Terve!
Tämä on tervehdys, jonka Kuopiossa käydessä kuulen ja joka minua suuresti ilahduttaa. Puuilossa ostan vessaharjan ja kassalla kuulen iloisesti hymyilevän kassapojan sanovan kun vuoroni tulee avata kukkaro: terve! No terveeksihän siinä itsensä tuntee vaikka väkisin kun joka kulmalla terveyttä hoetaan.
Mietin sanottiinko näin Kuopiossa kun vuonna 1965 reppuni pakkasin ja lähdin Helsinkiin opiskelemaan sitä ja vähän tätä. No, oppimani olen unohtanut; ellää höllötän trendikkäästi ja hektisesti tätä päivää ja puhun mitä sattuu etteen. Hektisesti? Hetkinen? Sana on outo, ei siihen aikaan kun nuori olin, sanottu noin eikä ainakaan
kirjoitettu.
Alustus on tehty, pullan paisto alkaa. Tämä on vieno aasinsilta sille mistä ei saa puhua: omasta terveydestä. Mutta puhunpa kuitenkin kun kukaan ei estele, ja se tässä bloggailussa onkin hauskaa.
Kävin Kuopiossa sisätautilääkärillä. Ja hän määräsi minut kuntosalille! Sanoi, että olen vanha. Ja vanha voi kaatua. Vanha voi kuolla. Vanhalla kasvaa maha. Vanhalla on metabolinen. Vanhalla on kolesteria. Vanhalla on riskejä.
Liikunta auttaa vanhaa. Kuntosalilla on hienoja vehkeitä. Vehkeitä? Ikäihmisillekin. Hän kirjoitti reseptiksi: kuntosalia pari kertaa viikossa. Lihassolut eivät uusiudu mutta ne jotka ovat olemassa, tarvitsevat kuntosaliharjoittelua. Niitä on syytä pitää hengissä. Ja niin saan hyvän kolmannen elämän.
En ole koskaan käynyt kuntosalilla. Mitä ihmettä kuntosaleilu on? Mitä siellä tehdään? Olen estynyt ihminen ja kuljen sen (senkin) vuoksi metsissä ja soutelen saaren rannoilla. Yksikseni yskiskelen, aaltojen liplattelua laskeskelen. Tai korkeintaan miehen kanssa kaksin: hän on hyvä perämies. Hyvänen aika, jos olenkin erakko?
Puoli vuosisataa sitten laskettelin parhaan ystävättäreni Maijan kanssa Puijon metsissä alas kaupunkiin Isä meidän latua pitkin (nimi on saatu siitä että se oli jyrkkä ja mutkainen ja puut nuolivat laskettelijan kasvoja niin että rukous elämän puolesta tuli mieleen uskontokannasta riippumatta). Olin nuorena terve tyttö ja välillä syvällinenkin, mietin elämää ja kuolemaa enkä tarvinnut kuntosalia ollenkaan. Ja nyt tarvitsen. Lääkärini on rohvessööri, kai sitä on uskominen.
Mistä kuntosalit löytää? Miten pärjään? Mitä minä teen siellä? Minä? Kuntosalilla? Tuntuu vain niin luonnottomalta. Hektiseltä. Mutta kai sitä tottuu pistämään sanan lihaksi, rohvessorin käskyn potilaan hoitomyönteisyydeksi, jotta tervehdyksellä on katetta:
Terve!
20 kommenttia:
Kuntosaleilla on ihan mukavaa! Minä kävisin oikein mielelläni. Aamu- ja keskipäivällä niissä on rauhallista, joten silloin voi kokeilla ihan omaan tahtiin. Ja sitä varten niissä on henkilökuntaa. Monet laitteet pn sitäpaitsi rakennettu niin, ettei ulkopuolinen näe, oletko ladannut vastukseksi 0,5 kiloa vai 15 kg! Hintavertailu kannattaa, tarjoajia on monenlaisia, joissakin on hurja määrä jumppia mukana, joissakin on saunat jne. Tutustumiskäynnit tarjotaan usein ilmaiseksi, silloin voi hieman haistella tunnelmaa. Jokin sali on trendikkäämpi kuin toiset, jossain treenaa bodarit, jossain enemmän tavallista tallaajaa. Monessa salissa on rento meininki, vanha t-paita ja verkkarit käyvät yhtä hyvin kuin kaupan uusimmat sportvetimet. Tsemppiä!
