Kurt Vonnegut:
AJANJÄRISTYS
"Iki-ihanan irvailijan varmasti viimeinen kirja, hänen itsensä ja tieteiskirjailija Kilgore Troutin hulvaton seikkailu vuosituhannen vaihteessa, kun ajanjäristys viskaa yhtäkkiä koko maailmankaikkeuden vuosikymmenen verran taaksepäin. Siis kymmenen vuotta vanhan toistoa!" (Tammi 1998; kirjan takakannen teksti)
Päällys: Jyrki Loukkaanhuhta / Neo-Geo
En ole - vielä - Vonnegutia lukenut. Lainasin Ajanjäristyksen tänään Kuopion kirjastosta, kun kävin hakemassa toipilaalle luettavaa. Rupesin miettimään, millaista olisi elää uudestaan vuodet 2000-2010. Kymmenen vuotta: mitä... Kuopio-kaipuuta ainakin!
klikkaa halutessasi kuvaa kerran tai kaksi
6 kommenttia:
Tämä on todella sekä hyvä vastaus haasteeseen että herättää mielenkiinnon kirjaa kohtaan. Paremmin ei voisi pelkällä kuvalla houkutella.
Hieno kuva! Olen lukenut Vonnegutia joskus hirveän kauan sitten, mutta en enää muista mitä. Muistan vain että oma äitini oli häneen kovin mieltynyt.
Sinulle on blogissani haaste. Olisi kiva jos ottaisit sen vastaan.
arleena,
kiitos.
Joka kerran kun käyn kirjastossa, mykistyn - ja huudahdan: ei voi olla totta. Niin paljon niin kiinnostavaa luettavaa. Ja niin vähän on mahdollista lukea. Ihmisen ikä pitäisi tuhatkertaistaa jotta ehtisi ahmia kaiken lukuhimoamansa.
Ina,
mielenkiintoista kuulla, että äitisi luki Vonnegutia. Siitä johtuu mieleeni oman äitini innostus Faulkneriin. Mutta lukemastaan hän ei kertonut; näin vain niin usein hänet yhdessä Faulknerinsa kanssa ;).
Kiitos haasteesta. Mikäs sen hauskempaa kuin vastata siihen. Jos en tänään niin varmasti piakkoin :).
Hassu kello, josta on ajannäyttäjät pudonnut lattialle. Jonnekin aika aina putoaa.
Vonnegutia en ole lukenut, ei siis tietoa, mitä kirjoittaa, paitsi AJANJÄRISTYS
Jännä kello ja kiva idea siirtää lukemisinto tähänkin. Mieli tekee jo tuota teosta lainaamaan.
aimarii,
kellosta josta numerot putoavat, tulee mieleeni ystäväni, joka aina kesälomansa alkajaisiksi piilotti kaikki kellonsa ja alkoi elää oman biologisen rytminsä mukaista elämää. Huomasi loman loputtua ja töitten alettua, että sisäinen kello näytti aivan eri aikaa kuin työkello.
pappilan mummo,
Vonnegutia en ole minäkään lukenut ja nyt kun se meillä lainassa on, on hyvä syy tutustua. Kirjastot ovat kyllä varsinaisia aarreaittoja. Kuinka monta kirjaa ihminen ehtii elämänsä aikana lukea... Mieleni tekisi lainata tuhat ja sata opusta - ja montako niistä lopulta luen?
Lähetä kommentti