Ei mikään ihme jos ei tiedä! Voiko näistä kukaan tietää! Niillä on notkean käärmemäinen pää, ujosti sivulle kääntyvä katse, mutta ne pysyvät tukevasti maan kamaralla :)
Mutta voiko joku tosiaan mitään tietämättä tehdä tuommoisia? Täytyyhän noilla joku tarkoitus olla? Vai onko se sama kuin sanotaan yleensä taiteella olevan - saada ihmiset ajattelemaan.
Kyseessä on kuulokoje, jota, jos oikein ymmärsin, käytetään panemalla pelkkä kärkiosa korvaan ja suuntaamalla "luuppi" ääntä kohti.
PS Itse huonokuuloisena joudun sanomaan kerran jos toisenkin mitämitämitä, ja usein jään tietoa vaille kun en kuule. Kuulokojekaan, niin digitaalinen kun onkin, ei kaikkea sanoja tuo perille niin kuin ne on tarkoitettu. Onneksi aivoissa on "arvauskeskus": mitä ei kuule, voi arvata. Joskus osuu oikeaan, toisinaan tulee huti.
15 kommenttia:
Ei mikään ihme jos ei tiedä! Voiko näistä kukaan tietää! Niillä on notkean käärmemäinen pää, ujosti sivulle kääntyvä katse, mutta ne pysyvät tukevasti maan kamaralla :)
Vaikea tehtävä. Kytketyt toisiinsa lujasti. Jokin tarkoitus niillä on.
Mutta osuva vastaus - en tiedä mitään.
Salaperäisiä olentoja. Tietävätköhän ne meistä mitään.
Olisiko tuo nyt tiedonsiirtoa 'toisesta korvasta sisään toisesta ulos'..
Johan on, eihän tuosta voi tietää mitään????
Koruja - oikeasta koostakaan ei tiedä mitään
No jo on kiemurainen kaula,mikähän lie,ei vpoi tietää::0!
Mikä kumma?? Hyvä kuva haasteeseen. En minäkään tiedä ;)
NO en kyllä minäkään. Mikä tämä on?
Korvat, taidepuhetta ymmärtävät, peikko oivalsi heti :)
Somalla kiemuralla- pää ja häntä.
Kun kysyy toiselta saa omat ajatukset?
Joukossa tyhmyys tiivistyy?
Kauhea paikka: loppumaton päänsisäinen kierto.
Toisaalta nämä ovat myös kuin toisiinsa kytketyt kupparinsarvet..
Haa, kuvan tieto ei ole sanallista! Se välittyy silmien kautta suoraan aivoihin ;)
Mutta voiko joku tosiaan mitään tietämättä tehdä tuommoisia?
Täytyyhän noilla joku tarkoitus olla?
Vai onko se sama kuin sanotaan yleensä taiteella olevan - saada ihmiset ajattelemaan.
Kiitos kaikille ja jokaiselle erikseen kommenteista joista ilo irtoaa.
Kuva on Helsingin yliopistomuseon kokoelmista, lääketieteen historian osastolta. Osoite: Snellmaninkatu 3.
http://www.museo.helsinki.fi/nayttelyt/perusnayttely.htm
Kyseessä on kuulokoje, jota, jos oikein ymmärsin, käytetään panemalla pelkkä kärkiosa korvaan ja suuntaamalla "luuppi" ääntä kohti.
PS
Itse huonokuuloisena joudun sanomaan kerran jos toisenkin mitämitämitä, ja usein jään tietoa vaille kun en kuule. Kuulokojekaan, niin digitaalinen kun onkin, ei kaikkea sanoja tuo perille niin kuin ne on tarkoitettu. Onneksi aivoissa on "arvauskeskus": mitä ei kuule, voi arvata. Joskus osuu oikeaan, toisinaan tulee huti.
Lähetä kommentti