Terve!
Voi hitsi, minne erakon pitäisi mennä! Niin minunkin, mutta olen myös erakko, tykkään jumpata kotona. Vaikka minä olen sentään kolmenkympin ja neljänkympin välillä, siis ikävuosien en vauhdin, käynyt kuntosalilla juuri pari kertaa viikossa. Se oli tosi mukavaa ja tehokasta. Tykkäsin siitä kovin ja kilonikin tykkäsivät ja minusta tuli taas hoikka nainen lasten jälkeen.
Pari vuotta takaperin olin kuntoutuksessa niskani takia. Se oli oikeastaan kuntosaliharjoittelua. Kun olin käynyt pari kertaa, se muuttui ihan mukavaksi. Ensin tulin tosi kipeäksi, enkä tykännyt siellä toisten joukossa. Mutta siitä se lähti ja olo helpottui kaikella tapaa.
Joten mene sinäkin vaan rohkeasti sinne. Valitse joku sellainen, missä on vaan naisia, niin ei joudu koko aikaa puntteja vaihtamaan. Saat siellä hyvän ohjauksen, ei sinun itse tarvitse keksiä, miten ne laitteet toimii.
Terve taas!
Tervepä hyvinnii terve! Pissismummo voi vakuuttaa, että kuntosalilla kun kerran käy, tietää, onko se 'mun juttu'. Eikä siellä kukaan kerkee toisten touhuja kattelemaan. Sekaan vain! Jos arveluttaa, ota ystävätär mukaan eka kerralle, menkää muka tutustumaan. Ei kai ne semmoisesta kehtaa rahastaa.
Oon mäkin joskus käynyt kuntosalilla, mutta se sitten vaan jäi...
Tuli muuta tekemistä, ei ehtinyt enää sinne salille, kun hyvä kun ehdein muksujen kanssa lenkiltä kotiin, niin en sitten enää kerinnyt lähteen kuntosalille jumppaan.
Mulla oli silloin jumppaa kotona ihan tarpeeksi asti.
Kävin vielä jumpassakin kaks kertaa viikossa.
Sitten ajattelin, että nyt loppu.
Jos tulee tressi siittä, kun ei kunnolla ehdi jumppaan, eikä salille, niin jostain pitää luopua, ja silloin luovuin jumpasta ja salista.
Vaihdoin ne lapsieni kanssa olemiseen.
Nyt sen vuoksi ehtisin kyllä, mutta kun nytkin on niin kiire aina jonnekkin, niin annan sen ajatuksenkin olla, jumppaan kotona jumppapallolla ja kävelen sellasella kävelyjutulla, ja poljen pyörääkin aina välillä.
Mutta mene silti sinä vaan, kivaahan se silti oli, mutten vaan ehtinyt yhtäaikaa joka paikkaan.
Tekeehän se hyvää lihaksille!
Kuntosalilla minä tuntisin olevani orpo ja väärässä paikassa. Vaikea on opetella ns liian myöhään noita vempaimia.
Mutta ennakkoluulot pois ja reippaasti mukaan, helppo sanoa toiselle.
Nykyäänhän voi valita personal trainerin, joka laatii ohjelman mitä tehdään ja kuinka kauan.
Naapurimme isännällä on tallainen henkilökohtainen ohjaaja ja kuulema kunto on kohentunut ja isäntä ilmeisesti nuorentunut.
Luulisin, että minäkin saisin määräyksen kuntosalille, jos lääkäriin menisin. Nyt tramppaan pikkulenkkiä ja portaita aina kun siihen on mahdollisuus.
Tsemppiä.
Terve, terve vaan.
Tässä kolmas erakko, sillä sellaiseksi olen todella tullut.
