15. syyskuuta 2009, lämpötila +19°:
15. lokakuuta 2009, lämpötila +3,7°:
15. marraskuuta 2009, lämpötila +4,4°:
15. joulukuuta 2009, lämpötila -14°:
14. tammikuuta 2010, lämpötila -4,4°:
15. helmikuuta 2010, lämpötila -11°:
aika aikaa kutakin
J. K. PAASIKIVI KERAVALAISENA
"Maanviljelys on paras kaikista, sen päällä on kuningas maakunnassa, että kedot kynnettäisiin." (Salomon Saarnaaja 5:8, Paasikiven raamatusta alleviivaama lause)
Juho Kusti Paasikivi osti Jukolan tilan Keravalta vuonna 1917 ollessaan Kansallis-Osake-Pankin pääjohtaja. Paasikivi itse oli kauppiaan poika, mutta tuntumaa maatalouteen hänellä oli. Lakitieteen tohtoriksi valmistumisensa jälkeen Paasikivi toimi muiden töidensä ohessa Pellervo-seuran sihteerinä. Elintarvikkeet olivat vuonna 1917 tiukalla. Paasikivi oli tuolloin jo varsin varakas mies ja hänestä tuntui ajan levottomissa oloissa järkevältä sijoittaa omaisuutta maan hankintaan.
Kaupanteon hetkellä Jukola ei suinkaan ollut mikään pikkutila ja Paasikivi ryhtyi innolla määrätietoiseksi tilanjohtajaksi. Talossa oli parhaimmillaan mm. 25 lehmää ja kuusi hevosta. Jukolan pellot salaojitettiin jo 1920-luvun alussa ja metsänhoitoa järkiperäistettiin. Paasikiven metsätöistä muistona on vieläkin jäljellä sembramännikkö Keravan ja Sipoon rajalla. Jukola oli lähellä Paasikiven sydäntä ja maatilan tuotteita vietiin pari kertaa viikossa Helsinkiin. Keski-Uusimaa -lehdessä senaattori Paasikivi kaupitteli kaalin, tomaatin ja lantun taimia, sekä myi mm. perunoita ja "sikaporsaita".
Tilanhoitoa lukuun ottamatta J. K. Paasikiven yhteydet keravalaisiin rajoittuivat pääosin talonväkeen, työläisiin ja naapuriviljelijöihin. Paasikiven perhe, ensimmäinen vaimo Anna ja neljä lasta, viettivät enemmän aikaansa Keravalla. Lapset tunnettiin Keravalla hyvin ja vieläpä melko villeinä lapsina. Heillä oli kaikilla käytössään autot, joilla hurjasteltiin pitkin Keravaa. Isä oli välillä katkerasti pettynyt lapsiinsa, vaikka kaikki valmistuivatkin myöhemmin kunnon ammatteihin. Anna-vaimo kuoli kolmekymmentä vuotta kestäneen avioliiton jälkeen keuhkotautiin Jukolassa vuonna 1931. Viimeiset neljä- viisi vuotta hän sairasti päärakennuksen yläkerrassa sijainneessa huoneessa, jossa kaksi sairaanhoitajaa päivysti vuorokaudet ympäriinsä hänen lähellään.
Presidenttinä Paasikivi käytti arvovaltaansa, ettei hän joutuisi luovuttamaan palaakaan maitaan rintamamiehille ja evakoille toisen maailman sodan jälkeen. Maanluovutuksia estääkseen hän soitti ystävälleen Otto Iivari Meurmanille ja pyysi tätä laatimaan kaavasuunnitelman Jukolan tilan maista. Meurman perusteli maanhankintalautakunnalle, että Jukolan maat sijaitsivat aivan liian lähellä Keravan keskustaa – niitä ei siis kannattanut käyttää maanviljelykseen. Toisena keinonaan Paasikivi käytti maittensa myymistä Keravan kauppalalle vuonna 1953. Kaikkiaan Paasikivi onnistui saamaan maistaan noin 36 miljoonaa markkaa. Rintamamiehille hän joutui luovuttamaan vain toistakymmentä tonttia nykyisen Annantien ympäristöstä. Paasikiven toimet siis onnistuivat erinomaisesti, sillä maanhankintalain mukaan Paasikivi olisi kuulunut ensisijaisiin maanluovuttajiin. Hänellä kun oli toinen ammatti, joten hän ei voinut olla riippuvainen maatalouden harjoittamisesta. Hän kun sattumoisin oli presidentti. (Lähde: Keravan kotisivut)
"Maanviljelys on paras kaikista, sen päällä on kuningas maakunnassa, että kedot kynnettäisiin." (Salomon Saarnaaja 5:8, Paasikiven raamatusta alleviivaama lause)
Juho Kusti Paasikivi osti Jukolan tilan Keravalta vuonna 1917 ollessaan Kansallis-Osake-Pankin pääjohtaja. Paasikivi itse oli kauppiaan poika, mutta tuntumaa maatalouteen hänellä oli. Lakitieteen tohtoriksi valmistumisensa jälkeen Paasikivi toimi muiden töidensä ohessa Pellervo-seuran sihteerinä. Elintarvikkeet olivat vuonna 1917 tiukalla. Paasikivi oli tuolloin jo varsin varakas mies ja hänestä tuntui ajan levottomissa oloissa järkevältä sijoittaa omaisuutta maan hankintaan.
