareen keinuttamaan mieltäni aallokossa vaan joudun soutelemaan kiikkustuolissa, olen ikuistanut "filmille" veden nostovoiman: onpa Kallavesi myrskyisä tai tyyni, aina se hoivaa.

Näille rannoille tulin neljän vanhana melkein kuusikymmentä vuotta sitten. Ja nyt tulen uudestaan. Tulemme. En tiennyt pitkinä kaipuun vuosikymmeninä mantereella, että joskus palaan lapsuuteni lempipaikkaan elämänkumppanin kanssa.

"
Lyhyt on aika, ihmisen aika, lyhyempi onnellinen päivä! - Iltapuoli on jo tuossa tullut, kun he nyt jälleen kulkevat kotiin päin, rantaan, johon he jättivät venheensä, tuntien kumpikin ihossaan päivän raukaisevan hehkun, ruumis ja sielu luonnon valo-ihanuutta täynnä. Hiljaa niittyjen teitä, ylös mäkiä ja alas toisia, keskellä karjankellojen soittoa ja käkien kukkumista. Paikoin he pysähtyvät niemien kuumille kallioille, joilla veden heijastus häikäisee silmiä, köllöttelemään, lepäilemään. Ja yhä vaiteliaammiksi he tulevat, yhä suurempi, epämääräisempi onni tulvii heidän ylitsensä." (Joel Lehtonen)





Mikä on Sinun mieliteemasi? Minne ajatus hakeutuu, linssi suuntautuu? Miksi juuri "se" on kamerasi mieliruokaa? Kuulisin ja katsoisin mielelläni sitten kun olen taas netin ääressä.
-Tänään lähdemme jälleen saareen, missä olemme yhtä soittoa kesäkuun puolelle saakka. Puuntaimet rahtaamme huomenna veneellä saaren rantaan. Koivikon ja kuusikon istutus alkaa 25.5.




Kalalokki kypsyttää pesässään uutta elämää niemen nokassa: se tottui viime viikolla meihin eikä pyrähtänyt lentoon kun kävimme ottamassa katiskalla osamme Kallaveden Pietarin kalasaaliista. Ahvenista tein elämäni ensimmäisen patakukon, joka on melkein kuin kalakukko: sekin on tarkoitus kesän aikana "pyöräyttää". (Tai ainakin yritän opetella.)

Hyvää kevätkesää!

19 kommenttia:

Ina kirjoitti...

Onnea ja voimia taimien istutukseen! Lempiteemasi kuvat ovat kauniita; hyvin samanlaisia kuin oma maisemani Pihlajaveden äärellä. Auringon kimallus veden pinnassa on yksi rakkaimmista näkymistäni. Siitä saa aina iloa, rauhaa ja voimaa.

Pellon pientareella kirjoitti...

Oi miten ihania kuvia. Tuli ikävä merelle, jossa vietimme lapsuuden purjehtien. Hyvää lomaa saaressa!

Harakka kirjoitti...

Onnea teille sinne istutuspuuhiin.
Älkää liikaa rehkikö.
Kauniit on kuvasi, niin kauniit.
Luontoa minä tykkään kuvata, ihan kaikkea, mikä liittyy luontoon.
Hyvää lomaa saaressanne!

Famu falsetissa kirjoitti...

Elegia kyseli samaa asiaa huhtikuussa. Tein 11.4 09 kollaasin minun toistuvasta teemastani. Se on ikkunoistani näkyvä merimaisema.

aimarii kirjoitti...

Hyviä istutusilmoja. Kun sitä et ajattele urakkana, vaan intohimona istuttaa uusi uljas puusto mökkimaisemaan, niin työ on ihanaa ja hauskaa.

Marjattah kirjoitti...

Ihanaa saarikesää sinulle Lastu! Lumoavia ovat kuvasi.
Blogissani odottaa tunnustus sinulle, löydät sitten kun ehdit!

Ruska kirjoitti...

Ihana postaus ja ihania kuvia :D Kauniisti puit sanoiksi lempiteemasi (joka on sama kuin minulla, kuten varmaan tiedätkin).
Ihan hymyilyttävän onnelliselta kuulostaa ajatus sinusta siellä taimien ja kalansaaliiden keskellä :) Kauniita päiviä teille!

Krisse kirjoitti...

Lukusilla sunnuntai ratoksi..hyvää alkavaa viikkoa...

Arjaanneli kirjoitti...

Eihän noita voi todeksi uskoa!
Huikean ihania kuvia!

Mukavaa lomaa teille!
Kireitä siimoja ja kuumia kesäpäiviä...

marjukka kirjoitti...

Hyvää lomaa teille sinne saareenne! Nauttikaa luonnosta ja toisistanne!
Kauniita ovat kuvasi, auringonkilo veden pinnalla, niin kaunista!

