Ja anteeksi, koko ajan näpyttelen sanoja uusiksi. Oikeastaan ei tämä ole runo vaan äkkiä iski äidittömyyden tuska. Äidinrakkauden kaipuu. Jos vauvalla ei ole perusturvaa, hän kaipaa suojelusta kaiken ikäänsä. Mutta onneksi elämä antaa paljon hyvää ja aika korjaa.
Vauvan kokema turvallisuus on koko elämän perusta.
Vauva on aivan muiden varassa.
En saa sanoja asettumaan, mutta ei kai se haittaa. Vajavaisenakin on hyvin inhimillistä elää ja olla, sopertaa.
Kuvassasi on hienot ja herkät värit.. :) Huomaan, että aika monella eri tapaa voi kuvaa myös tulkita. Minä kiinnitin huomiota koivun lehteen joka "hädissään" on turvautunut köyteen kuin hukkuva oljenkorteen. :)
Ostin Kotilieden irtonumeron, kun luin sen kannen. Olinhan (tietysti tapani mukaan)jo moneen kertaan aikaisemmin asiaa googlaillutkin... Yllättäen samasta numerosta löytyi toinenkin ystävien tytär. Äideistänsä tyttäret oli helppo tunnistaa...
Ja löytyihän lehdestä vielä yksi ystävän sisarkin, Kuopiosta lähtenyt...
kipi, kiitos! Niin, koivunlehti hakee pelastusrengasta henkensä pitimeksi köydestä mihin tarttua. Turvallisuudentarve on voimakas läpi elämän. Toivottavasti jokainen saa riittävän annoksen turvallisuutta elämänsä eri vaiheissa.
mm, kiitos:). Niin, tuossa Kotilieden numerossa on haastattelu tyttärestäni, ekologista joka ei itsessään turhia tärkeile mutta kokee luonnon ja sen pelastamisen elämänsä tärkeimmäksi asiaksi. Hän piipahti viikon verran Australiasta Suomessa ja lähti eilen takaisin kauas maapallon toiselle puolelle. Mutta sitä ennen reissaa Euroopassa (Englannissa, Itävallassa, Italiassa) tutkimustensa parissa.
On ikävä tytärtä. On ikävä omaa äitiä, monella tapaa.
Blogiystävyys syvenee tuntoja ja elämänkohtaloita jakaessa. Kiitos :)
Arjaanneli, niin, kun haikea kuva osui silmiini, mieleeni tuli äiti ja hänen silmänsä jotka väistivät. Mutta olen sen jo hyväksynyt kun jotain olen aavistanut syitä miksi niin oli.
Meripilvi, kiitos. Lohdullinen ajatus. Köyden voi heittää vaikka äiti on kuollut aikoja sitten. Oma suhtautuminen kääntyy surusta lempeän ymmärryksen puolelle. Ei olekaan syyllisiä, on "vain" inhimillisiä kohtaloita. Sodan uhreja ovat muutkin kuin rintamamiehet.
Kutuharju, niin, ja jos ei äidistä ole pelastusköydeksi, turvaksi, olisiko isästä ja jos ei isästä, olisiko kummitädistä, ja jos ei kummitädistä, olisiko mummista ja jos ei mummista, olisiko ystävästä, ja jos ei ystävästä, olisiko naapurista ja jos ei naapurista olisiko kirjasta, ja jos ei kirjasta olisiko blogista ja jos ei blogista olisiko veljestä ja jos ei veljestä, olisiko harrastuskaverista ja jos ei harrastuskaverista, olisiko anonyymiauttajasta ja jos ei anonyymiauttajasta, olisiko aatteesta, ja jos ei aattesta, olisiko humoristista, ja jos ei humoristista, olisiko vakavikosta, ja jos ei vakavikosta, olisiko musiikista, ja jos ei musiikista olisiko polkupyörästä ja jos ei polkupyörästä, niin olisiko lorusta loputtomasta...
10 kommenttia:
Viisaasti ajateltu ja kuvattu. Köyden molemmissa päissä on tärkeää olla joku.
Runosi kertoo paljon.
Kuva on hieno, köysi tulkitsee runon sisältöä - täydentää.
Uuna ja arleena,
kiitos, kiitos!