Kaupanteon hetkellä Jukola ei suinkaan ollut mikään pikkutila ja Paasikivi ryhtyi innolla määrätietoiseksi tilanjohtajaksi. Talossa oli parhaimmillaan mm. 25 lehmää ja kuusi hevosta. Jukolan pellot salaojitettiin jo 1920-luvun alussa ja metsänhoitoa järkiperäistettiin. Paasikiven metsätöistä muistona on vieläkin jäljellä sembramännikkö Keravan ja Sipoon rajalla. Jukola oli lähellä Paasikiven sydäntä ja maatilan tuotteita vietiin pari kertaa viikossa Helsinkiin. Keski-Uusimaa -lehdessä senaattori Paasikivi kaupitteli kaalin, tomaatin ja lantun taimia, sekä myi mm. perunoita ja "sikaporsaita".
Tilanhoitoa lukuun ottamatta J. K. Paasikiven yhteydet keravalaisiin rajoittuivat pääosin talonväkeen, työläisiin ja naapuriviljelijöihin. Paasikiven perhe, ensimmäinen vaimo Anna ja neljä lasta, viettivät enemmän aikaansa Keravalla. Lapset tunnettiin Keravalla hyvin ja vieläpä melko villeinä lapsina. Heillä oli kaikilla käytössään autot, joilla hurjasteltiin pitkin Keravaa. Isä oli välillä katkerasti pettynyt lapsiinsa, vaikka kaikki valmistuivatkin myöhemmin kunnon ammatteihin. Anna-vaimo kuoli kolmekymmentä vuotta kestäneen avioliiton jälkeen keuhkotautiin Jukolassa vuonna 1931. Viimeiset neljä- viisi vuotta hän sairasti päärakennuksen yläkerrassa sijainneessa huoneessa, jossa kaksi sairaanhoitajaa päivysti vuorokaudet ympäriinsä hänen lähellään.
Presidenttinä Paasikivi käytti arvovaltaansa, ettei hän joutuisi luovuttamaan palaakaan maitaan rintamamiehille ja evakoille toisen maailman sodan jälkeen. Maanluovutuksia estääkseen hän soitti ystävälleen Otto Iivari Meurmanille ja pyysi tätä laatimaan kaavasuunnitelman Jukolan tilan maista. Meurman perusteli maanhankintalautakunnalle, että Jukolan maat sijaitsivat aivan liian lähellä Keravan keskustaa – niitä ei siis kannattanut käyttää maanviljelykseen. Toisena keinonaan Paasikivi käytti maittensa myymistä Keravan kauppalalle vuonna 1953. Kaikkiaan Paasikivi onnistui saamaan maistaan noin 36 miljoonaa markkaa. Rintamamiehille hän joutui luovuttamaan vain toistakymmentä tonttia nykyisen Annantien ympäristöstä. Paasikiven toimet siis onnistuivat erinomaisesti, sillä maanhankintalain mukaan Paasikivi olisi kuulunut ensisijaisiin maanluovuttajiin. Hänellä kun oli toinen ammatti, joten hän ei voinut olla riippuvainen maatalouden harjoittamisesta. Hän kun sattumoisin oli presidentti. (Lähde: Keravan kotisivut)
9 kommenttia:
Helmikuun kuva on aurinkoinen, oikea helmikuun sää sattunut kohdalle.
Hauskat nuo Paasikiven pääkuvat.
Tulipa mieleeni lukiessani Paasikivestä, että kähmittiinhän sitä silloinkin ja aika isossa mittakaavassa vielä.
