Viime kesänä Kuopiossa pidettiin asuntomessut. Saaristokaupungissa. Kallaveden rannalla. Vain muutama messutalo oli myymättä ja ne sai ostaa vaikka heti - joukossa oli yksi muita edullisempi. Olimme etsineet Savon kotia uutterasti vuoden päivät ja vähän ylikin. Päätös oli: ei, ei messualueelta, ikinä, mutta katsastin silti nämä markkinat kun kerran messut Kuopiossa ovat. Pällistelin huikeita maisemia, hirmustelin taivaita hipovia hintoja. Juu, ihan vertailun vuoksi ja pohjanoteerauksen tähden: niin alhaalle emme vajoa, että sieltä. Tontit pienet kuin postimerkit. Mies ei jaksanut messujen pesäkoloja tutkia ja jäi kaupungille, oli kuulema asiaa Puuiloon, kirpputorille ja keskustaan.
Astelin messuportista sisälle.
Kulkea lampustin pitkin ja poikin, vaeltelin myyntikujalle, missä kaupattiin vaikka mitä muuta mutta ei: ei-oota. Ostin vuorikristallideodorantin 6 €, ostin päänhierontapiikit 7 €, ostin jäätelötuutin 2 € - oli läkähdyttävän kuuma - ja päädyin Helmikujalle, missä erään talon oven suulla eli omaa elämäänsä robottimaisesti liikehtivä hierova tuoli, vallan kaksittain, ja siihen sai istahtaa ja mieltänsä keinuttaa ennen kuin taloon sisälle astahtaa.
Toinen parituoleista oli vapaa. Lysähdin tuolin hierottavaksi kun ensin olin väläyttänyt myyntiedustajalle ja vieressä keinujalle asiaankuuluvan tekohymyn. Se syntyy helposti kun väsyttää mutta koodisto käskee huulet kiharaan. Suljin silmäni. Vaivuin hyvään. Jos ei olisi kelloa eikä moraalia joka muistuttaa: luovuta paikkasi seuraavalle, istuisin siinä vieläkin. Nousin tuolista joka oli ruma mutta ihana ja menin sisälle taloon joka oli pelkästään ihana. Yhtälö toimi: yhä pulppusivat hieronnan jälkeen endorfiinilähteet ihmiskunnan alkutilasta, sieltä missä tuolia, kaikkien selkävaivojen äitiä ei ollut keksitty. Äskeinen tuolihan toimi kuin ihmeparannus. Kaukana rappiosta. Soitin miehelle talon saunasta, hierovan tuolin humalassa: "Nyt se löytyi. Unelmien talo. Ostetaan."
"Ja kun ei osteta", mies sanoi kännykkä korvallansa. Hän istui puupenkillä toriremontin keskellä. Onneksi.
Pakinaperjantai: hierova tuoli
23 kommenttia:
Ja tarinaa tulee "ihmiskunnan alkulähteiltä", olipa mukava lukea, jouhevaa tarinankerrontaa.
Ja kaiken tarinoinnin äitihän on; hymyssä suin eletty elämä, joka tuottaa tällaisia mukavia muistoja.
Mies olisi voinut torilta tuoda pistelevän, kolhivan, tai jotakin muuta tuolin. Kai puusta pystyisi halvan korvikkeen kallisti hierovalle tuolille tehdä.
Kaikkien selkävaivojen äiti... kiitoksia ilmaisusta.
Hierova tuoli markkinointikikkana, jopas jotakin. Varmaan ovat markkinointi-ihmiset osanneet laskea, mikä vaikutus endorfiinisuihkauksella on kaupantekoon. Autokauppa on jo ammoin keksinyt kauniiden naisten vaikutuksen miesten ostopäätöksiin, ja marketit yrittävät kirvoittaa naisten sisärauhastoimintaa hyvillä tuoksuilla ja alitajuntaa stimuloivalla musiikilla. Asuntonäyttöjäkin tuunataan kuulemma pullosta suihkutettavalla pullantuoksulla. Onneksi sinulla on mies, jolla jalat pysyvät maassa ja pää kylmänä.
Ymmärrän, että raskaan messukierroksen jälkeen upottava hierova tuoli voi kuljettaa ajatukset pois oikealta tieltä, arviointikykykin taitaa huveta tuolin uumeniin.
Tässä tilanteessa on hyvä, että on osapuoli, joka pudottaa ajatukset takaisin reaalitasolle.
Olisihan se ollut aika hurja tarina, jos talokaupan osapuolena olisi ollut hierova tuoli.
Hauska kokemus, niistähän se elämä maustuu.
Totta varmaan - jos ei nyt toinen puoli - niin hitunen kuitenkin. Ja mistäpä sitä tiettä kuinka olsitte messutaloon kotoutuneet ja saaristokaupunginosan omaksi tunteneet =)
Heikki,
kiitos.
Niin, osaava mies voisi vaikka minkälaisen puutuolin veistää. Ja tunnearvoltaan se voittaisi mennen tullen hierovan tuolin - jaa-a, mutta entäpä jos siihenkin saisi hieronta-ominaisuudet. A vot.
