torstai 12. marraskuuta 2009

Oi Suomi katso, sinun päiväs koittaa





"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta.

Mutta Sibeliuksen Ainolassa IkiPuu on niin suuri, ettei ole pelkoa rikkaruohojen vallankaappauksesta. On vain yksi  Mestari, jonka  "äänirauta" lepää vasten Suomen luontoa, luovuuden innoittajaa, niin, lepää – ja elää. Finlandia soi jykevän puhtaasti sinisellä planeetallamme.

20 kommenttia:

Kutuharju kirjoitti...

Vaikuttava noja! Älykäs äänirauta! Se kuuntelee siinä männyn mietteitä ja muuntaa ne kauniisti kumajaviksi soinnuiksi.

Voi tuo, muuten, olla ritsakin - eikö?

Lämmin punaruskea sävy kuvassasi - onneksi, täällä kun on niin vilpoista, että sormet kohta napsahtavat poikki naputtaessa ;)

Harakka kirjoitti...

Hienosti "äänirauta" nojaa puuhun, ja Finlandia soi niin kauniisti!
Kun sitä alkaa kuunteleen, niin on ihan pakko pysähtyä, ja kuunnella. Se on sellanen, että tulee väkisin hiljaiseksi ja mietteliääksi, niin kävi nytkin mulle.

Anonyymi kirjoitti...

Finlandia kyllä herkistää mielen. Hyvä kun äärirauta on tallella, samoin on säveltäjäkin.

Äkkiä nyt kipititkin tämän kuvaamaan :-)
Hieno vastaus haasteeseen!

Kaanon kirjoitti...

.."yön uhka karkoitettu on jo pois"..
Vaikuttavan kokoinen äänirauta.

tuulen to kirjoitti...

Ensin en tajunnut tuota ääniraudaksi vaan ajattelin että se sanoo: nojaa minuun iso puu, kyllä minä jaksan sinua kannatella.

aimarii kirjoitti...

Minä luulin "äänirautaa" kuningas Ikipuun valtikaksi.
Tavallaan se sitä onkin.
Finlandiahymni saa väristykset aikaan.

marjukka kirjoitti...

Finlandia hymnissä on jotain suurta!
Minä luulin, että tuo on äänirauta "vanhan" kuninkaan ritsa!

Famu falsetissa kirjoitti...

Kuvassasi on hieno väri. Voi olla, että männyn kaarnan väri kuvaa Finlandiaa. Ei kai se välttämättä ole sinivalkoinen?

hanne virtauksesta kirjoitti...

Onpa upea sävelrauta...
hieno kuva...
täältä ne elämää suuremmat hymnit ovat kotoisin..

Arjaanneli kirjoitti...

On hieno, on!

Lastu kirjoitti...

Kutuharju,
niinpä, kannattaa nojailla, saa kuulla ääniä, huokailuja ja laukeamisia minkä voi muuttaa nuoteiksi ja se on menoa, se :).

Hyvänen aika, ilmiselvä ritsahan se. Kumpi oli ensin, muna vai kana, äänirauta vai ritsa, kas siinä pulma. Kumpi on innoittanut toista?

Värit ovat energiaa.

Harakka,
miten suloista: kuuntelit Finlandian. Niin minäkin. Kahdeksassa minuutissa tulivat vedet silmiin. Niin minulle aina käy Finlandian soidessa ja isä astuu esiin.

Uuna,
niin, Ainolaan ei meiltä (toistaiseksi) ole kovin pitkä matka. Ei muuta kuin kävelysauvat komerosta käsiin ja matkaan. (Ei, totta puhuen kuva on parin vuoden takaa. Ehkä kuva on jäänyt "vaivaamaan" takaraivoon ja odotti pääsyä ihmisten ilmoille.)

Kaanon,
Finlandiaa on hyvä kuunnella (näinä aikoina kun joka tuutista tulee sikainfluenssaa): yön uhka karkoitettu pois. Niin juuri.

tuulento,
kauniisti mielsit kuva. Toinen toistamme tukein eteenpäin, tuli mitä tuli.


aimarii,
valtikalla johdetaan ihmismieliä ja ohjataan katse kohti tavoitteita. Yhteissoinnit johtavat yhteiseen hyvään.

marjukka,
vanhan kuninkaan ritsa :). Samantapaista Kutuharju näki - ja nyt minäkin :). 'Ritsallaan' kuningas varjeli yksityisyyttään ja luomisrauhaansa, voimme ajatella niin.

Famu falsetissa,
männyn kaarnalla on lämmin väri. Niin, Finlandiassa soivat monet luonnonvärit, maanläheiset, puunkaipuiset. Niistä syntyy sävelten keinu.

hanne,
Sibelius on avannut suomalaisen sielunmaiseman. Eivätkä rajat tule vastaan maantieteellisissä rajapyykeissä, vaan musiikin kieli on ääretön.

Arjaanneli,
kiitos :).
Niin minustakin, hienoa kun meillä on mestari ja hänen musiikkinsa.

arleena kirjoitti...

Onpas hieno yhdistelmä. Oiva vastaus haasteeseen.

savisuti kirjoitti...

Ompas siinä ääniraudalla kokoa. Suuren miehen suuri äänirauta!

Demetrius kirjoitti...

Hieno tunnelma kuvassa, Finlandia ja metsän humina jäivät soimaan päässä.

Lastu kirjoitti...

arleena,
kiitos, onneksi meillä on klassikkomme, Sibeliuksen musiikki.

savisuti,
tämän ääniraudan edessä vietimme hiljaisen hetken. Pysähdyttävän suuri on kooltaan ja symboliarvoltaan.

Demetrius,
kiitos.
Samoin kävi minulle. Metsän humina koskettaa: musiikki on juhlaa. Ja juhla nostattaa mielen.

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Komea on äänirauta ja vielä komeampi ikihonka, jota vasten se nojaa. Finlandia kaiken tämän taustalla.

Piri kirjoitti...

On yksi ylitse muiden. Näin se on ja on tuleva olemaan meidän aikanamme.

Lastu kirjoitti...

tanssiva harmaa pantteri,
honka on kaunis jo sanana, kaunis puuna - ja vertauskuvana. Ja ikihonka kestää iankaiken niin kuin klassikkomme, Finlandia.

Piri,
niin, voiko Sibeliuksen - ja Finlandian - mikään korvata. Millaiset sävelet Suomessamme kajahtavat sadan vuoden perästä? Ehkä Finlandia edelleen, toivotaan :)

Liekki kirjoitti...

Finlandia värisyttää selkäpiitä, nostaa palan kurkkuun ja kyyneleen silmäkulmaan. Sitä on vaikea kuunnella istualtaan.

Ihana, tunnelmallinen kuva!

Lastu kirjoitti...

Ansku,
klassikko koskettaa ikuisesti. Kyynel on puhdas, Finlandian jäljiltä.