Kuntosalit on kyllä tuttuja aiemmilta vuosilta - hyvinkin. Minulla oli varmaan lähes parinkymmenen vuoden treenikausi ja tykkäsin kovasti. Tässä lähellä oli pikku sali, jossa kummiskin kaikki tarpeellinen.
Totta, että hintavertailua sinun kantsii tehdä ja luulen myös, että heti ekasta tai tokasta kerrasta tiedät, onko sinun juttu vai ei.
Tosin kotonakin voi kuntoa kohottaa, kun hankkii puntit ja saa tahi laatii eri lihasryhmille sopivan ohjelman. Voi pistää kivaa musaa soimaan ja ahkeroida puoli tuntia alkuunsa, kuiteskin hikeen asti.
Tsemppiä sinulle!
Olen lukenut tutkimuksista, joissa mm ryhmä n 70-80 vuotiaita vanhuksia laitettiin kuntoremonttiin...Heidät testattiin ensin ja tehtiin sit omat kunto-ohjelmansa. kolmen kuukauden kuluttua monella oli lihasmassa kasvanut 30%!!!!
Itse rakastan liikkua metsässä, halailla puita, kuunnelle meren kuiskintaa mutta käyn punttiksella kerran viikossa ainakin...
se tuo ryhtiä, lihasmassa pysyy vahvana ja tulee, kuin tuleekin hyvä olo...
Suosittelen..
Mene johonkin kuntosaliin ja pyydä laatimaan sulle oma ohjelma..He neuvovat miten sen teet oikeaoppisesti...
Siitä se lähtee!!
Kannattaahan sitäkin kokeilla. Ja ellei ensimmäinen sali miellytä, kokeile seuraavaa. Oma kokemukseni on, että uimahallien yhteydessä olevilla kuntosaleilla meno on melkoisen paljon rennompaa, kuin ns. "oikeilla" saleilla. Sieltä puuttuu ne peilin kanssa pullistelijat, veren maku suussa liikkuvat.
Mutta ota ensimmäiseksi ohjauskerta. "Omalla" salillani se maksaa 15 eur, ja sillä hinnalla ohjaaja kulkee kanssasi 1,5 tuntia laitteesta toiseen, suunnittelee juuri sinulle sopivan ohjelman, toiveidesi mukaan, ja neuvoo laitteiden käytön.
Leen@,
kiitos neuvoista, arvokkaista vinkeistä.
Nyt kun olen eläkkeellä, on mahdollista valita sopivia aikoja - mikä etuoikeus. Muistaisi vain olla kyllin kiitollinen siitä(kin).
Kun löytyisi mummosali. Kuopiolainen lääkärini kehui Kuopion saleja ja blogiystävä "Liisa ihan pihalla" muistaakseni mainitsi yhdeksi vaihtoehdoksi Savossa Kunnonpaikan. Mutta ehkä minun pitää mennä jo täällä etelän mailla salille, etten vallan rapistu. Kontrollikäynti on alkuvuodesta. Kun lääkäri kysyy: "No, joko?" tarttis vastata: "Juu, totta kai!"
Olen vain niin outo, etten sitten kouluajan ole osannut jumpata ryhmässä. Jokin ihme psyykkinen estoisuus vaivaa. Työpaikan virkistyspäivillä firman vapaa-ajankeskuksessa menin saunaan sitten kun muut naiset olivat lopettaneet. Yksinsaunomisestani tuli vitsi.
Uuna,
hyvä on kuulla myönteisistä kokemuksistasi. Mies joka toimii terveydenhoitoalalla, sanoo, että minua vaivaa jokin lihasongelma (liittyykö uniapneaan, en tiedä): liikun kuin hidastetussa elokuvassa ja jos kaadun, ei ole voimaa päästä yksin ylös. Tätä se Kuopion lääkärikin korosti: nyt on h-hetki ylläpitää lihaskuntoa. En tästä enää nuorru, mutta jos nykytason saan pidetyksi yllä – tai mieluiten parannetuksi – se riittää pitkälle tulevaisuuteen.
Miten lohdullista kuulla, että niskakipusi on kuntoutuksessa lieventynyt. Kiitos tsemppauksesta. Myös sinulle ja niskallesi hyvän voinnin toivotukset :) Terve, tavataan taas!
