1954
Kuopion Snellmanin kansakoulun opettaja on harras körtti. Hänellä on yllään aina sama harmaa paksukankainen leninki, jossa on leveä vyö ja nappirivistö joka laskeutuu tiukasta kaula-aukosta rinnuksia pitkin alas, pitkän hameen helmaan asti. Nappeja on kahdessa rivissä kaksikymmentä, oppilaat ovat saaneet laskea. Mutta nyt opettajalla on numeroiden sijasta muuta asiaa: "Rikkaan on yhtä vaikea päästä taivaaseen kuin kamelin mennä neulansilmän läpi", opettaja katederilla julistaa niin että jysähtää: ennustus on isku erään oppilaan pieneen mieleen. Puistattaa päätä, särkee sydäntä.
Koti on vauras. Silti perheessään hän tuntee itsensä tuhkimoksi. Ja kotinsa ulkopuolella, kaduilla ja kujilla, vieraaksi itselleen ja muille. Hän haluaa kuulua joukkoon. Hän miettii keinoa millä voisi häivyttää kotinsa vaurautta pois omasta ja luokkatovereidensa mielestä. Jotain on keksittävä.
Tulee kuin tuleekin päivä, jona on mahdollista kutistaa kameli pieneksi ja kasvattaa neulansilmä suureksi. Hän ostaa torin kulman nakkikioskilta sata nakkia, tasan sata, jotka tarjoilee luokkatovereille. "Paras raha", nakkikauppias toteaa ja ojentaa voipaperissa lojuvat makkarat vuoronperään tytöille jotka niiata niksauttavat kun lahjansa saavat.
Hän, kahdeksanvuotias, on kerännyt lehtitarinoillaan kokoon rahaa ja tahtoo muuttaa nyt kaikki snellmaninsa nakeiksi. Makkarat ovat vetisen hyviä samoin kuin laiha sinappi, joka valuu palttoolle kun he kaikki, koko tyttöporukka, napsauttavat nakkeja hampaillaan ja puhua pulputtavat. Talvipakkaseen nousee kuumista herkuista höyryä. Se sulattaa ilmasta jäähileitä. Hänellä on pääsy luokkalaisten sydänsaloihin. Se on hänen taivaansa. Piiri pieni pyörii ja hän saa pyöriä mukana.
Tämän jälkeen nakeilla on aivan erityinen paikka hänen mielihyväkeskuksessaan. Nakit ovat elämän A-luokkaa ja ne kuuluvat kaikille. Täällä maan päällä. Tai veneen alla. Tai tarjottimella. Tai kokkareilla. Tai nyyttikesteissä. Nakki nakilta aukeaa taivas.
Koti on vauras. Silti perheessään hän tuntee itsensä tuhkimoksi. Ja kotinsa ulkopuolella, kaduilla ja kujilla, vieraaksi itselleen ja muille. Hän haluaa kuulua joukkoon. Hän miettii keinoa millä voisi häivyttää kotinsa vaurautta pois omasta ja luokkatovereidensa mielestä. Jotain on keksittävä.
Tulee kuin tuleekin päivä, jona on mahdollista kutistaa kameli pieneksi ja kasvattaa neulansilmä suureksi. Hän ostaa torin kulman nakkikioskilta sata nakkia, tasan sata, jotka tarjoilee luokkatovereille. "Paras raha", nakkikauppias toteaa ja ojentaa voipaperissa lojuvat makkarat vuoronperään tytöille jotka niiata niksauttavat kun lahjansa saavat.
Hän, kahdeksanvuotias, on kerännyt lehtitarinoillaan kokoon rahaa ja tahtoo muuttaa nyt kaikki snellmaninsa nakeiksi. Makkarat ovat vetisen hyviä samoin kuin laiha sinappi, joka valuu palttoolle kun he kaikki, koko tyttöporukka, napsauttavat nakkeja hampaillaan ja puhua pulputtavat. Talvipakkaseen nousee kuumista herkuista höyryä. Se sulattaa ilmasta jäähileitä. Hänellä on pääsy luokkalaisten sydänsaloihin. Se on hänen taivaansa. Piiri pieni pyörii ja hän saa pyöriä mukana.
Tämän jälkeen nakeilla on aivan erityinen paikka hänen mielihyväkeskuksessaan. Nakit ovat elämän A-luokkaa ja ne kuuluvat kaikille. Täällä maan päällä. Tai veneen alla. Tai tarjottimella. Tai kokkareilla. Tai nyyttikesteissä. Nakki nakilta aukeaa taivas.
17 kommenttia:
Oi, olisinpa saanut olla mukana luokkatovereidesi joukossa!
