klik
pysähdyin erään ikkunan alle, löysin portin ja ostin kalakukon.Jos en olisi koskaan kuullut ylensyönnin vaaroista, ei muikun muikkua, silavan silavaa, rukiin ruista olisi enää jäljellä ruokapöydällämme, mutta kun olen kuullut kaikenmoista, jätin vähän huomiseksi. Tai yritän. Huomiseen on vielä aikaa muutamia tunteja. Kello käy ylivoimaisesti. Iltapalaksi maistuisi kyllä kalakukkoa mojova viipale, ja päälle levittäisin paksulti voita. Syönkö sanani vai kukon. Saa nähdä.
8 kommenttia:
Olipa kauniit pitsiverhoh näissä ikkunoissa, liekö oikein nypläämällä tehty:)
Tunnen tunteen enkä aina voi vastustaa, jos tiedän, että kaapissa on herkkua.
Nostalinen talo, jossa noita herkkuja leivotaan. Ja ikkuna, seon se perinteinen, joita vielä onneksi näkee.
Tapsu,
vanhan talon vanhojen ikkunoiden vanhat verhot - aika entinen mieleen palaa.
arleena,
tuo talo on ihanasti rempallaan, mutta silti niin ihastuttava. Sisäpihalta pääsee myymälään, joissa tuoksuu niin kalakukko, lihapiirakka kuin riisipiirakkakin. "Onneksi" en asu vallan vieressä, muuten olisin jatkuvassa kiusauksen tilassa :). Varsinkin kun myymälä on melkein aina auki ja tuoreempaa suuhunpantavaa saa hakea.
Avasit ikkunan Kuopion maineikkaseen ruokaperinteeseen. Kyllä. Täällä asti tuntuu kalakukon tuoksu.
Ai muistan kun lapsena kävimme aina Kuopiossa tätini luona lomilla..
Ostimme tuliaisiksi Hanna Partasen kalakukkoa, muikuista..
ihanaa..
Nuo talovanhukset herättävät lämpöisiä muistoja sieltä jostain kaukaa..=)
Piri,
hauska kuulla - ja aistia! Sittenpä teemme niin, että jaamme kalakukkomme. Ole hyvä, toivottavasti maistuu :).
hanne,
talovanhukset ovat liikkiksiä. Vilkkaan kadun varrella niiden ryppyjä ja kulumia ei huomaa, ei ehdi (muka) pysähtyä katselemaan, mutta kun ottaa valokuvan ja sen suurentaa, näkee talon vuosirenkaineen. Vuodet jättävät jälkensä.
Mukavat muistot sinulla Kuopion matkaltasi - makuineen, muikkuineen.
Tuollaiset vanhat talot ovat kaupungin sydäntä. Niistä pitäisi huolehtia, etteivät pääse ränsistymään. Ajan patina saa ja pitääkin näkyä. Kukapa meistä selviäsi vuosistaan ilman sitä.
Kehtaanko sanoakaan, etten ole kuuna päivänä maistanut kalakukkoa! En kyllä käynyt Kuopiossakaan, kuin ohikulkien. Ehkäpä vielä jonain päivänä..
aimarii,
kiitos tunnustuksestasi: kalakukko on jäänyt sinulla korkkaamatta. Sitten jos (kun) sen teet, aloittele muikkukukolla. Tai eihän makuasioista voi kiistellä. Itse olen "juuttunut" ahvenkukon sijasta muikkukukkoon, koska mielestäni ruodot ovat siinä takuupehmeitä. Ja maku, oi että, kielenvievä on. Mutta hämäläinen mieheni ei paljon kalakukosta perusta enkä häntä pakota sitä nauttimaan. Jos ei maistu niin ei maistu. Jos maistuu niin maistuu.
Tulepa ensi kesänä Kuopioon. Astu Kuopion satamassa laivaan ja tule Saaristokaupunkiin. Saatat löytää minut laivalaiturilla uneksimassa.
Lähetä kommentti