Pihaan kaartaa ystävien auto. Ovi pelmahtaa auki. Koira, joka tottelee nimeä Rietu, hypähtää autosta nurmelle ja lähestyy häntä heiluen talon Pietari-kissaa joka kiipeää salamannopeudella puuhun ja jää oksanhaarukkaan tarkkailuasemiin. Ei tule alas 'ei mittään hättää' -vakuutteluilla, ei herkkumaanitteluilla. Silakat pysyvät tuvassa syömättä, kerma latkimatta.
Vasta kun auton perävalot hiipuvat pihasaunan taakse, se laskeutuu puusta ja ottaa reviirinsä haltuunsa. Pian on kermalautanen tyhjä.
Milloin Pietari oppii, että Rietun ystävällisyys on luotettavuusmittareilla sataprosenttista. Pietari on pian kaksikymmentävuotias seniori.
Pietari on vastaus yykaakoonee-haasteeseen tiu.
14 kommenttia:
Onpas hyvä paikka Pietarilla oksanhaarassa, sinne koirat eivät tosiaankaan pääse.
Mukavasti löydetty haastevastaus.
Kissojen ja koirien luottamustaso pysyy aina ja iankaikisesti nollilla. Koirien tehtävä on ajaa kissat puuhun ja kissojen tehtävä on juosta koiran edessä sinne puuhun.:D
Siinähän onkin hieno paikka Pietarin olla oksanhaarassa, siinä viihtyy vaikka vähän pidempäänkin.
Kyllä ne koirat häipyy, sitten voikin tula juomaan kermavadillisen tyhjäksi!
Kissoilla taitaa olla ihan geeneihin kirjoitettuna epäluulo koiria kohtaan (ehkä syystäkin). Siedätyshoidolla epäluulo on kuitenkin voitettavissa. Edellinen (meille aikuisena miehen tyttären työkomennuksen vuoksi muuttanut) koiramme, joka oli pennusta asti tottunut elämään samassa huushollissa kissan kanssa, nukkui sujuvasti tämän kanssa selät vastakkain. Nykyistä koiraamme tyttären nyt edesmennyt kissa oppi sietämään vain vaivoin: yleensä kissa häipyi omille teilleen kun koira tuli visiitille. Jos koira oli pitempään yökylässä, kävi kissa välillä vilkaisemassa, olisiko se jo häipynyt, mutta ei palannut pysyvästi kotiin, ennenkuin tunkeilija oli poistunut. Koskaan näiden kahden välillä ei kuitenkaan ollut mitään yhteenottoa, uhkailua eikä muutakaan vihamielisyyttä. Vain epäluuloa ja epämukavuutta kissan puolelta.
Kissoissakin on eroja, kuten meissä ihmisissä. Toiset karttaa koiria koko elämänsä, mutta toiset leikkivät niiden kanssa kuin oman rotunsa konsanaan. Meillä oli saksanpaimenkoira joka piti huolta, puolusti ja suojeli pikkukissaamme kuin omaa pentuaan, kunhan ensin yhdessä oloon tottuivat.
Hauskan näköinen "kolo" katilla.
Pietari on varuillaan ja yläpuolella..
Myös minun lötjönen aina tekee samat, kun tyttäreni harmiton, tuttu Jarviskoira saapuu kylälle..=)
Sellaista se on koiran elämä, aina joutuu noita mirrejä jahtaamaan:D
Tuollaista on kissan elämä,juosta koiraa pakkoon puuhun♥,vaikka ei ois mitään tehnytkään,hyvä paikka tähystellä ,missä koiruus on:D.
arleena,
Pietari oli ikäisekseen harvinaisen ketterä - silloin kun koira ilmestyi pihatantereelle. Muuten kyllä loikoili mielellään, liekö lukenut tarkkaan Oblomovinsa. (Pietari oli sisareni kissa.)
oman onnen seppä,
:).
Totta. Ja ennen kuin kissa ottaa jalat alleen ja kipaisee puuhun, sillä on esitettävänä näytös minkä tulkinnasta ei jää mitään arvailujen varaan: sähisee kuin käärme ja nostaa selän kaarelle ellei vallan ota tanssiaskelia.
"Ovat kuin kissa ja koira" sanotaan ihmisistä joiden on vaikea sietää toisiaan.
Harakka,
niinpä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kun Pietari oli täysin varma, että auto ja koira olivat menneet menojaan, se hyppäsi maahan ja tuli puskemaan jalkoihin. Kehräsi ennen kermaansa ja sen jälkeenkin.
Ina,
mielenkiintoista havainnointia. Yhdessä nukkuminen on jo aikamoinen luottamuksen osoitus. Tiedottomana antautuu aivan toisen "armoille". Hyvä kissa! Hyvä koira! Eläköön luottamus! Sanonta tottumus on toinen luonto pitää paikkansa myös eläinten käyttäytymiseen. Mutta väkisin ei eläin voi toimia luontonsa vastaisesti.
Kumpikohan muuten on tarkempi puolustamaan reviirejään: kissa vai koira? Ensimmäiseksi mieleeni tulee kissa, mutta enhän tiedä.
TeeTee,
eläimet opettavat paljon. Luottamus kasvaa lopulta suojeluksi, mutta usein siihen tarvitaan aikaa ja paljon hyviä kokemuksia.
Tappari,
juu, eikös olekin. Vanhan navetan edessä kasvava puu on saanut vissiin hyviä lannotteita, kun kasvaa yhä leveämmäksi ja kohoaa yhä korkeammalle. Hyvä siinä on Pietarin tähystää.
Hanne,
Lötjönen ja Jarvis - miten hauskat nimet. Eivät taida aivan topata tassua toinen toisilleen :). Lötjänen toimii niin kuin geeniperintö kehottaa: ole varuillasi. Ihan varmuuden vuoksi.
Tapsu,
:).
Kovaa on koirulin elämä: mirrejä siellä, mirrejä täällä, ja niitä on jahdattava säällä kuin säällä :).
Tansku,
niinpä. Onkohan juoksujärjertyksessä (kissa edellä, koira kannoilla) merkitystä sillä, että (yleensä) kissa on koiraa pienempi. Kuka sitä isompaansa jota ei tunne, tohtii het'alkuunsa luottaa. Parempi olla varuillaan. Kaiken varalta.
Komia kissa tuo pietari ja kunnon ikäkin, nöyrin jaloin vielä puuhunkin kiipesi. Meillä lapsuuskodissa oli myös harmonia omien lemmikkien kesken. Ensin makasi susikoira luokalla, sitten ajokoira sen vatsankupeella, sitten kissa ja hännänhuippuna marsu vielä kissan kupeella, sulassa sovussa.
Naapurin kissat kyllä koirat hoitivat pois pihalta ja kissa piti huolen hiiristä, mutta vartioi marsua kuin pentuansa. Eläimissä on huimia eroja, mistä sitten johtuukin.Kiva kuva tähän haasteeseen.
unelmikko,
onpa lapsuuskodissasi ollut hieno kavalkadi eri eläimiä jotka elelevät keskenään sulassa sovussa: susikoira, ajokoira, kissa ja marsu! Ne antavat hienon oppitunnin ihmisille, mitä on erilaisuuden hyväksyminen, yhteen hiileen puhaltaminen, yhtä köyttä vetäminen. Voimaa se on.
Onpa iäkäs kissa!
pappilan mummo,
niinpä. Kissan iäksi 20 elinvuotta on todella paljon. Kuuklaamalla löysin tiedon, että maailman vanhin kissa on elänyt 37-vuotiaaksi.
Lähetä kommentti