klik
("Visa-kortti, mikä se on? Ainoa käypänen on Suomen markka, ja velaksi ei myydä mitään, ei kahvia eikä autoja. ")
***
Astelin tänään jumpasta lihakset rääkättyinä - mutta hyvinvoivana ja motivoinuneena jatkoponnistuksiin - räntäsateeseen. Havaitsin Kuopion automuseon, ja pitihän minun sinne mennä muistelemaan lapsuudessa näkemiäni autoja vuosimallia viiskymmentä ja risat. Hyvä, ettei autoja velaksi osteltu. Autokuumeisille miehille olisi käynyt hassusti. Minulta pääsi täällä taas kerran paluumuuttajan huudahdus: voe mahoton. Olen hurmiossa jos minkälaisessa. Kommeitahan vanahat aatot on, mutta silti syvän lämpenöö jookkoliikenteelle ja polokupyörälle.
Valokuvatorstai: Mahdoton paikka
(klikkaamalla kuvia näkyy enemmän)
(klikkaamalla kuvia näkyy enemmän)
18 kommenttia:
Erikoinen kahvipapujen säilytyspaikka siällä yläkuvassa :)
Kahvimyllyhän se lienee!
Kyllä siinä auto kiltää jaläikkyy, vois itteensä siittä peilailla!
Hieno kuva toi yläkuva, vanha kauppa, ja kahvimyllykin vielä!
Hyvältä tuoksuu!
Alimmainen auto on mieluinen, jos sen saisi ostaa edullisesti, ostaisin ja hitaasti köröttelisin.
Mukava käydä mahdottomassa paikassa.
Olisipa mukava päästä ajamaan noin kiiltävällä dollarihymylla!
Saksalaisten johtotähti se siinä kiiltelöö :) Että minä rakastan vanhoja autoja, niissä on muodot ja siivekkeet ja rässit kohillaan. Muistan kun kaupasta ostettiin maito ommaan astiaa, tonkalla tuli meijeristä suoraan kauppaan ja siitä litran mitalla hinkkiin. Ja kahvin jauhovat paikan päällä tai sai papuina mukkaan, ai niitä aikoja entisiä, hohhoijaa :o
Minulle kelpaisi tuosta mahottomasta paikasta nuo etualalla olevat lapikkaat! Olispa ainakin vähän erikoiset talvijalkineet.
Oikeastaan aika kiehtovaa muistaa asioita, jotka toisille on historiaa. Mahottoman kiintoisa paekka :)
Oliko letukkaa?
Mummi aina kertoo isänsä letukasta, ja kuinka sillä kuljetettiin polttopuuroskaakin kaupunkiasuntoon kaminanruoaksi.. ja kuinka äitinsä häpesi ü
Jotenkin kaipaan tuollaisia vanhanajan pikkukauppoja, joissa oli yksi tiski ja yksi myyjä.. vaikken ole sitä aikaa koskaan kunnolla kokenutkaan - tosin muistan ihan pienenä käyneeni helsingin pietarinkadulla sellaisessa maitokaupassa, vielä niitä 70-luvulla oli.
Tuoksuu!
Ihana tuo kauppakuva, näin myymälänjoitajan tyttärelle, jonka eräs ensimmäisiä kouluaineita oli "Minusta tulee myyjätär".
Kivan näköinen valokuva vanhasta kaupasta,tuollaista oli ennen vanhaan kaupoissa:)
Vau,mikä menopeli,vanhat autot on arvokkaita,tunnearvoa on,mitä vanhempi sen parempi:D.Mukavaa viikonloppua sinulle!
Tuommoisesta pikkuisesta kyläkaupasta minullakin on lapsuusmuistoja.
Voi mahoton paikka miten jännittävää oli käydä yksin äidin asioilla kaupassa!
Saatiin pikkusiskon kanssa kerran ostaa limsapullokin puoliksi, muistan miten omistaja vahti tarkasti että varmasti palautamme tyhjän pullon.
Kauas sitä ei saanut viedä , siinä kaupan edessä nurmikolla sen hartaasti nautimme.
Oi voi, siellä sataa räntää!
Täällä jatkuu leuto syysilma.
