"Minä vihaan sitä miestä.
Hän vie minusta kaiket mehut. Mutta kun saan olla yksin, kokoan itseni ja käynnistyn toimivaksi verbiksi; puuhailen, saan aikaiseksi, muutun kauniiksi ja niin muuttuu maisemakin. Raahaan risut kasoiksi, pilkon polttopuiksi, haravoin pihan, nuuhkin kukat, lasken lapset. Lepään itsessäni.
Mies lamaa minut työkyvyttömäksi. Kaikki voima menee siihen, että kotkotan hänelle kaunani, kaavin menneet kolhut nykykielelleni. Moska sylkykupissani maistuu niin kitkerältä, niin pahalta, että mieleni tekee juosta kauas pois hänen luotaan.
Kuka tuolta liiterin takaa kotipihalle askeltaa? Hänhän se taas, mies, päivän työnsä tehnyt, rankametsänsä raivannut. Harmaapää tutisee, polvi natisee, kirves jolla hän on katkonut lisälämmitettävää pirtin leivinuuniin, keikkuu kumaraisilla hartioilla ja suu joka on monet sanat lohkonut, aukeaa hampaattomaan kähinään: sinä, rakkain. Hän kietoo käsivartensa ympärilleni ja selättää sylini. Pyyhkäisen multaiset koukkusormeni työessun helmaan ja otan vastaan.
Minä rakastan sitä miestä."
Pakinaperjantai kerii tällä erää virhearvioiden kerää.
8 kommenttia:
Asiat ja ajatukset riippuvat siitä, mistä kulmasta niitä katsoo :-D
Just näin se menee. Sitä ei aina töiltään ja tärkeiltä ajatuksiltaan vain huomaa.
Jopa melkein hätistelee, että meneppäs siitä.
Mutta - kuinka tärkeä hän onkaan vierellä aina ja loppuun saakka.
Hihhih! Osui ja upposi!
Jännä juttu. Onpa muuten kuvassa todella kaunis käsi!
Rakkaudessa on monta puolta.
Ajan myötä niitä kääntyy aina uusia esiin.
Hyvin osui tännekkin!
Hyvä on puhista itsekseen kiukkuaan, siitähän saa vain ylimääräistä virtaa omien töiden tekemiseen. ja se taas lauhduttaa mielen näkemään totuus... Ja rakkaus!
Voi että tykkään vahvasta ilmaisustasi!
Näinhän se justiinsa meilläkin menee!!
Ihan tuli mieleen, minä ja mun mies.
Hienosti kirjotettu taas tämäkin!
Sä osaat vaan sen asian niin hienosti sanoiksi pukea!
Uuna,
totta. Merkillinen on ihminen. Välillä niin, toisinaan toisinaan. Koskee myös tunteita, jotka lainehtivat laidasta laitaan ;).
arleena,
lopputulos on kuitenkin tärkein. Ja sen nimi on rakkaus. Kestää kaiken. Ailahtelutkin.
Mimosa,
meissä kaikissa naisissa taitaa asua sama alkuaikojen Eeva ;). Välillä olemme miehen vuoksi viturallaan, sitten taas täysillä, rakastamassa.
Pellon pientareella,
miehen suonikas käsi on täynnä virtaa ;).
Mk,
aivotutkijat ovat paikantaneet vihan ja rakkauden. Sijaitsevat kuulema aivojen uumenissa hyvin lähellä toisiaan. Ilmankos hyppelee tunne herkästi puolelta toiselle. Ainakin täyden kuun aikaan :D.
Crane,
sinäpäs sen sanot: kiukkuinen nainen saa paljon aikaiseksi. Pesee ikkunat, hakkaa matot, keittää sopat ja päättää: ei ikinä enää miestä, ei ikinä. Ja sitten kun mies saapuu, onkin sulaa vahaa ja tajuaa: koskaan en hänestä luovu, en koskaan.
Harakka,
miehen ja naisen välinen suhde on suolaa ja sokeria. Ja aina maistuu!
Lähetä kommentti