miina, veitikkainen oli iltapäivä: tapasin myös blogiystävän, joka ei kuitenkaan tullut Paasikiven kaveriksi kuvaan mutta kahvilassa pistäydyimme ja mukavia juttelimme.
Pitää vissiin käydä kopistamassa kelloa kun näyttää aina samaa aikaa :D.
Mikähän Paasikiveä niin mietityttää. Onko hänestä yhtään naurusuukuvaa. Naurujoogasi olisi hänelle tarpeen.
aimarii, kuuraparta, tuiskutukka on Paasikivi joulukuussa. Kilpaileeko joulupukin kanssa?
Liisa, kaupungissa vietettiin marraskuussa valon juhlia. Taideteokset saivat osakseen erikoiskohtelun. Etsittiin efektejä. Paasikiven patsas valaistiin valonheittimin jotka oli kätketty harsomaisen teltan sisälle. Yhtä aikaa hämyisää ja valoisaa - vaikuttavaa, niin sanottiin. Itse en sattunut illalla paikalle.
Uuna, onneksi ei taida tulla puolen vuoden syyssäätä niin kuin ilmaston lämpenemisen myötä voisi ennustaa. Riemuitsin kun tunsin jäätävän kosketuksen poskipäissäni. Mikähän siinä on, että koen jään ja lumen niin - lämpimäksi - kuin sillaksi Savon jättihankiin. Kun sataisi oikein paljon lunta... :)
Minä ajattelin, että Paasikivi on peitetty talveksi, muttei näin ollutkaan... Tehtiinkö sille remppaa marraskuussa? Mielenkiintoinen yksityiskohta, Paasikiven arvoitus.
Harakka, niin, hyvä kun Paasikivi pääsi päivänvaloon taas. Huputettuna hän oli iltaisin valokylvyssä hieno (kuulema, en ollut itse näkemässä), mutta päivänvalossa teltta näytti merkilliseltä.
Maija, kun suurentaa kuvan klikkauksella, ehkä muutama ihminen näkyy, pyöräilijäkin :).
hanne, lumella on rauhoittava vaikutus. Se pesee maisemaa. Tuolla takana on iso vesiallas, josta vesi imetään syksyisin pois ja kevään tultua taas lasketaan. Iltaisin altaaseen lankeavat valot, vaihtuvin värein.
Mari, marraskuussa minä ihmettelin samaa kuin sinä, remppaa tai vastaavaa kunnes kuulin vastauksen ja näin "teltan" juurella, sisäpuolella valonheittimet: kyse on valotaiteesta mikä saapui valaisemaan kaupunkia syksyn edetessä kohti pimeyttä. Nyt on lumi ja valkeus :).
arleena, vilpoista on, sisällä on viihtyisämpää. Jospa tammikuussa saisin enemmän ihmisiä ulkosalle ja kuvaani :).
No, juu taidetta on monen laista. Kaupungilla liikkuessa näke nykyään usein taloja peitetyn muoviin. Olen aina luullut, että se on remppasuojausta, mutta taidettahan sekin varmaan onkin =)
Lunmi alkaa näkyä näisä puolkuun kuvissa, lähes kaikissa.
Hyvä että Juho Kustin telttaretki päättyi. Teilläpäin on karaistunutta väkeä, pyörailijäkään ei viitsinyt syyslokamarraskuussa edes lähteä ulos, odotteli kai vain pirtsakkaa pakkasta.
KooTee, :) Oikeaa rättitaidetta oli marraskuussa liikkeellä: patsaat eivät saaneet olla enää paljaita, luomisen jäljiltä, vaan uusiksi oli muokattava. Ehkä kiinnostus taidetta kohtaan herää, kun kaikkea ei paljasteta, kertasilmäyksellä. Telttaan kömpinyt Paasikivi saa ohikulkijan kiinni, pysähtymään, ihmettelemään.
Demetrius, :) Kuvaan tuli vähän eloa, kun pyöräilijä pongahti kuvioihin, onneksi. Ylös, ulos, lenkille, polkupyörä baanalle, pakkasessa paukkuvassa.
Oli vierelläni myös eräs blogiystävä, mutta hänen anonymiteettiaan valokuvaaja kunnioitti ja suuntasi kameransa toisaalle :). Ja kun olin valvollisuuteni haasteen suhteen täyttänyt, suuntasimme kulkumme kahvilaan. Lämmittävää.
Wiltteri, kaunis, lämmittävä ajatus; jospa kiipeänkin herra presidentin olkapäälle ja asettelen karvalakin kivisille "kutreilleen". Syntyisikö paikkakunnalle uusi perinne - saahan Mantakin lakkinsa, tosin vappuna.
18 kommenttia:
Aikas veitikka kuvasarja iltapäivästä, vai onko kello pysähtynyt. Näkee yhtä sun toista. Paasikivi on totinen veikko. Pitäis käydä kutkuttelemassa.
Kylymäksi on käynyt. Saattaapa Paasikivelläkin kylmä vippasta.
Paasikivellä on hienot lumikulmakarvat. Saman verran on lunta ja pakkasta siellä kuin täälläkin.
Saman verran pakkasta on täälläkin ja lunta myös. Miksi Paasikivi oli marraskuussa paketissa?
Aikamoinen lämpötilaero syyskuuhun verrattuna! Valoisa lumi peittää nyt kadut, mutta Paasikivi on paljastunut.
miina,
veitikkainen oli iltapäivä: tapasin myös blogiystävän, joka ei kuitenkaan tullut Paasikiven kaveriksi kuvaan mutta kahvilassa pistäydyimme ja mukavia juttelimme.