Piri kirjoitti...

Minun silmäni lepää suomalaisessa järvimaisemassa. Saimaan Pihlajavesi on vailla vertaa. Sen äärellä lapsuuteni vietin Olavinlinnan kupeessa. Joel Lehtonen lienee saanut innoituksensa Saimaan Haukivedeltä Savonlinnan pohjoispuolelta. Lastu, mistäpä Lehtosen kirjasta on tuo lainaamasi katkelma?

Lomatoivotuksia!

Sirokko kirjoitti...

Kauniisti kimaltelee aurinko aalloillasi.Onnellista lomaa, oman saaren retkiä, istutushetkiä, sielun hierontaa..

Anonyymi kirjoitti...

Kerran jo olen täällä ollut ja kommentoin pitkät pätkät, mutta sitten tapahtui jotain, mitä en enää muista. Muistan vain, että silloin osasin sanoa jotain tosi hienoa, nyt osaan vain toivottaa voimia sinne istutukseen ja samalla tekee mieli varottaa, ettette liikaa rehkisi. Äkkiä siellä tulee selkä kipeäksi.

Hienoja kuvia sinulla sanojen lisäksi. Minunkin kamerani kääntyy usein kohti lintuja, niitähän on jo pari muistitikkua täynnä. Nyt mekin lähdemme taas vaunuilemaan.

Kun tulet takaisin etsipä blogistani sellainen otsikko kuin Missä olisin nyt: neljä x 4 - haaste, siinä kerron aika paljon itsestäni. Jos siis kiinnostaa :-)

Heli kirjoitti...

Kauniisti kirjoitat. Tuo vedenvälkekuva on aivan ihana. Olisipa itsellä joskus tuollainen paikka, minne aina haluaisi tulla.

miina kirjoitti...

Kallaves, Kallaves... Kaunista kimallusta.

Onnea taimien istutukseen. Se on kovvoo hommoo, mutta hyvä motiivi ja tavoite vie puolet pois kovvuuvesta.

Kutuharju kirjoitti...

Oi kuinka ihanaa elämää saaren hiljaisuudessa. Mistä tuli mieleeni, että 'Saaren hiljaisuudessa' on hyvä kirja, Niall Williamsin kirjoittama. Ja Lastu voisi kirjoittaa vieläkin kauniimmin, miten uusi elämä nousee saareen, taimet varttuvat, lokinpojat puskevat läpi kuoren ja nousevat siivilleen. Kohta sinä varmaan taas palaat sulostuttamaan silmiämme :)

Krisse kirjoitti...

Minun kamerani hakeutuu kuvaamaan puutarhaa ja kukkia...aina vaan kukkia...läheltä ja kauempaa..rakastan kukkia...
Mukavaa kesää toivottaa Krisse Vaaralasta

Lastu kirjoitti...

Ina,
kiitos! Pihlajavesi on sinun 'elämäsi vesi'. Pohjanmaalla puhutaan latomeristä – vai puhutaanko enää? Joka tapauksessa vesi on peruselementti ja onnellisia he (me), jotka saavat kokea elävän veden ilon varpaitaan aalloissa uittamalla tai silmillään veden välkettä ihailemalla. Pihlajavesi, kuinka kaunis jo sanana :). Hyvää lomaa sinulle Pihlajaveden partaalle!

Pellon pientareella,
onpa sinulla ihana lapsuudenmuisto: merellä olet saanut seilata purjeveneellä! Purjehtiminen merellä on minulle, järven kasvatille, eksoottinen ajatus, ja voin aavistaa, minkä vaikutuksen meri ja purjevene jättävät ihmisen mieleen – eliniäksi ;).

Harakka,
kiitos! Istutus meni osin hienosti, osin tuli mutkia ja muutoksia matkaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Luonto on suuri rikkaus meille kaikille. Sen puoleen kun kääntyy, saa paljon. Ja aivan ”ilmaiseksi” ;).

Famu falsetissa,
kävin katsomassa blogissasi 11.4. julkaistun kollaasin ikkunastasi näkyvästä merimaisemasta. Aivan mahtava!

aimarii,
kiitos. Koivuntaimet saimme maahan, kuuset jäivät istuttamatta, kun kuulimme, että saaressa luonto on viisain istuttaja: ei olekaan välttämättä tänä päivänä hyvä istuttaa silkkaa kuusikkoa vaan katsotaan, mitä luonto itsestään kasvattaa.
PS
Sinun innostamanasi meillä kasvavat ämpäriperunat ja vihreää kurkistaa jo. Kiitos innostamisesta ja hyvistä vinkeistä.