Ellinoora,
terve! Jos kerran pissismummo niin kyllä minäkin :). Ja voinhan soittaa myös kaupungin liikunnanohjaajalle, mitä hän minusta tuumaa ja mitä salia suosittelee. Kysyvä ei kunnon tieltä eksy :). Eri asia neuvooko julkinen sektori jos kyse on yksityisistä saleista. No, aina voi kysyä.
Lohdullista kuulla että jokainen keskittyy salilla omaan suoritukseensa eikä päiväile naapurin yrityksiä ja punnerruksia. Ja kun ottaa huumorin mukaan, sillä selviää tiukoista paikoista, toivottavasti.
Harakka,
sinulla on kotona hyvä 'kuntosali': pyörä, kävelyjuttu ja jumppapallo. Minulla on myös kuntopyörä ja jumppapallo, mutta tarmo on nukuksissa.
Olin nuorena hyvin liikunnallinen. Pelasin koulun joukkueessa pesäpalloa, harrastin telinevoimistelua, hiihdin ja juoksin. Mutta kun sain ensimmäisen lapseni (21-vuotiaana), liikkumiseen tuli tauko jota on kestänyt ja kestänyt.
Kun kuopus on cp-vammainen, kuntoutin häntä fysioterapeutin ohjeitten mukaan. Monet "viralliset", ammattilaisten antamat terapiat kestivät läpi hänen lapsuutensa. Tärkeintä oli saada lapsi jaloilleen. Kävin hänen vuokseen laskettelun alkeiskurssinkin, mutta se osoittautui meille molemmille ylivoimaiseksi lajiksi. Liian monta mustelmaa. Yhteen aikaan sanottiin, että cp-lapsille laskettelu sopii mainiosti, mutta hänen tasapainonsa on sen verran huono, että se liikuntamuoto jäi. Jalkapallo on edelleen hänelle mieluinen laji, samoin uinti.
Hups, rupesin lapsestani puhumaan, vaikka omasta kuntoilun tarpeestani piti. Näin minulle usein käy :). Lapset ovat niin rakkaat... niin kuin sinulle ja kaikille äideille.
arleena,
olisipa unelma saada henkilökohtainen ohjaaja! Tuossa edellä juttelin Harakalle cp-vammaisen lapsemme kuntoutuksesta. Tutustuin moniin ihaniin fysio-, toiminta- ja puheterapeutteihin jotka tekivät työtään sydämellään ja ammattitaidollaan. Ja lapsi kuntoutui hienosti omatoimiseksi liikkujaksi joka ylläpitää kuntoaan liikuntaharrastuksillaan. Vammaisella lihastoiminnan vaaliminen on erityisen tärkeää: jotkut lihakset eivät toimi lainkaan.
Jospa minäkin saisin samanlaista tukea ja kannustusta ja molemmat, niin ohjaaja kuin ohjattavakin, kokisivat iloa edistymisestä. Hei, minähän alan oikein innostua. Kiitos teidän kaikkien!
Joo, lähde sinäkin metsästämään hyvää kuntosalia.
aimarii,
Niin, erakkoluonteisen ei ole kaikkein helpointa mennä massajuttuun.
Nostan hattua ja taputan käsiä: olet käynyt salilla parikymmentä vuotta. Vau! Tämä valaa uskoa ja toivoa minuun.
Idea kotikuntosalista on mainio. Jos olen niin "mahdoton" että en osaa käydä salilla, voin tosiaan hankkia kotiin vempaimia - jos ne eivät triljoonia maksa. Meillä on täällä kerrostalossa askarteluhuone ja sinne voisi rakentaa ties mitä. Ja musiikki soimaan. Niin, tai odotan ensi vuoteen, muutammeko ja minne – ja sinne 'kuntosali'. Sitä ennen täällä virallinen sali.
hanne,
rohkaisevaa kuulla mitä kerrot. Juuri noilla sanoilla lääkärinikin minua motivoi. Hän on tosi huumorintajuinen ja innostava, etsii parastani. Niin että jos 70- ja 80-vuotiaat saavat ilon ja hyödyn, miksen minäkin.
