tiistai 28. heinäkuuta 2009

liian hienoja ruusut ei oo mulle...




Famu falsetissa on lähettänyt saaren taigaan 16.7. mahtavan kukkatervehdyksen, joka tekee hyvää työtään keskellä heinien ja rentunruusujen, jotka kasvavat kilpaa kohisten koivuntaimien kanssa. Kiitos, famu!




Vietin saaressa tässä jaksossa kaksi viikkoa, toisen viikon yksin enkä tiennyt tästä kunnianosoituksesta mitään. Juuri silloinko näin unta Amanda Beata Cecilia Dorotheasta? Se kikatti ja pisti minut nauramaan ääneen. Kerronko unen lopunkin? Juu. Kisu heittäytyi selälleen minkä naurultaan kykeni ja alkoi äkkiä kesken naurunpyrskähdysten pusertaa alapäästään hienonhienoa persialaista mattoa. Että semmoinen uni tällä kertaa. Terveisiä Amandalle, persialaista mattoa "kutovalle" kissalle.

Mutta meillä viljellään norovirusta. Huomenna piti olla tyttäremme läksiäiset (siksi palasin saaresta); hän muuttaa vuodeksi Australiaan. Kalastin saaresta ahvenkukon tarpeet, vetelin uistimella hauen, verkoilla pari kuhaa ja aioin valmistaa unohtumattomat 'laps Suomen ällös vaihda pois sä maatas ihanaa' -aterian, mutta tässä sitä istutaan silmät ristissä ja pää pyörällä. Ei lapsi uskalla tulla, sillä ylihuomenna alkava lento on pitkä eikä olisi kovin mukavaa oksennella tai ripuloida maan ja linnunradan välissä. Hän menee vierailevaksi tutkijaksi Canberran yliopistoon ja kirjoittaa australialaisten ekologien kanssa tiedekirjan.

Kukkaistervehdys tuli tarpeeseen kun lähetän virtuaalisesti lastani maailmalle: hento vaaleanpuna toi sekä ilon että lohdun (balsamia kaihoon).

Kukkaset ojennan kaikille luonnonystäville ja meitähän blogistaniassa riittää. Nuuhkitaan yhdessä tuoksua, taivastellaan kauneutta.

(Olo on hutero, joten en tokene edes kaipaamalleni blogikierrokselle. Mutta uutta ja ehompaa elämää on tulossa, tuntuu siltä. Kukkivathan ruusutkin niin että.)

10 kommenttia:

mm kirjoitti...

Nyt sen tajuan. Norohan meilläkin Keskimmäisen luona viikonloppuna vieraili. Tuttu tuntematon.

Äidin tehtävä on lähettää, milloin minnekin, ketä kulloinkin. Ja katsoa, kun ne liihottelevat pois ja viheltävät mennessään...

Famu falsetissa kirjoitti...

Voi sentään. Onpa ikävä tauti iskenyt. Tyttäresi on onnellinen, kun pääsee varmaankin toivetyötä tekemään. Minun tyttäreni oli jonkun vuoden ulkomailla töissä, ei kuitenkaan kauempana kuin Brysselissä. Sinne pääsi piipahtamaan kun ikävä iski. Amanda lähettää terveisiä ja kertoo pystyvänsä kyllä kehräämään unilankaa vaikka persialaisia mattoja varten. Toivottelemme molemmat pikaista paranemista!

arleena kirjoitti...

Kiitos ruusuista ja sen tuoksuista.

Onnea tyttäresi matkalle ja menestystä, sitä äidit aina toivovat.

Klassisesti toivotan sinulle pikaista paranemista. Lepäämällähän paranee nopeimmin, joten kannattaa olla vaaka-asennossa.

Ja kuin enteenä tuli alle tarkistuskoodi stropp. Sieltäkin siis muistutus, että stroppia pitää ottaa.

Arjaanneli kirjoitti...

Tähän ei oikein voi muuta sanoa, kuin että VOIHAN KAKKA!
Pikaista paranemista teidänperälle!

Mk kirjoitti...

Noro on kurja tauti, ja iski vielä noin harmilliseen aikaan.
Vaan saitpa hienon kalansaaliin!
Ja varmasti monen monta matkakertomusta maailmalta.

Lastu kirjoitti...

mm,
voi sentään, lapsellasikin on ollut noro. Ei kiva. Toivottavasti hän voi jo paremmin.

'Kohtalon ivaa' että sairaus iski juuri nyt. Olimme suunnitelleet tätä läksiäisjuhlaa monta kuukautta. Hän matkusti koko alkukesän (Ranska, Englanti, Brasilia) työmatkojaan niin että emme ole nähneet moneen kuukauteen ja nyt tänään lentää niin kauaksi ettei paljon kauemmaksi voi päästä.

Ei voi mitään. Mutta virtuaalimaailma on olemassa ja yhteys sitä myöten on jatkuvaa. Aina sanotaan että lähtijällä on helpompaa kuin jäävällä.

Äitiys on jätä koskaan. Ja äidintunteet lastaan kohtaan.

Lastu kirjoitti...

Famu falsetissa,
todella, tytär on toiveammatissaan.

Lainaan Tiede-lehden juttua - en kehuakseni vaan siksi, että olen onnellinen tyttärestä, joka on kulkenut omaa tietään ja tekee mitä tahtoo ja tahtookin kovin, jotta luonnolla olisi hyvä:

"Linnuista kaikki alkoi. Kun hän oli alle kouluikäinen, hän toivoi joulupukilta lahjaksi lintukirjoja. Kuopion lähellä maaseudulla vietetyistä kesistä hän sanoo:

– Meitä oli hillitön lauma serkuksia, ja saimme peuhata metsissä. Minut päästettiin vapaaksi kesän alussa ja lassottiin takaisin Helsinkiin koulujen alkaessa.