Tuolta on kyllä mahdoton lähteä pois, kun on niin paljon katsottavaa.
isopeikko,
sanos muuta: kahvipapuja automuseossa ;). Voe hyvä tavaton.
pappilan mummo,
keitetäänkö museokahvit ja muistellaan aikoja menneitä. Suu messingillä.
harakka,
aah, kahvia rupesikin mieleni tekemään. Jospa keittäisinkin kupillisen, mutta kofeiinittomat näin illalla. Maistuuhan sinullekin:)
Eteisessä olisikin kiva omistaa mersupeili :).
arleena,
miten mieluusti katselisin sinua tuon auton ratissa. Sitten tietäisin: ahaa, arleenahan se siinä köröttelee - ja vilkuttaisin iloisesti.
Kaanon,
millähän auton noin kiiltäväksi saa ja suit sait sukkelaan. Dollarihymyssä on hohtoa.
oman onnen seppä,
oi kun joku matkailuyrittäjä keksisi rakentaa miljöön kuin ennen wanhaan. Kyllä me sinne kiiruhtaisimme. Maitokannu käteen ja ostoksille - vaikka kiiltävällä mersuvanhuksella.
savisuti,
lapikkaissa on tuoksua ja näköä. Niillä pääsee - ties minne. Lämpö on ja pysyy.
Marjattah,
niinpä: ikääntymisessä on se hyvä puoli että ikävä ei pääse koskaan yllättämään. On paitsi tulevaisuus myös menneisyys matkassa mukana. Metkaa ja avaraa.
Pankin talkkari,
nuo vanhat autot sumensivat melkein näön: niin ihastuttavia tuulahduksia ne toivat mieleen Kuopion ajalta viisikymmentäluvulta - saati minuakin vanhemmilta vuosikymmeniltä. Letukka, oliko se siellä. Nyt tuli hyvä aihe mennä automuseoon uudestaan. Kivaa oli myös se, kun kysyin, saako valokuvat, vastaus oli yllyttävä ja iloinen: jo tokkiisa: kuvvoo ja levittele ilosanomoo niin paljo ku lysteet.
Liisa,
oi että ihana muisto sinulla. Kouluaineesi on ollut varmaan ikimuistettava. Toivottavasti se on tallessa. Voisit julkaista blogissasi!
Tansku,
vanhoissa kaupoissa oli aivan omanlaisensa tunnelma. Siellä ei ollut pelkästään tavaroita joita ostaa vaan myös ihmisiä joita ei unohda.
Vanhojen autojen hurma on tosi. Mitä vanhempi sitä parempi. Kuin viini :)
Mk,
muistot kumpuavat niitä jakamalla. Ihanuutta kerrot. Sinä siskosi kanssa limsapullollista jakamassa: näen teidät sieluni ja mieleni silmin. -Pullonpalautus toimi hyvin, kun kaupan omistaja palautusta arvovallallaan vahti :D.
Tanssiva harmaa pantteri,
niin, on kauppoja ja kauppoja. Toisista haluaa äkkiä pois, toisista ei millään. Millonkahan fen shui -aate leviää myös kauppoihin. Varmasti vanhoista ajoista olisi paljon opittavaa kun kauppojen viihtyvyyteen panostettaisiin.
Voi jee sentään. Muistan hyvin meidänkin kyläkaupan. Sieltä sai kaikkea - velaksikin, kun kauppiaalla ei ollut sydäntä aina kieltää, kun tiesi tarpeet.
Melkeinpä tunnen kahvipapujen tuoksun. Oi niitä aikoja, kun pöönistä jauhettiin kaffeet, aromit oli tallella.:)
aimarii,
kyläkauppiaallanne oli laaja sydän. Ymmärsi myydä myös velaksi. Oliko hänellä ruutuvihko minne velalla ostetut kirjasi?
Minua kaikki vanha kiehtoo. Räpyttelen silmiäni ja yritän kuvitella kyläkauppaanne: millainen oli, mitä sieltä saattoi ostaa, mitä puheli kauppias ostoksia laskuttaessaan...
Liplatus,
pavut, kun ne vapautetaan, pöllähdyttävät ilmoille tuoksut ja euforian :). Oi aikoja.
Lähetä kommentti