sääntö on... sääntö

Ekologitytär on vuoden vierailevana tutkijana Canberran yliopistossa. Kerran jos toisenkin ajattelen, mitä  hänelle mahtaa sikäläisessä kesäkuumuudessa kuulua.

Plimplom, sähköpostia, viesti häneltä. Hänen luvallaan tuon saaren taigaan terveisensä:


Alkuviikosta oli taas lähempänä +40. Olen vakaasti päättänyt että tarviin  työelämän ulkopuolisia kavereita ja innoissani löysin Canberra Bushwalking  clubin nettisivut. Niillä kun on sellainen car share -systeemi että se joka ajaa, kerää km-maksun muilta, joten sopii tällaiselle autottomalle mutantille loistavasti. Niihin liitytään niin että osallistutaan kävelylle jotka on arki-iltaisin lyhyitä ja helppoja. Mutta kun eka kerta pitää siis päästä itse paikalle niin mun piti ensin saada itteni pyöräiltyä tuonne Queanbeyanin pohjoispuolelle.

Eihän siinä mitään mutta kun se sääennuste... laskin että jos lähden suoraan töistä niin pitää lähtee iltapäivän kuumimpina tunteina ja varmaankin kuolen  korventavaan helteeseen. Joten menin kotiin iltapäiväksi, yritin siellä tehdä  töitä ja siellä sitten laskin että jos lähden aikaisemmin niin on enemmän aikaa  = ei tarvii polkea niin nopeasti = ehkä en kuole, mutta toisaalta aikaisemmin =  kuumempi joten ehkä kuitenkin kuolen. Vaikea trade-off! Sitten lopulta menin  taloyhtiön uima-altaaseen ihan heti ennen lähtöä ja vedin paidan suoraan  märkien uikkareiden päälle.

Sillä märkä-metodilla sain pidettyä ruumiinlämpöä sen verran alhaalla että  pääsin Queanbeyaniin enkä kuollut, vaikka päässä alkoikin lopuks tuntuu pientä  pimahdusta. Sain ihmettelypointseja siitä kyllä kun kaikki muut päräytti sinne landrovereillaan. No sitten sinne tuli se retken vetäjä ja sano että sori  leidies, on niin kuuma ettei kävellä! Yritä siinä sitten vinkua että kato nyt  mä oon POLKENU paikalle tunnin verran eiks se nyt ainakin osoita vakaumusta ja  että saisin liittyä? Ei voinu mitään: säännöissä sanotaan että seuraan  liitytään kävelemällä, enkä voinut kävellä kun ei kävelty. Nyyh.
  
Onneksi joku Beth siitä ryhmästä pelasti mut ja sanoi että ajetaan joelle ja uidaan. Niin tehtiin joten sain ruumiinlämpöä vähän alas. (Ei se ilmanlämpö  ollu iltaa kohti muutenkaan yhtään alkanu laskea, se siitä trade-offista.) Beth oli sellainen avantouija-fenotyyppi jos täällä olisi avantoja, ja tykkäsin asenteesta että vaikka vesi oli sateettoman kesän jälkeen aika matalaa ja mutaista niin sinne vaan ja juttelemaan. Ja kun sain vaatteet taas märäksi niin pääsin polkemaan kotiin niin etten taaskaan kuollut helteeseen. Sen verran hajonnut kuitenkin olin siitä  lämpötilasta että jossain kohtaa huomasin että olin polkenut jo 500 metriä jonkun tienvarren luurangon ohi enkä edes pysähtynyt katsomaan että oliko se lammas vai kenguru. En jaksanut polkea takaisin katsomaan...