Ja sinä käyt punttiksella sen lisäksi että vaellat luonnossa. Rohkaisevaa. Haluan astua mokkasiineihisi, tehdä kuin sinä.
Ansku,
ahaa: uimahallin yhteydessä oleva kuntosali voi olla hyvä. Uimahalli on nykykotiani lähellä, liekö edes kilometri matkaa. Joten ei käy verukkeeksi pitkä matka treeneihin.
Niin, tarvitsen takuuvarmasti ainakin ensimmäiseksi kerraksi ohjaajan. Olen hurjan tapaturmaherkkä ihminen: liian innokas kykyihin nähden ja siksi olen kaatunut soutuveneessä, kylkiluut katkesivat, pudonnut katolta, römähtänyt naamalleni päin kantoa kuvatessani jänistä - ja halkaissut huuleni, keikkunut lapsena pulpettien välissä ja sinne menivät lattian rakoon kaksi juuri puhjennutta rautahammasta. Niin että jos vaikka pudotan kuntosalilla painot tms. päähäni. Hui. Pitäisiköhän ottaa tapaturmavakuutukseen bonuskerroin :)
Terve Lastu!
Kun aikoinaan tarjosivat kuntosalia sanoin, en minä sinne hoikkien ihmisten ja sekaan mahdu. Jo hikinauhojen näkeminen alkoi pyörryttää, mutta minäpä sainkin parhaan opettajan joka neuvoi: pieniä painoja ja toistoja siitä aloitat.
Nyt tarttisi tehdä sama homma uudelleen, metabolinen on tullut jälleen vieraaksi. Kuljen tavallasi metsässä ja kalassa mutta että salille pitäisi..
Kerro miten sinulle kävi?
No ilman muuta menet salille. Paikkoja on vaikka miten paljon. Oma kokemukseni on Esport Centeristä (www.esport.fi) ja fysiosporttiksesta (www.fysiosporttis.fi). Näiden välillä hinnassa ei ole ratkaisevaa eroa, mutta muuten ero on suuri. Esport centerillä on laajempi tuntivalikoima ja sinne voi mennä milloin tahansa. Ohjattu liikunta tapahtuu isoissa ryhmissä (jopa 60 henk.). Kuntosaleilla on ainakin päiväaikaan aika väljää. Toimipisteet ovat Tapiolassa ja Helsingin keskustassa (aseman vieressä).
Fysiosporttis on enemmän kuntoutumisliikuntaa. Ryhmät ovat pieniä noin 3-6 henkeä ja tunnille pitää ilmoittautua tai kuulua omaan vakioryhmään. Ohjaus on henkilökohtaista. Toimipisteitä on Viherlaaksossa ja Pohjois-Tapiolassa sekä jotain toimintaa (vesijumppa) Munkkiniemessä.
Ennen kävin Esport-Centerissä, nyt selkävamman jälkeen fysiosporttiksessa. Olen hyvin tyytyväinen. Siellä on kivaa ja jos joku paikka sattuu kipeytymään, fysiosporttiksessa on erinomaiset fysioterapeutit, jotka ovat ainakin minulta saaneet kivun talttumaan.
Molemmissa paikoissa fysioterapeutti laatii asiakkaalle henkilökohtaisen ohjelman ja opastaa laitteiden käytössä. Kylmiltään ei sinne siis tarvitse (eikä saakaan) mennä.
Kuntosali on nykyään ihan muuta kuin body buildingiä!
Siellä on kaikenikäisiä ja -kuntoisia, eikä siellä kukaan toisten suorituksia katsele. Jokainen keskittyy omaan napaansa ;-)
Terve! Satuitpa pääsemään viisaan lääkärin vastaanotolle.
Kuntosali on aivan liian juhlallinen sana kuntoaan hoitavalle seniorille. Noissa kuntosalipaikoissa on monenlaisia laitteita, joiden tarkoitus on panna kaikki mahdolliset lihasryhmät tekemään töitä vähitellen ja kerta kerralta suorituskertoja eli toistoja lisäten. Vastuksia voi säätää kunnon mukaan. Toisin sanoen voi painoja panna laitteeseen lisää, jos tuntuu liian kevyeltä. Kalliisiin kontosaliryhmiin ei tarvitse hakeutua. Useiden uimahallien yhteydessä on kuntoilulaitteitta ja jopa senioreille omia laitteita. Jos ei muualta niin ainakin Kuopion uimahallista löytyy.