Nykyään pyöriskellään lillukan varsissa, siis media pyöriskelee, ja isot asiat jäävät näkemättä.
Kun media porskuttaa politiikassa, se on parisuhdepengontaa, lautakasaa ja pesukoneita.
Saman sinisen taivaan alla täälläkin.
Miten valta tekeekin ihmisen etten sanoisi ahneeksi.
Myös Volmari Iso-Hollon patsaan päällä oli lumipuku perjantaina. Siitä otin kuvan, kun kävimme Keravalla "tärkeillä asioilla" lapsenlapsemme kanssa.
Tammiko on tuo sisupussi joka ei suostu lehdistään luopumaan?
Paasikiven otsalta tippuvat hikihelmet, vaikka pakkanen paukkuu. Aurinko varmaan lämmittä poskia silti. Lunta on sielläkin ja muuttanut kuvaa mukavasti.
Tähän asti lumi on lisääntynyt, nyt alamme seurata sen sulamista.
Siellä on paistanut aurinko, ihanaa!
Valta on aina ollut jostain syystä pahaksi monelle.
Lunta on saanut Paasikivi päähänsä!
Aurinkoa ja lunta näyttää olevan paljon helmikuun kuvassasi. Paasikivikin saanut valkolakin.
arleena,
muistan Liisa Kulhian, joka toimi unilukkarina ja osoitti "taskulamppunsa" valokiilan politiikan pimeisiin nurkkiin, siellä missä vääristynyt valta ja raha piilivät. Ehkä tänä päivänä tarvittaisiin uutta liisa kulhiaa. Todella: paljon puhutaan asian vierestä kun suuren luokan asioita ei haluta paljastaa. Onneksi toivoakin on - tai paremmin sanottuna: toivon että toivoa on. Sananlasku 'valheella on lyhyet jäljet' eläköön edelleen ja vaikuttakoon politiikassa :)
Liisa,
niin, ahneus ja valta kulkevat käsikynkkää ja tekevät ikävää jälkeä.
Iso-Hollo on myös kuvaamisen arvoinen kohde. Lennokas patsas saa katsojankin mielen lentoon.
Hauskaa että olet ollut viime viikolla samoissa maisemissa kuin minä. Tiedä vaikka tietämättämme olisimme kohdanneet - vaikka olin myös Kuopiossa viime viikolla, asuntoa metsästämässä :).
Demetrius,
tammi on sisukas etten sanoisi itsepäinen. Kuuluuko piirre lajiominaisuuksiin vai onko juuri tämä yksilö härkäpäinen individualisti :).
uunas,
hiki tippuu, aurinko lämmittää. Herra presidentti saa lumi- ja vesipesun. Paasikivi voi ottaa naama kirkkaana vastaan heräävän kevättalven.
Harakka,
niin, ehkä he joita valta ei kiehdo, eivät haluakaan koskaan valta-asemaan. Ja valtaan pyrkivät ovat vallanhimoisia jo alun perin.
Valta ja vastuuntunto olisi toivottava yhdistelmä.
aimarii,
aurinko alkaa näyttää valo- ja lämpövoimaansa helmikuussa.
Hei Lastu, kävelin aukiolle samaan aikaan maanantaina ottamaan kuvia, mutten nyt nähnytkään sinua kameroinesi. Moikataanko kumminkin joku päivä ennen kuin muutatte sinne Kuopijoon lopullisesti!
Paasikiven päänuppi on yllättävän paljon puhuva eri vuodenaikoihin. Olen toivonut joskus osuvani paikalle, kun lokki istuu nupilla. Jos vaikka keväällä..!
Hei Ellinoora,
olit maanantaina (klo 13.15-13.30) Paasikiven aukiolla kovasti mielessäni kun etsiskelin entisiä jalanjälkiäni, jotta olisin osannut näpätä kuvan kutakuinkin samasta kohtaa (mikä ei kuitenkaan onnistu, koska lunta on mutta muistia mulla ei :).
Kuinkas me toistemme ohi sitten katsoimme?? Yritin etsiskellä kuvaustouhujeni keskellä sinua, mutten huomannut. Oijoi.
Mies jää eläkkeelle 7.6., joten silloin muutamme viimeistään Kuopijjoon. Huomenna kuitenkin taas Kuopio vetää puoleensa toviksi, mutta periaatteessa olen enimmän aikaa vielä nykyisessä kotikaupungissa, joten tavataan ilman muuta. Ainakin 15.3. klo 13:26, mutta muulloinkin, mielelläni :)
Lähetä kommentti