Pellon pientareella kasvaa sydämiä! Otan häneltä saamani tunnustuksen ilolla vastaan. Sydän sykkii. Se elää. Elämä on jatkumo. Ja blogit muodostavat ketjut, joilla ei ole alkua eikä loppua, koska jokainen päivitys itsessään on täyteys. Kiitos, pellon pientareella, omasta blogistasi. Kiitos, blogiystävät, blogeistanne.
Kuinka ilahduttavaa onkaan saada ikioma tunnustus, ja sitten kun yritän lähettää sydäntä eteenpäin, nostan käteni pystyyn kun en osaa valita! Kaikki olette niin mahtavia. Sinä, sinä, sinä, sinä, sinä, sinä, sinä, sinä... jokainen erikseen ;). Tunnistathan kiitollisuuteni.
The "Love Ya" Award states: These blogs are exceeding charming. These kind bloggers aim to find and be friends. They are not interested in self-aggrandizement. Our hope is that when the ribbons of these prizes are cut, even more friendships are propagated. Please give more attention to these writers. Deliver this award to eight bloggers who must choose eight more and include this cleverly-written text into the body of their award.
***
Tyttäreni muuttaa heinäkuun lopulla (vähintäinkin) vuodeksi Australiaan. Hän palasi juuri tutkimusmatkalta Brasiliasta, kävi kääntymässä kotonaan ja lensi Englantiin. Sen jälkeen alkavat muuttotohinat. Australian luonto, luonnontutkimus, kutsuvat.
Brasiliasta hän lähetti terveisinään kuvia:
sikäläisiä käkiä päivää paistattamassa.
kukkuu, äet hoe, elähä hättäele
7 kommenttia:
Ihme ankka katon reunalta, puolikotka? Australialainen lintuko?
marjaisa,
sanos muuta, ihmeellisiä ovat lintujen "naamat". Tytär tietää linnuista melkein kaiken mitä ihminen linnuista tietää voi, minä vain murto-osan jos sitäkään. Tämä lintu on kuulema brasilialainen käki. Metkannäköinen eikö vain ;).
Otan tässä aikaa kiinni. Ja tunteita. Lapsi lentää vuodeksi kauas pois. Elämä on luopumista vaikkei lähestyvän eron hetkellä saisi nyyhkiä. Enkä sitä tee (näetkö kuinka ryhdistäydyn), sillä tiedän että tämä on sitä mistä hän haaveili: vuosi Australiassa, ekologisen tutkimuksen parissa. Hyvää matkaa!
Hah haa, päivän paras, ei vaan kesän tähän asti paras luontokuva! Ihan mahdottoman hauska käkiakka, ei vaan: oikein suloinen pikku käetär.
Mutta eihän Australia ole niin kaukana (vain reilu päivä lentokoneessa...), Lennähdä sinä perään ja tutustu siihen upeaan mantereeseen. Kun täällä on jouluna kylmä, siellä on ihana, läkähdyttävä kesä...
Niinhän sitä sanotaan, että lapset ovat laina. Pitää kyllä paikkansa. Onneksi maailma on entisestään kutistunut, on netti, on skype, on kännykät. Kuulumiset ja näkymiset saa reaaliajassa, ennen oli toista.
Näen kyllä, että olet aloittanut ryhdistäytymisen.
Kutuharju,
kun tämä käki aukeni sähkölootassani, sinne lennähti, sympatiseerasin sitä oitis. Pakkohan tämä ilmestys on päästää omasta kolostani liikkeelle, antaa ilon kiertää. Kiva kun kivastutti ;).
Australiaan jouluna? Jouluakaksi? Onnistuisihan se minulta jos vain itse joulupukki ottaa minut lentorekeensä. Mantelit mukaan.
aimarii,
oikein oikaisin ryhtini ja katson ulos ikkunasta ilman vetistelyjä. Eipä aikaakaan kun lentokone kyntää taivaan sinessä ja vie tyttären kauas pois. Ja ihan äsken hän oli sylissä pidettävän pieni, joka oppi ensimmäiseksi sanoikseen sanomaan 'kukkia'. Ja sen jälkeen hänen elämäänsä lennähtivät linnut. Ja luonto, jota tulee tutkia ja suojella.
Niin, onneksi on onni. Siinäkin (teknisessä) mielessä, että yhteydenpito on helppoa.
Hauskat pystytukat brassikäeillä.
arleena,
luonto on varsin taitava parturimestari ;)
Lähetä kommentti