Niin, elämä tuottaa tarinoita. Ei muuta kuin istuu ja alkaa kirjoittaa. Jos olisi taikasauva, taikoisin itseni vauvaksi joka kertoisi tarinani siltä ajalta mitä en muista. Miksihän luonto on rakentanut niin, että alle 4-vuotias ei elämästään mitään muista. Juuri sen tarinan haluaisin tietää. No, meni vähän sivuun...
Selkävaivat. Väitetään että tuolin keksiminen on niihin syyllinen. Ihminen ei ole luotu istumaan, vaan seisomaan ja kävelemään. Mene tiedä.
Ina,
kaupanteko vetoaa kaikkiin aisteihin - ja kun tarpeeksi stimulaatioita saa, johan kukkaro aukeaa. On silmän vilkettä, hajuaistin huumaa, korvien aistinsolujen tanssia. Aikamoisen luja täytyy vastustuskyvyn olla, ettei niiden edessä lankea ostamaan sitä mitä ei tarvitse tai tekee väärän valinnan mitä katuu katkerasti kun aistiviettelys hiipuu.
Ai pullantuoksuakin saa noin vain suihkautuksella :). Ja minä kun keväällä leivoin kiinteistövälittäjän neuvosta (myytiin asuntoa) niin vimmatusti.
Niin, onneksi on 'onneksi'. Joskus onni ja järki on nimeltänsä Mies, kukaties.
arleena,
niinpä. Olisi jälkipolville kerrottava taas yksi opetustarina, jos kävisi ilmi että mummo hierovan tuolin raukeuttamana lankesi ja siinä kylliksi keinuttuaan talon ostaa täräytti :). Kunhan kävi välillä pankissa luottoa kinuamassa. Voi veljet. Ja siskot.
Niin. Elämä ei ole aina lottovoitto. Eikä järkipeli.Tässä tapauksessa kävi hyvin, lopulta. Jalat maassa voitti 1-0.
Demetrius,
tarkka olet, tosi tarkka:) Tottahan tarina on, ainakin valtaosin. Saaristokaupunki meidät lumosi lopulta mutta tuolla messualueella vain sauvakävelemme. Kotimme ei ole messutalo. Mitä tarkoittaa sananparsi Happamia, sanoi kettu :D. Ei, kyllä me tässä iässä hyvän päätöksen teimme. Ja Kallavesi silmissämme. Ja mielikuvissa jään alla kalat :). Tarttis saada ne ylös.
Hyvä tuoli on yhtä tarkeä kuin hyvät kengät. Kuinkahan kauan semmoisessa hierovassa tuolissa jaksaisi kuitenkaan istua?
Mahtaa olla nämä hierovat tuolit samaa äkki-innostusta, kuin erilaiset jumppa- sun muut kuntoilulaitteet.
Kylkiäiset ja houkuttimet on tätä päivää.
Semmoista aihetta ei löydykään, ettet saisi pakinaa aikaiseksi. Hyvä sinä.
Kaikenlaisia juttuja sitä kuuleekin. Peikko meneekin ja etsii tuon saman talon ja istuu hetken jommassa kummassa tuolissa :)
hymyilevä eläkeläinen,
niin, hyvä kysymys. Mikä lie tuolihieronnassa istumisen ennätys. Kampaajalla (silloin kun "etelässä" asuin) oli pesupaikallaan hierova tuoli, asiakkaita varten. Kieltämättä oli kiva kun kampaaja hieroi päätä ja tuoli selkää. Ei tehnyt mieli ihmeemmin jutustella. Ehkä se oli kampaajan tarkoitus :D.
aimarii,
kiitos.
Mitenkä monta turhaketta kodeista löytyy. Ostaa humpsautetaan, kun markkinamiesten- ja naisten maalailut sumentavat järjen - ja pian on pakko tunnustaa: turha mikä turha. Yksinkertainen on kaunista.
Niin, kuntolaitteet olisivat oman tarinan aihe. Tuleeko niitä tosiaan kotona käytetyksi - ja voiko vastaavan kuntoilun tehdä ilman härveliä.
Juu-u, tämä tarina lähti liikkeelle elävästä elämästä. Oma koti Keravalla oli myyty ja etsimme kuumeisesti Savosta asuinsijaa. Melkein tuli paniikki. Ja ko. messutalo oli kuin olikin vielä myymättä ja sen sisääntulo-oven edessä surrasi kaksi hierovaa tuolia :). Niin, sitten kävi niin kuin pakinassa kerroin. Semmoista meillä.
isopeikko,
tervetuloa, taidan suunnata sauvakävelyretkeni tuohon suuntaan alvariinsa, ettei vaan mene ohi kiva näky kun peikkoa tuoli toinen tai toinen hieroo ja keinuttaa.
Löytyisipä hierova tuoli myös verotoimistosta. Täällä voivat jonotusajat kasvaa monituntisiksi. Jonottaessa saisi terveyshierontaa niin kärsivällisyyskeskus kuin selkä. Kun vihdoin pääsee asioimaan verovirkailijan kanssa, mieli ja ruumis ovat seesteisessä tilassa.