Minä kuntoilen enimmäkseen kotona kuminauhakepin kanssa.
Terve vuan, terve. Voi mitkä nostalgiset muistot ryöpsähtikään tuosta Isämeidän ladusta. Meilläpäin oli samanlainen, jonka alamäkiä aika usein laskeuduttiin sukset kainalossa.
Kävin minäkin jonkun kerran kokeilemassa kuntosalilla. Siellä ohjaajana ollut nuori mies kehui kovasti koordinaatiokykyäni, enkä yhtään ymmärtänyt mistä hän puhui. Aika pian kuitenkin kyllästyin tekemään aina vain toistoja, jonottamaan laitteisiin, katselemaan ympärillä olevia härveleitä. Niinpä siirryin sauvakävelyyn, hankin ison jumppapallon ja opettelin muutaman venytyksen. Vähän satunnaisesti niiden turvin, omatunto laiskuudesta kolkuttaen elämä jatkuu.
Kaanon,
siinäpä se: kun saisikin varata koko kuntosalin ihan itselleen, niin ei ujostuttaisi, mutta taitanee olla liian tyyristä semmoinen. Ei auta kuin sopeutua. Mutta voisiko käydä kuntosaliohjelman läpi silmät kiinni :). Olla vähän niin kuin pupu joka pistää päänsä pensaaseen?
Hienoa kuulla että hyvä ohjaaja häivyttää 'turhat' murheet ja tuloksia alkaa syntyä.
Kerron kyllä kuinka minun käy. Miten ylitän itseni :) - sitä toivon.
Onneksi on luonto missä voi käyskennellä ja hoitaa terveyttään!
Ina,
3-6 hengen ohjattavien ryhmä missä saa henkilökohtaista valmennusta, kuulostaa ihanteelliselta. Siinä on mahdollista kommunikoida ja tuoda yksilölliset ongelmat vapaasti esille. Liikenteellisesti mainitsemasi paikat ovat hyvät: sinne pääsee kätevästi eri puolilta pääkaupunkiseutua.
Niin, aerobickiin tai body buildingiin minusta ei ole, mutta lihaskunto saa nousta, jos ei kohisten niin hissukseen.
Ihana kuulla kannustavia toipumistarinoita. Selkäkipukin kuten sinulla, voi hyvässä ohjauksessa ja ahkeran kuntoutuksen avulla talttua. Jos ei heti tai pysyvästi, niin uudestaan ja uudestaan. Tai mitäpä pihtaamaan: toivotaan että kokonaan!
Sananjalka,
terve tuas!
Pikku hiljoo alan hivuttautuva savolaesten parantajien pakeille. On niin heleppo huastella ja piästellä suusta ulos iliman sensuurin häevee just se miltä tuntuu ja mistee kenkä puristaa. Siitä se lähtöö, parannuksen tie. Hyvä olj liäke: mää kuntosalille, mää. Mänenhän minä, sitä tässä oon ollu tuumomassa pitkin syksyvä ja etennii tämän päevee.
Onpa mukava kuulla, että kuntosaleissa on senioreille omia laitteita. Jos niistä tulee yhtä hyviä tuloksia kuin mitä saa kun käyttää öisin cpap-vempainta, niin elämä sen kun paranee. Saattaa tulla laiteriippuvuus, mutta jos se edistää terveyttä niin mikäs sen somempaa. Kuminauhaa en ole kokeillut. Kiitos vinkistä.
Simpukka,
oikein ryhdistäydyin laiskanlinnassani (nostin koneen mukavaan löhötuoliin) kun kuulin koordinaatiokyvystäsi :D. Että semmoistakin olisi luvassa. Oi että.
