keskiviikko 20. lokakuuta 2010

saarimökin


2 kommenttia:

Demetrius kirjoitti...

On siinä molemmat, ja kaunis hirsiseinä kolmantena.

Lastu kirjoitti...

Olla saaressa pimeydessäkin. Juurilla valossa. Onni on. Valo virtaa. Välillä olo on siellä sekä haikea että huikea. Vieressä on lapsuuteni kesämökki, nyt vieraiden lintukoto. Katselen sinne ja muistan. Aikaa ei ole. Hetket iättömät nousevat esiin. Kissa saunapolulla. Metsä humiseva, minä kannonnokassa satuja lukemassa. Kallio ja kallion laulut. Kuvittelin millaisia lauluja kallio laulaa, millaisia kaisla.

Soutelut vesipisaroiden tanssienssa tyynen järven pintaan. Mietin silloin, kutittaako järvenselkää pisaroiden ropsahtelu. Varmaankin. Miksi muuten tyyni järvi sihisee kun sade sitä kastelee. Kutitusta kaikki.

Mökin seinälle teetin valokuvastani kangastaulun. Kuvan otin kun tätä mökkiä, lapsuuteni viereiselle tontille, rakennettiin pari vuotta sitten. Lautta oli sidottu paksulla köydellä saaren rantaan ja syksynlehti otti sen satamaksi.

Kuva on minulle tärkeä. Kun tunnen itseni heikoksi, on jotain oikein hyvää mihin tukeutua ja turvautua. Hän on... hän. Ja kaiken yllä kirkas taivas, alla maa niin kaunis.