Nyt hävisi kommenttini, yritän uudelleen. Jos tulee kaksi kertaa poista toinen.
Mieluisia nakit olisivat olleet minulle, jolle makkara oli harvinaista herkkua lapsena.
Vieläkin muistan Maijan makkaraeväät, vain pala lenkkimakkaraa. Silloin toivoin, jospa saisin syödä makkaraa niin paljon kuin jaksan.
No ajat ovat antaneet siihenkin mahdollisuuden.
Mukava muisto tallennettavaksi ja meille iloksi.
Kaikkia ihmisiä yhdistävä ja erottava osattomuuden tunne ja suuri, avara sydän.
Jokainen kuuluu joukkoon, kaikille kuuluu nakin kokoinen pala taivasta. Tällaista joukko-oppia ei edes Russell pysty sarkastisella paradoksillaan pilaamaan.
Voi juku :D Nakeissako ne joukko-opin salat :D :D
Hieno ja itse asiassa hyvin puhutteleva muistelus!
Koskaan ei tiedä mihin kenenkin makkarasuhde juurensa juontaa. Hauskasti valaistu aihetta, Lastu!
Famu falsetissa,
famulle nakkeja iso keko ja sinappivuori viereen. Naps, kyllä napsahtaa.
arleena,
arvaas olenko KOTONA-blogisi makkarareseptit käynyt läpi ja toteuttanut kotokeittiössä. Ja mies - hän se vasta varsinainen nakkiystävä on. Hyvää kannattaa odottaa ja makkarasta hyvää syötävää saa.
Oi, Maijan makkaraeväät... sylki herahtaa kielelleni. Vain pala lenkkimakkaraa, ihanaa. Minkä ihmeen takia HK:n sinisestä puhutaan niin paljon... pahaa - kun se on niin hyvää.
Mutta mikään ei ole turmioksi kun muistaa mikä on terveysniksi: kohtuus kaikessa eli makkaraa mahan täydeltä silloin ja tällöin.
Demetrius,
niinpä. Sanotaan että johtajan osa on yksinäisyys, mutta niin voi olla hänenkin, lapsenkin, jolla näyttää olevan enemmän kuin muilla. "Sillan alle" ulkopuolelle leirin voi joutua myös varakkuuden tähden eristyksiin työnnetty. Ei kaikki ole siltä miltä näyttää. Kristallikruunujen alla voivat kimaltaa aidot kyyneleet: vuorovaikutteinen silta ihmisiin on poikki.
Tärkeintä on inhimillinen yhteys, luulen kun tarinan kuulen.
Ruska,
juu, ei muuta kuin nakkia pöytään ja joukolla syömään. Ei ole kukaan köyhä eikä kipeä sen jälkeen. Yhteisen ilon jakamisen voittoputki ei katkea.
Ellinoora,
miten kiva nähdä myös sinut yhdessä "nakkia syömässä". Tarinan "hän" on oikea nakkifriikki. Ja taitaapa olla, kun tunnustuksen hetki tulee, kyseessä tositarina. Lapsenmieli viiskytluvulla oli avoin ja kaiketi neuvokas. Olikohan tarinan "hän" toteuttamassa sananlaskua rahalla saa ja hevosella pääsee. No, onneksi ei isänsä rahoilla ratsastanut vaan keräsi tasarahan, savolaisittain "parhaan rahan", millä luokkatovereita ilahduttaa, ihan omin neuvoin. Monta juttua piti Savon Sanomien lastensivuille väsätä, ennen kuin rahat sataan nakkiin oli kasassa. Jospa sillä ystävyyden portit aukeaisi. Laskelmointia? Juu. Ei kai ollenkaan :)
Minulla nakkeihin liittyy paljon nolompi ja typerä muisto. Olisinkohan ollut noin 12 v kun pidin ensimmäiset juhlat, johon kutsuttiin myös luokan poikia. Tarjolla oli kaikenlaista pikkupurtavaa, myös nakkeja ja sämpylöitä. No, eikös vain pojat keksineet hauskan jutun (arvatenkin ensin syötyään mahansa kylläisesksi): rupesivat heittelemään nakkeja ja sämpylöitä alas parvekkeelta. Asuimme keskustassa kerrostalon yhdeksännessä kerroksessa. Voit arvata, että minusta juttu ei ollut mitenkään erityisen onnistunut.
Olitpa antelias ja ihanaa kun kuuluit joukkoon nakkeja jaellessa, ehkä toki muutenkin. Tätä lukiessa tuli mieleen muisto lapsuudestani. Olimme koko perhe kaupungilla kävelyllä, olin ehkä 9-vuotias. Isä osti nakkikioskilta koko viisihenkiselle perheelle nakin jokaiselle ja söimme niitä hiljaisuuden vallitessa napaten sinappia paperista mukaan. Nakki ei ole koskaan maistunut paremmalta kuin silloin. :)
Makkaralla oli tosiaan ihan toinen hohto ennen aikaan.
