keskiviikko 13. lokakuuta 2010

sama levy soi



Iita ja Aatu istuvat tuoleissaan; Iita kutoo sukkaa, Aatu leikkaa matonkuteita. No, eikös se ole akkojen hommaa, miettii mutta hymisee: säästöksi on kaikki, ei rihmankiertämäkään mene hukkaan kun kuteen  kotitalouskerhon kangaspuiden loimiin Iita huomenna pukkaa.

Iita on katsonut ohjelman rakkaudesta numeroiden valossa. Kun hän ja Aatu ovat päässeet nyt siihen tiettyyn ikään mistä laulukin laulaa, on syytä kuunnella tarkoin korvin mitä tiede sanoo vanhojen pariskuntien rakkauden hoidosta, jotta heidän intohimonsa ei lakastuisi.

Reseptinä on toiston välttäminen, televisio visioi. Vanhan pariskunnan on hyvä lähteä vaikka yömyöhään kävelemään metsään tai meren rannalle. Tehdä jotain uutta, semmoista mitä ei ole pitkään aikaan edes unissaan.

- Jospas minä tästä lähden, Iita sanoo, laskee kutimensa sohvapöydälle, oikaisee selkänsä ja lampsii eteiseen.

- No hei, hei, Aatu virkkaa, ei nosta silmiään Iitaan päin, sillä nyt on oltava tarkkana että saa vanhoista rikkipuhjenneista kalsareistaan aikaiseksi pitkän matonkudekäärmeen. Tästä tulee hieno rantu riepumattoon. Puhtaanvalkoinen.

Iitalla on tapana käydä katsastamassa lähikaupan iltatarjoukset ja tuoda saalis kotiin. Milloin on iloisenpunainen tarra -30 % tarjousmakkaran kyljessä, milloin leipäpussin pulleassa mahassa jonka parasta ennen päivä alkaa vaipua mailleen niin kuin tämäkin eletty päivä. 

***
Ovi rapsahtaa kotoisasti Aatun saksien kilkatuksen sekaan kun Iita astuu porstuaan.

- Tulit.

- Niin tulin, Iita suunnistaa keittiöön ja nostaa ostokset tiskipöydälle. Tohkeissaan on.

- Katos mitä ostin!

- Täysmaitoo ja meijerivoita, Aatu hämmästyy ja nuolaisee kielellään huuliaan. Nielaisee.  Ei mitään jokailtaista kurria eikä punaisia tarjouslappusia becelissä. Tulee mieleen aika jolloin heillä oli Mansikki laitumella, Musti pihassa ja Polle tallissa. Kirnu paikallaan. Ja rakkaus täysi syvämessä.
 
Unohtumaton päivä ansaitsee ruisleivän, täysvoin ja samanmoisen maidon jälkeen kunnon yöunet. Aatu on Iitassa kiinni. On se vaan aikamoinen yllättäjä, tuumaa ja puristaa tämän kättä ja Iita vastaa.

Tämä on pieni hetki ihmiskunnalle, mutta elämänkokoinen Iitalle ja Aakulle:
Kuin silloin ennen, on kaikki yhtä hyvin taas

Pakinaperjantai

23 kommenttia:

kiirepakolainen kirjoitti...

Voi miten ihana, lämmin, ihan kertakaikkiaan sieluun ryömivä tarina!
Se on niin pienestä kiinni. Ei tarvita ruusupuskaa eikä mersua pihalle. Vain punaista maitoa ja rieskaa. Pieni kädenpuristus! Voi että tuli ihan hyvälle mielelle. Menen sen nyt vielä iltalukemiseksi kertaalleen mieleeni ahtamaan. Kiitos!

Krisse kirjoitti...

Hyvä..

Taina kirjoitti...

Olipas siinä tarinaa kerrakseen,kaunis ja tunnelmallinen:)Mieliin syöpyvä ja janoava tarina,lumoavaa.Mukavaa aamupäivän jatkoa sinulle!

Ina kirjoitti...

Ihana ylläri: voi on aina voita! Onni asuu pienissä asioissa, eikä hyvään yllätykseen/hyvään mieleen aina tarvita isoja eleitä.

Demetrius kirjoitti...

Pieniä onnen palasia. Viisas Iita, yritän ottaa oppia.

Mk kirjoitti...

