sunnuntai 14. marraskuuta 2010

paluumuuttajan onnenhetkiä Puijolla tänään






Aika entinen palaa. Hiihtelin Puijolla 1950-luvulla ja nyt taas 2010. Luminen ja puhtaanvalkoinen on latu. Olipa pitkä lenkki elämän halki mutta pääsin kuin pääsinkin takaisin  marraskuun lumitähtiin Savvoon.

13 kommenttia:

Famu falsetissa kirjoitti...

Siellä on jo kaunis talvi. Toivon sinulle lisää onnenhetkiä.

arleena kirjoitti...

Sielläkö on jo noin hyvät hiihtokelit.

Kevyt on hiihtäjän hiihdellä hangella, kun latu on auki.

En tiedä mistä tuo nyt tuli mieleen, tapailin runoa, jota en kuitenkaan muistanut.

Demetrius kirjoitti...

Onnittelen =)
Puhtaanvalkoinen latu kelpaisi minullekin, täällä saa goretekseissa tallata kuraisia polkuja.

Taina kirjoitti...

Täälläkin on aikas paljon lunta,näyttää myös olevan sielläkin.Toivotaan että pysyy ainakin joulun ajan:)Mukavaa viikkoa sinulle♥

Anonyymi kirjoitti...

Ylj kolomekymmentä talavee näilä lavuila kolunneena tuntuu kaekki nii itestää selevältä, ettei kaekkee kaanista ees huomoo. Konttilan entisöenti on yks homma parraasta pijästä, mitä Puijola on suatu aekaan tänä meijän tiälä oloaekana. Nii ja ohan nuo valastut lavut ja uuvvet Julukulanmäen reitit, joeta ei ollu ku tänne tultii.
Tervetullootoestekkii meijän lavuile aena Puijonsarve ympärj asti.

Simpukka kirjoitti...

Kylläpä näyttää kauniin talviselta.
Elä nyt ihan ensimmäiseks isämeijän mäkkee laske ;)

Ina kirjoitti...

Ihanan näköistä! Lunta! Täällä on mustaa ja sateista.

Marjattah kirjoitti...

Voi ihmettä, talvi jo siellä! Kyllä kelpais tännekin etelärannikon märkään hämäryyteen.

kaanon kirjoitti...

Mukana onnenhetkissäsi. Nauti!

Mk kirjoitti...

Onpa siellä jo talvista, täällä taivaalta on tullut vain vettä.

Onnenhetkiä tosiaan tuommoiset, paljon niitä lisää tiellesi!

Anonyymi kirjoitti...

Täällä ei vielä hiihdellä, eikä ole enää suksiakaan, ei sen puoleen. Ihailen kauniita lumisia maisemiasi, mutta lupasin pyhästi viime talvena, että enää en toivo lunta enkä pakkasta. Sen verran lujille otti kolaaminen 20-asteen pakkasessa, kun mies oli sairaana.
Tulkoon siis lumi sinne. Näytä sinä kuvia, ihailen niitä :-)

Ruska kirjoitti...

Mitä mitä mitä mitä - joko siellä on talavi! Mahtava, että hiihtolenkkisi johti takaisin savolaisten lumitähtien joukkoon :)

Lastu kirjoitti...

Famu falsetissa,
kiitos.
Sunnuntain talven jälkeen tuli vetinen maanantai, mutta tällä viikolla taas pakkanen voittaa, ihanaa.

arleena,
ihanasti runoa kudoit, kiitos, kevyen onnelliselta tuntuu saada taas talviset menopelit alleen. Juu, hiihtämään pääsee jo Puijolle ainakin. PS Meillä odottavat sukset kellarissa tytärtä varten. Hän tulee Australian kuumuudesta tammikuussa Kuopioon hiihtelemään.

Demetrius,
jo vain pitäisi marraskuussa jokaisen suomalaisen päästä ladulle, leveyspiiristä piittaamatta. Pidän peukkuja että pakastaisi ja lumistaisi sielläkin.

Tansku,
kiitos samoin sinulle: mukavaa viikkoa. Eilen uhkasi lumi sulaa, mutta nyt taas lupaa valkeutta. Joulu ja lumi on ehdoton yhdistelmä. Kiva jos sielläkin missä asustelet, lunta piisaa.

Sananjalaka,
pittääpä sivakoijja jollonnii Julukulan lavut ja kiertee Puijjonsarvee nii että laalu raekaa ohan siitä aekoo ku viimeks siellä kävin etennii ku niitä latuja ei lapsuuvessa ies siellä seuvvulla ollu. Ihanoo on. Tuo Konttila olj kyllä minulle mualiman ihme. Se on herätetty henkii sillä aekoo ku olin poessa. Hyvinpä tekivät, voe että. Hevonennii nii kiltti, jotta, jotta totta ku kirkonrotta. Ja koera kahtoo napitti silimillään eikä iäntä piästänä ku minut näk. Olj niin hyvä olla siellä etten meinana muistoo lähtee takasin päen. Kyllä ne immeiset ossoo tehhä hyvvee ku vuan tahtoo.

Simpukka,
:D. Tulj kyllä mieleen isämeijjänlatu, vuan maltoein mielen. Oeskoon tuo ennee olemassa :).Piäsetkö sinä sieltä Ranskanmualta välillä talavella käämään Puijolla? Tae hiihtelemmään Kallavein jiällä. Se on tasanen. Niin minä muistelen. Nyt vuan oottelen, jotta millonka jiätyy. Koko ajan vahin ikkunassa, sukset kaenalossa...

Ina,
valkoista ja kirkasta oli sunnuntaina, mutta maanantaina oli päivällä harmaata ja illalla mustaa, mutta ei haittaa vaikka vähän haittaa, sillä nyt taas pakastuu ja valkokirkastuu.

Marjattah,
minulla ovat odotukset talven(kin) suhteen korkealla, kun yli 40 vuoden etelän evakkoreissun jälkeen tänne "korkeammalle" muutin. Saas nähdä, mitä tuleman pitää. Lumi sokaisee aina, mutta hyvällä tavalla. Toivon että koko Suomi saa talvista kauneutta osakseen.

kaanon,
kiitos myötäilokauneuden jakamisesta! Nautin, nauttikaamme :)

Mk,
kiitos toivotuksesta. Kun nyt ikkunasta katson ulos, näen lunta, puita ja kanavan, missä hiljaa virtaa vesi kohti suurempia selkiä, Kallavettä. Siirryn järvinäköalaikkunan ääreen. Olen veden ympäröimä - ja pian jään. Toivon sinnekin päin kirkastuvaa, talvistuvaa. Ja pakkaslukemiksi niitä mistä tykkäät :D.

Leijonainen,
onneksi talvikuvista voi nauttia vain virtuaalisesti myös. Totta, lumen kolaaminen on lujaa puuhaa, varsinkin viime talvi oli tuiskuisa ja ankara. Ei, sitä ei tohdi toivoa minnekään. Liika on aina liikaa. Ikämme huomioiden päätimme sittenkin valita kodin kerrostalosta mutta niin että edessä näkyy pelkkä luonto. Kun vain järvimaisema pysyisi.

Ruska,
talavi tuli ja toivon, että se lähtee pois vasta huhtikuussa. Olen talven ystävä. Tohtiiko sitä ääneen tunnustaa. Kyllä kai :). Onkohan syynä se että mielenpohjalla ovat lapsuuden 30 asteen nahkamonopakkaset. Nyt on luvattu kylmintä talvea tuhanteen vuoteen mutta se lienee huuhaatiedetarinaa.