Ja anteeksi, koko ajan näpyttelen sanoja uusiksi. Oikeastaan ei tämä ole runo vaan äkkiä iski äidittömyyden tuska. Äidinrakkauden kaipuu. Jos vauvalla ei ole perusturvaa, hän kaipaa suojelusta kaiken ikäänsä. Mutta onneksi elämä antaa paljon hyvää ja aika korjaa.
Vauvan kokema turvallisuus on koko elämän perusta.
Vauva on aivan muiden varassa.
En saa sanoja asettumaan, mutta ei kai se haittaa. Vajavaisenakin on hyvin inhimillistä elää ja olla, sopertaa.
Kuvassasi on hienot ja herkät värit.. :)
Huomaan, että aika monella eri tapaa voi kuvaa myös tulkita. Minä kiinnitin huomiota koivun lehteen joka "hädissään" on turvautunut köyteen kuin hukkuva oljenkorteen. :)
Ostin Kotilieden irtonumeron, kun luin sen kannen. Olinhan (tietysti tapani mukaan)jo moneen kertaan aikaisemmin asiaa googlaillutkin...
Yllättäen samasta numerosta löytyi toinenkin ystävien tytär. Äideistänsä tyttäret oli helppo tunnistaa...
Ja löytyihän lehdestä vielä yksi ystävän sisarkin, Kuopiosta lähtenyt...
Tämä on kovin surusävyinen.
Ja haikea....
090909 heitit äidillesi köyden johon toivon hänen tarttuvan, edes kuvaannollisesti. Kaunis kuva ja ajatus!
kipi,
kiitos!
Niin, koivunlehti hakee pelastusrengasta henkensä pitimeksi köydestä mihin tarttua. Turvallisuudentarve on voimakas läpi elämän. Toivottavasti jokainen saa riittävän annoksen turvallisuutta elämänsä eri vaiheissa.
mm,
kiitos:).
Niin, tuossa Kotilieden numerossa on haastattelu tyttärestäni, ekologista joka ei itsessään turhia tärkeile mutta kokee luonnon ja sen pelastamisen elämänsä tärkeimmäksi asiaksi. Hän piipahti viikon verran Australiasta Suomessa ja lähti eilen takaisin kauas maapallon toiselle puolelle. Mutta sitä ennen reissaa Euroopassa (Englannissa, Itävallassa, Italiassa) tutkimustensa parissa.
On ikävä tytärtä. On ikävä omaa äitiä, monella tapaa.
Blogiystävyys syvenee tuntoja ja elämänkohtaloita jakaessa. Kiitos :)
Arjaanneli,
niin,
kun haikea kuva osui silmiini, mieleeni tuli äiti ja hänen silmänsä jotka väistivät. Mutta olen sen jo hyväksynyt kun jotain olen aavistanut syitä miksi niin oli.
Meripilvi,
kiitos.
Lohdullinen ajatus. Köyden voi heittää vaikka äiti on kuollut aikoja sitten. Oma suhtautuminen kääntyy surusta lempeän ymmärryksen puolelle. Ei olekaan syyllisiä, on "vain" inhimillisiä kohtaloita. Sodan uhreja ovat muutkin kuin rintamamiehet.
Koskettava. Ja inhimillinen. Me kaikki tarvitsemme tuvaköyttä tai -verkkoa, napanuoraa. Englanniksi sille on hyvä sana "life line", pelastusköysi.
Liian moni turhaan huutaa äitiä, vaikka hän olisi paikalla, ei ole läsnä...
Kutuharju,
niin, ja jos ei äidistä ole pelastusköydeksi, turvaksi, olisiko isästä ja jos ei isästä, olisiko kummitädistä, ja jos ei kummitädistä, olisiko mummista ja jos ei mummista, olisiko ystävästä, ja jos ei ystävästä, olisiko naapurista ja jos ei naapurista olisiko kirjasta, ja jos ei kirjasta olisiko blogista ja jos ei blogista olisiko veljestä ja jos ei veljestä, olisiko harrastuskaverista ja jos ei harrastuskaverista, olisiko anonyymiauttajasta ja jos ei anonyymiauttajasta, olisiko aatteesta, ja jos ei aattesta, olisiko humoristista, ja jos ei humoristista, olisiko vakavikosta, ja jos ei vakavikosta, olisiko musiikista, ja jos ei musiikista olisiko polkupyörästä ja jos ei polkupyörästä, niin olisiko lorusta loputtomasta...
Lähetä kommentti