Pieni blogipaussi.
Helsingin Senaatintorille on lunta tupruttanut kuulopuheiden ja näkymien mukaan enemmän kuin Kuopioon kotikoivun juurelle. Savolainen ei usko ennen kuin näkee. Lähden laskemaan poikaseni ja lumitähdet niin Senaatintorin liepeillä kuin lumikinosten viitoittamilla teillä Vantaalla.
On paljon aikaa lasteni ja lapsenlastenikin vauva-ajoista - ja omastani vielä enemmän. Meillä kaikilla on mahdollisuus taikoa sisältämme pieni naurava vauva Hellaakosken runon kutittamana.
Iloista viikkoa itsekullekin!
Naurua
Niin hassunkurisen touhun nään:
suu tuoss' on sepposeljällään,
suu pieni ja hampaaton.
Se naurua on!
Suu pieni, sua mikä naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
Näin kyselen turhaan lapseltain.
Se nauraa vain.
Se on lämmintä maitoa pullollaan.
Sill' on äidin suukkonen otsallaan.
Se on kurkkua myöten kylläinen
peto pikkuinen.
Sinä paljon vaadit. Ja paljon saat.
Sinä siunaat kättemme toukomaat.
Nyt vasta ne tähkän kantaa:
Sinä annat meidän antaa.
Aaro Hellaakoski
***
Löytöretkeilemisiin:)
12 kommenttia:
Hyvää blogitaukoa sinulle Lastu!
Tauko tekee hyvää. Kerää voimia kaikessa rauhassa!
Lasten ilo ja riemu on niin vilpitöntä. Juuri eilen ajattelin miten lasten hymy lämmittää sydämen, kun kadun varrella aivan vieraat pikkutytöt hymyillen vilkuttivat ohiajaville autoille.
Hyvää paussia sinulle täällä hankien keskellä! Helsingissä on lehtitietojen mukaan nyt lunta enemmän kuin Lapissa.
Kaunis kuva, rauhaisa, pysähtynyt hetkeen..
Ja niin suloinen runo..
Sinulle rauhaisaa aikaa, levollista Joulun odotusta halauksin!
Toivottavasti matka sujuu hyvin kaiken lumen keskellä. Mukava tauko sinulla vaan onkin tiedossa.
Rentouttavaa blogitaukoa ja nautittavaa yhdessäoloa siellä minne menet.
Jumala ei voi olla kaikkialla yhtä aikaa. Siksi hän loi äidin.
(Kahlil Gibran)
Hyvää matkaa!
Nautinnollista matkaa!
Vilkutan täältä kinosten keskeltä kun tulet kotiin päin.
Blogitauko tekee meille kaikille joskus hyvää.
Ja niin kaunis oli runo, olen sen joskus kirjoittanut vihkooni, siksi se olikin mulle tuttu.
Helsinki onkin nyt kuin Lappi lumestaan!
Hyvää joulun odotusta sulle Lastu ja kiitos sun kommenteistasi mun blogissani.
Eikö tarkoituksellisuuden tunne ja elämän merkitys synny paljolti juuri antamisesta, ei niinkään ottamisesta? Siitä että tuntee olemassaolonsa jotenkin tarpeelliseksi? Lapsena toki oli kivempi saada jouluna lahjoja mutta kyllä antaminen tuli hyvänä kakkosena. Mutta ihmissuhteisiin tuo kyl pätee, vai mitä: antaminen on kivaa, hah haa.
Ihanaa etelänreissua Lastulle. Ehkä törmäillään siellä Senaatintorin nurkilla :)
Tänä vuonna pitääkin sitten vissiin mennä Helsinkiin hiihtolomalle, riittää ainakin lunta. ;)
Hyvää joulunalusaikaa sinulle, Lastu!
Kiitoksia oikein paljon toivotuksista! Pääkaupunkiseudun lumen paljoutta äimistelin. Ja sitä, miten nopeasti olen vieraantunut paikasta missä olen viettänyt elämästäni enemmän aikaa kuin lapsuuden ja nuoruuden Kuopiossa. En sano vieraantumista "pahalla", vaan tietyllä eksotiikalla. Olin Helsingissä kuin matkailija oudoissa maisemissa. Niin, mutta lapset sykkivät äidin sydämessä aina. He siellä. Siksi minä myös samoissa maisemissa, välillä.
Nyt olen palannut taas koti-Kuopioon. Voi olla etten ennen joulua ehdi bloggailla kovin ahkerasti, tai sitten kyllä. Riippuu mistä roikkuu :) Jaksakaa hyvin ja antaa joululaulujen soida. Mielensävalloittajia ovat.
Lähetä kommentti