Joskus kannattaa tosiaan pistää elämä risaiseksi, muutenkin kuin matonkuteiden merkeissä.
Unohdetaan hetkeksi eurot, kalorit ja ruokavaliot, pistetään levy soimaan ja nautitaan.
Niinkuin mekin tätä lukiessa teimme!

Mk kirjoitti...

Joskus kannattaa tosiaan pistää elämä risaiseksi, muutenkin kuin matonkuteiden merkeissä.
Unohdetaan hetkeksi eurot, kalorit ja ruokavaliot, pistetään levy soimaan ja nautitaan.
Niinkuin mekin tätä lukiessa teimme!

Lastu kirjoitti...

kiirepakolainen,
kiitos.
Mitähän he vielä keksivätkin, kun alkuun pääsevät. Palkkionsa ovat Iita ja Aaku, ikänsä pientilalla rehkineet, ansainneet. Jospa he edes kerran viikossa unohtaisivat säästäväisyyden hyveen ja ostaisivat mitä mieli tekee ja maku muistaa. Palan mennyttä aikaa, silloin kun se parasta oli.

Krisse,
kiitos.

Tansku,
kiitos, kiva jos tarina tuo sinulle hyvän mielen. Ja kiitos toivotuksesta. Toivon, että sinunkin päiväsi on jatkunut plussan puolella.

Ina,
pikkuiset hyvät yllätykset voivat toimia kuin perhosen siivenisku. Äkkiä huomaa kuinka mieli kirkastuu ja pilvet kaikkoavat. Vaikka siten että ostaa kaikesta terveysvalistuksesta huolimatta voita. Sitä kun sivelee ruisleivän pinnalle niin matka lapsuuden makumuistoihin on suora ja mutkaton.

Demetrius,
juu, Iita on esikuvani. Arvaas, minulla on hypersuper-saita elämänkumppani mutta nyt meillä on sopimus. Hän sanoo: osta välillä "voita" mutta älä kerro hintaa, niin ei tule ahdistuskohtausta. Ja sitten hän syödä mussuttaa onnellisena. Mutta ei "makiaa" mahan täydeltä. Kerran viikossa meillä on voipäivä. Voi, voi, sitä onnea ja iloa.

Mk,
kiitos. Viisaita haastelet. Miten tärkeä taito on välillä unohtaa eurot, kalorit ja ruokavaliot ja vastata mieltymyksille kyllä. Edes kerran elämässä. Tai no joo, ehkä kerran kuukaudessa. Eihän elämä voi yhtä supistamista olla, eihän...)

Iita ja Aaku suunnittelevat nyt bussimatkaa lähikaupunkiin. Sillä lailla, sanoin heille.

isopeikko kirjoitti...

Hianoa. Peikkokin tykkää voista ja tarinoista :)

aimarii kirjoitti...

Iitan ja Aatun arjesta ei ole rakkaus sammunut ja Iita tietää yllätysten tehon.
Tottahan se on, jos aina kaikki on toistoa, elämä on kohta pelkkää rutiinia. Yllätys sopivasti tekee särmää!
Lupsakan herttainen tarina.

hanne virtauksesta kirjoitti...

Vähässä on paljon,
yksinkertaisuus koskettaa,
ruokailu yhdessä on rakkautta..

Lastu kirjoitti...

Isopeikko,
kiva kun peikolle maistuu niin voi kuin tarina. Ei muuta kuin lisää voita pöytään ja leipää kanssa - ja iso lasillinen maitoa kyytipojaksi. Kyllä Iita ja Aaku tarjoavat, sen uskon.

aimarii,
niinpä. Tuossa Teeman ohjelmassa vallan tieteellisesti todistettiin, miten tärkeää on vanhojen pariskuntien yllättää itsensä tekemästä rutiineista poikkeavia juttuja. Toinen puolisko saattaa olla tapojensa (tai rahojensa) vanki, pienintäkään iloa ei voi toteuttaa kun se maksaa. Mutta sitten kun "repäistään" vaikka puolison idean pohjalta, saattaa syntymästään asti ylisäästäväinen huomata: hei, ei tästä tulekaan konkurssi vaikka välillä naatiskelloo. Päinvastoin: iloa niin että huimoo.

hanne,
totta: tie rakkauteen käy myös vatsan kautta. Ja perillä on mukavoo :)

Ja ilo saattaa syttyä pienestäkin yllätyksestä. Välillä voi "rillutella" yhdessä ja sitten palata taas ruotuun, kunnes taas... :)

Ruska kirjoitti...