Muistan kuinka mammalla alaluokilla asuessani sain eväiden väliin paksut palat makkaraa, kotona sitä saatiin vain kun isä kävi maitotilillä.
Ehkä mamma halusi jollain hemmotella kun koulumatkan takia asuin hänen luonaan viikot.
Tarinasi liikutti, iät ja ajat lapset ovat kaivanneet hyväksyntää ja tunnetta joukkoon kuulumisesta.
No, eivät kai pelkät lapset.
Ina,
kiitos riemastuttavasta lapsuustarinastasi (ei kerrota kellekään, ei ainakaan aikuisille:).
Sanonta sataa saavista kaataen (ja: sataa kissoja ja koiria) saa uuden lisän: sataa kuin nakkeja taivaalta:). Tämmöisistä tapahtumista sanonnat syntyvät. Leviävät kuin Jokisen eväät.
savisuti,
kuvaat niin herkullisesti nakkiherkutteluhetken, että pakkohan minun on mennä tänä iltana nakkikioskille. Otan makumuiston tunnelmineen uusiksi. Just noin: sinappia napataan paperin reunusta ja sitten puraistaan nakkia joka napsahtaa. Kiitos herätyksestä! Toimii.
Mk,
mamma ja makkara kuuluvat erottamasti yhteen. Ruuallakin mammasi rakkauttaan osoitti. Makkaralla on kantomatkaa. (Meillä elämän eväs oli mummin leipä.)
Totta, hyväksyntä on hirmuisen tärkeää. Hyväksyä muut ja tulla muiden hyväksymäksi itse. Haa, nyt ymmärrän miksi tämä tyttö sai keväällä hymypoikapatsaan. Nakkienko voimalla.
Aivan ihana nakin makuinen muistelus toi tietysti mieleeni herkkujen herkun.
Nakki syödään kylmänä suoraan kääreestä jääkaapin edessä seisten.
kaanon,
hyvältä maistuu niin. Eiköhän liitytä makkaraseuraan. Muistaakseni sen kunniajäsen on Martti Ahtisaari. Mahtuisimme makkaraklubille mekin :)
Ehdinkö ajoissa nakkikekkereihin? Nyt maistuu nakki senkin edestä, kun lapsena sain olla ilman. Herkuttelin tarinallasi oikein olan taka. Kiitos paljon.
aimarii,
mukava jos makkarajuttu maistui. Olis mulla tarjolla sana sanan päälle oikeita nakkejakin, höyrytettyjä. Ja kotisinappia rinkulaksi päälle. Ollos hyvä vaan, kyllä täällä annetaan :)
Suksenlatuja lumisella Kuopion torilla. Hieno kuva!
Nakit maistuivat silloin ennen ja maistuvat yhä.
Liikkis tarina. Mun lapsuudessa nakitkin olivat jotain ylellistä, vappuna perunasalaatin kanssa simasuille, eipä juuri muulloin. Nyt makkara on mökkielämän köyhäilylinjaan sopivaa kansanruokaa, jota lihan korvikkeena kesät napsimme...
Lämmittävä tarina! Joku ahmatti varmaan keksi tuon vertauksen: saadakseen kaverin jakamaan toisille kaikki rahansa ;)
Simpukka,
luonta tuiskutti kinokseksi asti männä viikolla. Joku vikkelä ehti jo hiihdellä lumisella torilla. Niin sitä pitää, mielissäni hymysin.
Nakkikioski torin kulmalla on tänäpänä hiukka erinäköinen kuin lapsuudessani. Ja pömpelin katolla lukkoo SNACKTORI, ennen NAKKIKIOSKI. No, niin tai näin; yksi on ja pysyy: nakit maistuvat aina vaan yhtä hyviltä kuin silloin ennen.
Kutuharju,
niinpä: vertaus oli väkevä ja toimi. "Rikas" lapsi ummisti silmänsä ja mielikuvitteli ison kamelin ja terävänkapoisen neulansilmän. Mahdoton homma, ei onnistu kamelilta tunkea pää neulansilmän läpi saati ruumis. Pakko pitää nakkibileet torin laidalla ja mukaan kutsutaan kaikki luokan tytöt. Ei ollut kukaan sitten rikas eikä köyhä eikä kipee. Samalla viivalla koko katras, nakkien voimalla.
Yhteen kuuluvat: kesä ja kärpäset, kuin myös kesä ja makkara. PS Mies sai isänpäivälahjaksi sinappituubipuristimen.
Lähetä kommentti