Parasta elämässä? Vastaus pilkistää katsojan silmissä. Onko se elämän jälkiruoka, lapsenlapsi joka nappaa ukkinsa suusta piipun, vai onko parasta elämässä terveysvalistaja, joka Turmiolan Tommin muistot mielessä neuvoo: tupakkia älä maista vai onko se huumori, joka on tepsivä lääke elämän murheisiin jos mikään muu ei pahan paikan tullen auta eikä lohtua tuo.
Voihan nenä ja elämän kevät! Siitä se lähtee, elämän paras. Niin tai näin, aina parhain päin kohti:
17 kommenttia:
Eipä sitä parempaa voisi toivoa kuin huumorihetki lapsenlapsen parissa. Molemmat ovat tyytyväisiä.
Kyllä se taitaakin olla huumori - siis se parasta elämässä. Kaikessa (melkein kaikessa) voi nähdä humoristisenkin puolen. Ja se auttaa eteenpäin. Tai jos se ei ole parasta elämässä, niin ehkä se ainakin on elämän suola. Omat mokatkin sietää kun niihin sisältyvän (tahattoman) komiikan oivaltaa.
Huumori on elämän suola tai sokeri kumpaakin sopivassa suhteessa ettei terveys kärsi.
Huumorilla jatketaan ja makeasti nauretaan.
Peukkuja kaikille mielenkiintoisille hankkeille, yritähän ehtiä laittaa postaus, ennenkuin taas häivytte verstasta etsimään :-)
Pikkukaverin ilme ja rento ote piipunvarresta, ukin myhäilevä katse. Niistä minä tykkäsin.
Kyllä se taitaa olla se huumori, mikä meidät täällä kiinni elämässä joskus ainakin pitää.
Lapsenlapset ovat tärkeitä aina!
Upea kuva, kahden sanaton liitto joista toisen kiireet ovat ohi ja toisen eivät ole vielä alkaneet. Tai kuva katkeamattomasta sukupolvien ketjusta kauneimmillaan.
Huumori ja rakkaus, siinä varsinainen voimakaksikko, elämän kuoppaisilla poluilla.
Lämmin kuva! Parhaita asioita elämässä kaikki mainitsemasi---ja huurmorilla kyllä pötkii pitkälle: )
Famu falsetissa,
niinpä - ja ukin ilmeestä näkee, ettei taida olla kyseessä lakritsapiippu. Oi aikoja voi tapoja ;).
Ina,
parasta itsehoitoa mokiin kuin mokiin on huumori. Toimii ehkä paremmin kuin 'anteeksiantoterapia'. Komiikalle on aina ovi auki. Varsinainen keventäjä se on.
arleena,
piippu napattiin nopsasti pois pojan suusta, mutta kuva jäi muistoksi. Varoittava esimerkki vai ennustaako tulevaa: onko joskus tupakkiostoksille asiaa? Toivottavasti ei :)
Uuna,
huumori on kyllä paras elämän mauste. Monesta voisi luopua, vaan siitä ei. Totisesti, totisesti :D.
Yritän postata ennen kuin lähdemme taas kotia metsästämään. On tulossa jännittävä viikonloppu. Joko se löytyi :) Löytyy...
Simpukka,
mistä lie pikkumies ilmeensä kasvoilleen loihti, kun piipun huulilleen imaisi, ottiko mallia ukistaan. Pienet käyvät matkimisen korkeakoulua :)
harakka,
onneksi vauvat oppivat aika pienenä hymyilemään eikä mene kuin muutama kuukausi kun nauraa rätkättävät ääneen. Tämä vauvakonkari on jo monet naurut nauranut ja naurattanut muitakin. Lapsi ja ilo, onnen salaisuus ratkeaa siinä yhdistelmässä.
Demetrius,
...niin, ja onneksi yhteys on ikuistettu sillä kuvan ukki on ollut poissa elämästä jo 35 vuotta. Valokuvatarinoilla voi kutoa jälkipolville ketjua.
Anskukka,
totta, huumorin ja rakkauden voimalla eteenpäin. Oikea voimakaksikko eväänä. Kyllä sillä pärjää tilanteessa kuin tilanteessa.
Taru,
kiitos.
Surulla heit' eikä meit' ruokita, ilos ellää pittää:)
"Voihan nenä ja elämän kevät!"
Huumori on sydämen lahja.
heh, heh, Turmiolan Tommista tuli mieleen raittiuskilpakirjoitukset!
Mutta huumoria pitää olla, se maustaa elämää. Elämän jälkiruoka on myös aivan ehdottomasti sitä elämän parasta antia.
Kaanon,
sitäpä elo parhaimmillaan on: huumoria. Sydämellistä sellaista.
aimarii,
veikkaan, että sait monta kirjapalkintoa kun luit Turmiolan Tommin ja kirjoitit raittiuskirjoituksesi uutta luovasti. Voi kun ne olisivat tallessa. Saisimme niistäkin nauttia, nyt, piiitkän ajan perästä :)
Hiano kuva. Peikollakin oli pienenä oma piippu.
Hieno otos ja sommittelu.
Valloittavan ihana kuva. Molemmat tuossa näyttävät nauttivat tilanteesta.
Maelka,
toden totta: aika on naurun, aika vakavuuden ja kun totisuuden aika on täysi, on aika aloittaa alusta ja iloita jälleen...
isopeikko,
oi, peikollakin on ollut pienenä oma piippu. Kyllä piippupeikko piipun tai'at tajuaa.
harmaa susj,
kiitoksia. Lapset ovat otollisia kuvattavia kuin myös isoisät. Ikä auttaa molemmissa päissä, ilmeet tulevat luonnostaan.
tanssiva harmaa pantteri,
lapsenlapsi ja isoisä taitavat ymmärtää, mistä ilo lähtee: toinen toisistaan. Ja piippuvehtailusta :)
Lähetä kommentti