Ihana lämmin pakina :) Pieni hetki ihmiskunnalle pisti naurattamaan ihan hurjasti :D Niin totta! Kuten sekin, ettei kannata uskoa kaikkea mistä suolletaan jatkuvia ohjeita, vaan tehdä niin, miten hyvä on.

Lastu kirjoitti...

Ruska,
niinpä, kukapa muu tietää mikä on itselle hyväksi kuin "asianomainen".. Tulla omaksi itsekseen, se voi olla pienestä kiinni. Laiva kääntyy hitaasti mutta sitten kun se sen tekee, kotisatama löytyy. Voi tervehtiä itseään iloisesti. Kauan kesti se reissu mutta kyllä kannatti :)

Harakka kirjoitti...

Kunn sen hienon taidon osaa, että osaa ottaa sen siittä pienestä kiinni, kiinni onnesta, niin se aina onnistuu!
Jos rakastaa oikeesti, ei tarvita mitään kallista höpröä, ei ulkomaanmatkoja, ei kultaa ei hopeaa, vaan yhteistä aikaa!
Sitä, etä vaikka kävellään lenkillä ja otetaan toista kädestä kiinni!
Ja voi, että, kun se tuntuukin hyvälle!

arleena kirjoitti...

Näin ne muistot löytyvät lähikaupasta tai paremmin muistojen herättäjät.
Ruisleipä, täysmaito ja matonkuteet.
Herättäjiä ja aikaa taaksepäin keriviä.

Lastu kirjoitti...

Harakka,
ydinsanan sanot: yhteinen aika - ja kun sen rakkaan kanssa jakaa saa, mikäs sen mukavampaa.

arleena,
hymyn saat huulilleni kun muistutat mikä ihanuuksien ihmemaa ruisleivän, täysmaidon ja matonkuteiden takaa aukeaa :)

mm kirjoitti...

Kyllä se vain on niin, että vaimo valloitetaan aina uudestaan matonkuteilla ja mies ain uudestaan punaisella maidolla! (Mitä ne milloinkin sitten kullekin ovat...)

Lastu kirjoitti...

mm,
niinpä. Ja miten kiinnostavaa voi valloitusretkellä olla: aina yllättyy. Tiedätkös: tänä aamuna Iita sai kahvin sänkyyn ja ruisleipää kyytipojaksi - vaikka ei olekaan ei hää-, ei nimi-, ei syntymä- ei mikään päivä ja kuitenkin kaikki. Rakkauspäivä, luulen kun tämän kuulen.

Kutuharju kirjoitti...

Ihanata kun on rakkauspäivä melkein joka päivä! Uskon että Lastulla on, kun on niin valoisa ja lämminmielinen.
Tuo rakkaus numeroiden valossa oli viedä heti alkuunsa... kiinnostavaa, mutta katson sen ehkä myöhemmin, (haa, kukaan ei ole tullut suutelemaan Kutu-sammakkoa nähdäkseen tuleeko siitä prinssi! miksiköhän? ;) ja tuo 'Kuin silloin ennen', voi että! Tuollaista se oli, silloin ennen.
Mutta sinun Iita ja Aatu lämmittävät iltaani niin että ihan poskia kuumottaa :) Kiitti 'levystä' jota ei koskaan kuule liian usein!

Lastu kirjoitti...

Kutuharju,
huomenna on täysikuu ja silloin avautuu suudelmaan Kutiksen suu:). Olen kuullut että kun täydenkuun aikana pussailee, prinssi tulee ja sitä kuka hän on, ei tiedä kukaan. Voipi olla hän on kuin onkin oma rakas uusissa kaavuissa, ruunu päässä kimmeltäen, rakkaus kuolematon rinnassa roihuten.

Kiitos lämpölempisanoistasi. Niistä riittää iloa tälle räntäsadeaamupäivälle. Ei muuta kuin levy pyörimään - ja rakkaus!

mm kirjoitti...

Huomenna täytyy kokeilla ja kokea tuo juttu!

Lastu kirjoitti...

mm,
oi mitä mahdollisuuksia rakkausylläreihin parisuhde tarjoaakaan. Hän, jolle hyvä olla voi, on niin lähellä.

Yllätysten aamua toivotan :). Täydenkuun juhlaa!