Pitää vissiin käydä kopistamassa kelloa kun näyttää aina samaa aikaa :D.
Mikähän Paasikiveä niin mietityttää. Onko hänestä yhtään naurusuukuvaa. Naurujoogasi olisi hänelle tarpeen.
aimarii,
kuuraparta, tuiskutukka on Paasikivi joulukuussa. Kilpaileeko joulupukin kanssa?
Famu falsetissa,
lumikulmakarvat :). Luonto kukittaa. Talvi maalaa maiseman ja ihmisen.
Liisa,
kaupungissa vietettiin marraskuussa valon juhlia. Taideteokset saivat osakseen erikoiskohtelun. Etsittiin efektejä. Paasikiven patsas valaistiin valonheittimin jotka oli kätketty harsomaisen teltan sisälle. Yhtä aikaa hämyisää ja valoisaa - vaikuttavaa, niin sanottiin. Itse en sattunut illalla paikalle.
Uuna,
onneksi ei taida tulla puolen vuoden syyssäätä niin kuin ilmaston lämpenemisen myötä voisi ennustaa. Riemuitsin kun tunsin jäätävän kosketuksen poskipäissäni. Mikähän siinä on, että koen jään ja lumen niin - lämpimäksi - kuin sillaksi Savon jättihankiin. Kun sataisi oikein paljon lunta... :)
Hienoo, kun Paasikivi on tullut paljastettua ennen vuoden vaihtoa.
Aika tuima ilme hänellä onkin!
Lunta on sinnekkin tullut, ja talvi täysillä jo!
Mutta missä ovat ihmiset?
Mielenkiintoinen kuvasarja, tarina...
Tuo lumi tuo valoa ja rauhaisuutta...
Minä ajattelin, että Paasikivi on peitetty talveksi, muttei näin ollutkaan... Tehtiinkö sille remppaa marraskuussa? Mielenkiintoinen yksityiskohta, Paasikiven arvoitus.
Patsas on nyt huollettu talvikuntoon.
Ja Paasikivi se siis on.
On sen verran vilpoista, että ihmiset ovat kaupoissa sisällä lahjoja ostamassa.
Harakka,
niin, hyvä kun Paasikivi pääsi päivänvaloon taas. Huputettuna hän oli iltaisin valokylvyssä hieno (kuulema, en ollut itse näkemässä), mutta päivänvalossa teltta näytti merkilliseltä.
Maija,
kun suurentaa kuvan klikkauksella, ehkä muutama ihminen näkyy, pyöräilijäkin :).
hanne,
lumella on rauhoittava vaikutus. Se pesee maisemaa. Tuolla takana on iso vesiallas, josta vesi imetään syksyisin pois ja kevään tultua taas lasketaan. Iltaisin altaaseen lankeavat valot, vaihtuvin värein.
Mari,
marraskuussa minä ihmettelin samaa kuin sinä, remppaa tai vastaavaa kunnes kuulin vastauksen ja näin "teltan" juurella, sisäpuolella valonheittimet: kyse on valotaiteesta mikä saapui valaisemaan kaupunkia syksyn edetessä kohti pimeyttä. Nyt on lumi ja valkeus :).
arleena,
vilpoista on, sisällä on viihtyisämpää. Jospa tammikuussa saisin enemmän ihmisiä ulkosalle ja kuvaani :).
No, juu taidetta on monen laista.
Kaupungilla liikkuessa näke nykyään usein taloja peitetyn muoviin. Olen aina luullut, että se on remppasuojausta, mutta taidettahan sekin varmaan onkin =)
Lunmi alkaa näkyä näisä puolkuun kuvissa, lähes kaikissa.
Hyvä että Juho Kustin telttaretki päättyi. Teilläpäin on karaistunutta väkeä, pyörailijäkään ei viitsinyt syyslokamarraskuussa edes lähteä ulos, odotteli kai vain pirtsakkaa pakkasta.
KooTee,
:)
Oikeaa rättitaidetta oli marraskuussa liikkeellä: patsaat eivät saaneet olla enää paljaita, luomisen jäljiltä, vaan uusiksi oli muokattava. Ehkä kiinnostus taidetta kohtaan herää, kun kaikkea ei paljasteta, kertasilmäyksellä. Telttaan kömpinyt Paasikivi saa ohikulkijan kiinni, pysähtymään, ihmettelemään.
Demetrius,
:)
Kuvaan tuli vähän eloa, kun pyöräilijä pongahti kuvioihin, onneksi. Ylös, ulos, lenkille, polkupyörä baanalle, pakkasessa paukkuvassa.
Oli vierelläni myös eräs blogiystävä, mutta hänen anonymiteettiaan valokuvaaja kunnioitti ja suuntasi kameransa toisaalle :). Ja kun olin valvollisuuteni haasteen suhteen täyttänyt, suuntasimme kulkumme kahvilaan. Lämmittävää.
Karvalakin voisit pololle viedä tammikuussa.. ;)
Wiltteri,
kaunis, lämmittävä ajatus; jospa kiipeänkin herra presidentin olkapäälle ja asettelen karvalakin kivisille "kutreilleen". Syntyisikö paikkakunnalle uusi perinne - saahan Mantakin lakkinsa, tosin vappuna.
Voi miten hienoja! Paasikivikin siinä patsastelee. Lunta riittää nyt varmaan jo joka kuvaan!
Lähetä kommentti