Marjattah,
kiitos! Saari on lapsuudesta tuttu, mutta tämä viereinen tontti, minne mökin rakensimme, vaatii aikansa, ennen kuin se tuntuu kotoisalta, vaikka lapsena tännekin puolen teimme retkiä. Mutta kaksiviikkoinen saarijakso oli hyvää ”sisäänajoa”. Nyt jo on kaipuu sinne taas. Kaihosta kiintymyksen tunnistaa ;).

Tulen blogiisi katsomaan, minkä yllätyksen tarjoat. Kiitos jo etukäteen!

Lastu kirjoitti...

Ruska,
niin, saaren taigassa tulit useasti mieleeni ja ajattelin, että varmaan olet sinäkin saarellasi nokipannukahvia keittelemässä ja luonnonvoimaa itseesi lataamassa. Sen voima on ihana. Vastustamaton.

Kalojen kanssa kävi hyvin, saalis oli suosiollinen ja kalapaistokset makoisia. Puiden istutuksen kanssa saimme uutta tietoa juuri h-hetkellä ja muutoksia tuli matkaan. Kirjoitan siitä erikseen. Kesä jatkuu, kesä. Kiitos toivotuksista. Samaa luontohyvää toivon sinulle ;)


Krisse,
kiitos samoin sinulle: hyvää viikkoa, kaunista alkukesää!

Arjaanneli,
kiitos! Kalasaalis oli oikein hyvä. Haukea, ahventa, ja hyviä herkkuja saimme aikaiseksi. Kesähyvää toivon myös sinulle ;)

marjukka,
kiitos!
Uusi paikka on meille senioreille uusi ja tunteita koskettava kokemus. Yhtä aikaa silmien edessä on lapsuuden tontti ja siinä vieressä paljaaksi hakattu maasto missä upouusi mökkimme. Pikku hiljaa uusikin vanhenee sopivasti ja sopivaksi ;).

Piri,
lapsuudenmaisemasi on takuuvarmasti ’elämäsi lähde’. Savonlinna ja Olavinlinna, puhumattakaan Pihlajavedestä ovat vaikuttavia. Luulen, että jos on kasvanut veden äärellä, janottaa sinne maisemiin aina. Kiitos toivotuksista. Hyvää kesää myös sinulle!

Katkelma on Joel Lehtosen novellikokoelmasta Kuolleet omenapuut (1918). Opiskelin ”sata vuotta sitten” kotimaista kirjallisuutta. Olen unohtanut liki kaiken. Nyt kaavin esiin sitä hyvää mitä sattumalta eteen tulee ;).

Sirokko,
kiitos toivotuksista!
Vesi on siitä metka elementti, että se nostattaa halun kirmaista uimaan, onpa veden lämpö mitä tahansa. Niin kävi myös nyt. Ei ole kylmä, ei vilu, vaan vesi on tulikuumaa kuudenasteisenakin. Miten se on selitettävissä? Koko elämän kaipuuko on latautunut järveen?

Uuna,
kiitos toivotuksista! Hyvä kun muistutat välttämään liikaa rehkimistä. Huomasin, että parissa viikossa putosi painoa ihan itsekseen kolme kiloa, meiltä molemmilta. Jatkuva liike polttaa energiaa. Mies on niin vikkelä tekemisissään, että minulla on tekemistä, etten vallan heikolta astialta vaikuta.
Hienoja elämyksiä takuulla luvassa blogissasi ;). Tulen lukemaan ja katselemaan. Nauttimaan taas.

Heli,
kiitos!
Niin. Mikähän on kunkin ihmisen lempipaikka, minne aina haluaa palata. Eräs mummo sanoi puistonpenkillä istuessaan, että hänelle se on ollut juuri tämä penkki ja tämä puisto jo puolen vuosisadan ajan. Lempipaikka on tunne: täällä on hyvä olla.

miina,
suarines ja salamines... ;)
Metsureita on kiittäminen, että koivut ovat nyt maassa ja toivon mukaan lähtevät hyvään kasvuvauhtiin. Ainakin niitä kohtaan on suotu lämpöenergiaa ja sitä ennen sadetta, joten sään puolesta kaikki on kohdallaan.

Kutuharju,
kiitos!
Saaren hiljaisuudessa (nimi veti puoleensa) –kirjan luin joitakin vuosia sitten, pidin.

Meidän saaremme lokkiparalle kävi hassusti. Emo hautoi päivät pääksytysten, mutta eräänä päivänä tuli myrsky ja sen myötä tuuli ja aallokko mikä vei lokin pesän mennessään. Surullista oli katsoa kuinka lokkipariskunta ui onnettomuuspaikan lähellä päivät pitkät. Osaavatko lokit surra? Luulen niin. Tiedä en.

Krisse,
kamera on metka. Se vie emäntäänsä tietyille kohteille – ja onneksi niin tekee, sillä saalistuksesta on iloa sekä itselle että muille ;). Blogimaailma on valtaisa albumi.

Samoin sinulle, hyvää kesää!