Lintujen lisäksi hän oli kiinnostunut tieteestä ylipäänsä. Hän kolusi lähikirjastot ja ahmi kirjoja avaruudesta itsekkääseen geeniin. Kaikki kelpasi. Silti hän halusi tulevaksi ammatikseen jotakin eksaktimpaa kuin ”pipetin räplääminen ja epämääräinen solumähmä”.

– Olin hyvä matematiikassa ja halusin hyödyntää sitä lahjaa. Tähtäsin fyysikoksi.

Teekkaria alkoi kuitenkin kiinnostaa sovellettu matematiikka, ja kun tuli aika etsiä sovellusten kohteita, hän löysi uudestaan biologian. Yllättäen sitäkin saattoi tutkia eksaktisti, matemaattisin keinoin. Diplomi-insinöörin lopputyönsä saimaannorppien populaatiodynamiikasta hän tekikin käytännössä Helsingin yliopiston ekologian laitoksessa.

Byrokraattisten kommervenkkien jälkeen hän sai luvan aloittaa myös evoluutiobiologisen väitöskirjan teon ilman biologin perustutkintoa.


– Oppimisen ei tarvitse loppua perustutkintoon. On hassu ajatus, että se määrittäisi, mitä teet lopun elämää. Vaikka olen diplomi-insinööri, en ole tehnyt insinöörin hommia päivääkään, hän sanoo.

Ajopuulle kävi hyvin

Tohtorinväitöksen jälkeen hän aloitti post doc -opintonsa Cambridgen yliopistossa Englannissa. Ensimmäinen vuosi meni ”ällistellessä”, mutta sitten hän huomasi pärjäävänsä porukassa siinä kuin muutkin. Nyt jälkikäteen hän arvioi maineikasta yliopistoa ”vähän pompöösiksi paikaksi”, jonka traditioille voi nauraakin.

– Siellä oppi paljon ja saattoi kuunnella kirjallisuudesta tuttujen tutkijoiden luentoja. Ei se kuitenkaan mikään paratiisi ole, vaikka paikalliset pitävätkin muualle lähtemistä akateemisena itsemurhana.

Hän otti riskin ja lähti. – Minulla ei ole koskaan ollut kovin pitkälle tähtääviä suunnitelmia. Joku voisi puhua ajopuusta, toinen haahuilusta tai opportunismista. Se on kuitenkin toiminut aika hyvin, hän kuvailee kuin itsestään ja osin sattumalta muotoutunutta uraansa.

Cambridgesta hän päätyi Glasgow’n yliopistoon Skotlantiin, sieltä Jyväskylään ja sen jälkeen takaisin Helsingin yliopistoon, jolla on vahva maine ekologiassa ja evoluutiotutkimuksessa."

*
Niin, semmoista hänelle kuuluu. Päällimmäisenä tutkimisen ilo.
Ja Australiaan. Tänään.


Sinunkin tyttäresi on ollut ulkomailla töissä. Brysseli on Canberraa lähempänä, mutta ulkomaa on aina ulkomaa (äidin silmin katsottuna). Onneksi pääsit katsomaan häntä, kun matka ei ole ylettömän pitkä.

Amanda on tuottanut paljon iloa. Viisas on ja filmaattinen. Ei ihme että unifilmeihinkin saapuu, päätähdeksi.

Tauti alkaa olla ohi. Kuopuksella (26 v.) se oli niin raju että luulin hänen kuivuvan. Onneksi nyt elämä voittaa taas. Kiitos toivotuksista!

Lastu kirjoitti...

arleena,
kaikki toivotuksesi olen ottanut avosylin vastaan. Kiitos niistä! Kuopan pohjalla luulee, ettei tästä nousta tolpille ensinkään, mutta onneksi se luulo osoittautuu uudestaan ja uudestaan vääräksi. Nousukausi tulee. Terveys kutsuu sairasta ja vastaan: kyllä.

Arjaanneli,
oi, kakkaempatia tepsi. Nyt on paree olo ;). Kiitos.

Mk,
muistelen että sinulla on ollut taannoin norovirus. Tiedät "tunteen" joka on täynnä sitä itseään ;).

Niin, noista kalasaaliista tekee mieleni postata jonkun kerran. Mahtava tunne kun kalaa nousee. Suu alkaa erittää taas sylkeä kun kuhaa ajattelen. Se on nyt pakastimessa kun lähtöjuhla jäi viettämättä.

Lentokone nousee ilmaan illalla kello kahdeksan.

Anonyymi kirjoitti...

Voi kuinka pahaa saumaan sairautesi osui, todella harmi.
Kauas on lapsesi karkaamassa, mutta onneksi on tämä tietokonemaailma ja meset sun muut, jotta voit puhua hänen kanssaan koska tahansa.

Minulla on kurkku kipeä, saa nähdä, mitä tästä seuraa. Ei ole hyvä aika tämäkään, koska huomenna olisi puutarhajuhlat, mutta kyllä ne ovat varmaan hauskat ilman minuakin :-)

Lastu kirjoitti...

Uuna,
kauas pilvet (ja lapset) "karkaavat". Kyllähän tästä pitkästä välimatkasta tirautin kyyneleitä yks ja kaks mutta kun tiedän, että hän on siellä tohkeissaan ja toimissaan ja itse tämän valinnut, en muuta kuin pyyhin silmäkulmani keittöpyyhkeellä kuivaksi ja vilkutan sillä hänelle: hei, hei, hyvää matkaa.

Toivottavasti flunssainen olosi on jo parantunut ja saat nauttia elokuusta kuin koskaan. Tulen luoksesi, jahka saan tilaa antiikkiselle pc:lle, joka suostuu avaamaan minulle kommenttilaatikkosi ;).