Olisipa kiva jos yksinkertaisuus olisi kaunista ja valttia tässä kuntoilujutussakin. Muutama laite, muutama liike - siinä se: kunto nousee. Vai kyllästyttäisikö tehdä aina yhtä ja samaa? En tiedä...no, vaivainen (minä) kaiken kokee ja kertoo.
Oletko sinäkin asunut Kuopiossa vai onko Isä meidän -latu ollut johonkin aikaan yleinen nimitys eri puolilla Suomea. Jännä, hauska kuulla.
TERVE KAIKILLE!
Innostavien kertomustenne siivittämänä sauvakävelin kaupungin kuntosalille ja kas, ensi perjantaina oli yksi vapaa paikka, saan ohjauksen myös. Sen jälkeen kuulema olisi uimista. Kyllä nyt jännittää ja ilahduttaa ja lennättää ja naurattaa. Kaiken lisäksi kuulin, että kun sairastan keskivaikeaa uniapneaa olisi mahdollista hakea erityisliikuntakorttia. Sillä voisi käydä salilla ja uimassa vaikka joka päivä sekä osallistua ohjattuihin liikuntaryhmiin. Ei oo totta. Onpa. Ei sitä arvaa mihin kaikkeen bloggailu johtaan. Kuntosalille saitte minut, suurkiitos. Kyllä joulupukki tuo itsekullekin 'palkaksi' paljon hyvää mieltä ja rauhaa! Iloa unohtamatta. Ja saman tien kaikille maailman immeisille :)
Jeh heh, juuri kävin Isopeikolla kylässä marmattamassa kuntosalisuorittamisesta, hampaat irvessä rehkimisesta - kun voisi hoitaa hommat luonnonmukaisesti :)
Hmm, Lastun luona kun ollaan, ensin tulee mieleen ett lemmiskely kohottaa kuntoa, tai ainakin lihasvoimaa. Seinien ja lattioiden pesu on varmasti yhtä rankkaa kuin raudannosto (tämä tosin ei tullut Lastusta mieleen). Kuntosalikäynti näkyy ensin kukkarossa, kodin siivous näkyy heti ympärillä. Mitä? Minäkö liian pragmaattinen, tai jopa proosallinen. Elämä on ;)
Onhan tuota tullu aikoinaan Kuopiossa asuttua ja oon suanu kiertee myös Puijonsarven nennee. Muualla en ole Isämeijän-ladusta kuullut.
Kutuharju,
luin läpi yhden naamajumppakirjan (kustantaja WSOY). Siinä väitettiin että kaikki ongelmat, ruumiin ja sielun, ratkeavat, kun antaa poskilihaksille ja mitä kaikkea naamassa nyt lieneekään (tuo anatomia ei ole vahvin alani) harjoitusta. Mutta luomunaamajumppa - kiitos sinun - se vasta hyvää tekeekin. Anna tulla vaan, posket pullollaan, saat naurunhytkytystä aikaan kun sulloillaan. Visiosi osui nauruhermoon (missä se sijaitsee) enkä voi painaa stop-nappia kun motivaatiota ei siihen ole. Olet kyllä selvänäkijä. Mistäs arvasit millaista Lastun luona on. Tai en arvaa vaan tiedän: sinulla ovat Intiution kaiken ytimiin näkevät silmät. Tuo lemmiskelykin, hih, ja siivoilu, hih ja huh :) Mutta entä kuntasaliulu. Kun se maksaa, silloin jaksaa – niinkö se menee?
Simpukka,
ai jai, miten sommoo. Nyt tulloo tarvis ehtiä netin uumenista Kallavesj-laoulu. Sinun kunniakses :).
Varmaan hyvä laitos, mutta ei ole tullut koskaan käytyä. Siellä jotenkin tuntee itsensä vieraaksi niiden kaikkien treenattujen kroppien joukossa.
Kokeile kuitenkin ihmeessä, varmaan on "terve"!
marjukka,
ai, sinäkään et ole kuntosalilla käynyt. Untuvikko sai nyt seuraa.
Perjantaina menen kokeilemaan, mitä kuntosalielämä on, vissiin tuhansien tunteiden kanssa: joudunhan kohtaamaan itseni :).
Terve!
Lähetä kommentti