Höh, onpas tylsä mies. Sitä se realistisuus teettää.
SusuPetal,
;).
Näin siinä keskustelussa sitten kävi. Mutta ennen kuin päätimme (ja kiitos ei sanoimme), keskustelumme sai monia käänteitä. Mielipiteillemme (vuoroin-vuoroin) antoivat pontensa:
optimismi, pessimismi, realismi, egoismi, ekoismi, elitismi, futurismi, finalismi, hedonismi, höpsismi, idealismi, individualismi, inhorealismi, kapitalismi, karnevalismi, konservatismi, kulttuurinihilismi, kulttuuriradikalismi, liberalismi, maskulismi, modernismi, moralismi, narsismi, naturalismi, nudismi, nurkkapatrionismi, objektionismi, optimismi (toisto), panteismi, patrionismi, perfektionismi, pessimismi (toisto), populismi, positivismi, psykologismi, primitivismi, puritanismi, radikalismi, realismi (toisto), samanismi, sensualismi, skeptisismi, sosiaalidarvinismi, sosialistinen realismi, spiritismi, subjektivismi, surrealismi, suurkapitalismi, symbolismi, uuspositivismi, wieniläisklassismi, ympäristöaktivismi.
***
Lopputulema oli kompromissi.
Ilmeisesti minäkin olen istunut sillä samalla tuolilla, kuin sinäkin!
Entä se hierova tuoli, eikö sitä olisi sanut ilman taloa :-D
Onneksi mies ei kokeillut, muuten talo olisi tullut varmasti, mutta olen samaa mieltä, että omaa rauhaa pitää olla. Siihen riittää saari.
Voi miten sympaattinen tarina! Ja hyvä vinkki kaikille kiinteistönvälittäjille...
Tämä hymyilee täällä pakinan luettuaan..
Koskahan keksivät kauppiaat tuoda hierovat tuolit ostajien päänpyörityskikaksi numero yksi. Olen muutaman kerran tuolistta noustuani ollut ihan autuas, ja siten myös syyntakeeton.
Savu,
kiva, sinäkin kävit messuilla taloja katsomassa - ja hierovassa tuolissa keinumassa :).
Leijonainen,
onpa mukava kuulla ääntäsi taas :).
Niinpä, mitähän olisi tapahtunut, jos mieskin olisi hierovaan tuoliin istahtanut. Siinä olisimme keinuskelleet, vieretystin ja lähteneet sen jälkeen oitis talokaupoille :). Niinköhän? -No, sovimme tuon messupävän jälkeen yksityisnäytön, jotta mieskin näkee, mistä on kyse, mutta sitä ennen tulikin soitto: myyty on. -Kasvaakohan siellä pihlaja, voisimme maistella :).
Ei kun oikeasti: ei se talo olisi meille sopinut, monesta syystä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Careliana,
kiitos.
Kun vuoden verran ja ylikin etsimme kotia, tutustuimme paitsi erilaisiin taloihin myös monenlaisiin välittäjiin. Huomasimme että välittäminen on myös kemiaa - ei kai pitäisi olla mutta minkäs sille voi. "Kemia" kyllä vahvistui tai heikkeni sen mukaan, osasiko välittäjä tuoda kohteen plussat ja miinukset esille. Puhua faktat vailla sokerikuorrutusta.
Kodin ostopäätös perustuu tiedon saamisen jälkeen intuitioon ja tunteeseen. Se on vahva vaikuttaja.
kaanon,
niin, ajattelepa jos menee ostamaan tuikitavallista peruselintarviketta ja aluksi asiakas istutetaan hierovaan tuoliin. Kohta voi ostoskärryissä olla eksoottisia hedelmiä, leivonnaisia, filettä, tryffeleitä. Sanotaanhan, ettei nälkäisenä pidä ruokaostoksille lähteä :).
Olisin voinut vannoa, että halusit tuolin eikä taloa. Niitä on edullisempia, irroitettavia, hierovia tuolinpäällisiä. Ne on oikeasti hyviä, joten uuteen kotiin vain sellainen, niin ei jää mikään harmittamaan : )
Kaikki on luvallista ja kaikki konstit käytetään kaupanteossa. Moni ottautuu näillä tärpeillä, kun ei ole sitä torin laidalla istuvaa realistia. Nuoret vallankin ja sitten messutalojen hinnoilla joudutaan siihen tilanteeseen, josta Niinistö aamulla puhui televisiossa.
Mayo,
oi kiitos vinkistä. Ettei tarvitse koko mööpeliä ostaa, irrallinen lisuke riittää. Sepä hyvä uutinen. Vähän niin kuin sukset saisi jalkaansa. Päälle, pois, päälle pois. Ja taas mennään. Elämä on luovien ratkaisujen löytämistä, umpikujia ei missään :).
Liisa,
niin, joskus tuntuu että pankeissa niitä hierovia tuoleja myös on. Vielä tänäänkin, niin kuin ei 90-luvun alun lamasta olisi opittu. Lainaa tyrkytetään, sijoitusneuvoja houkuttelee... Ja jos on nuori ja rakkaus tuore, pariskunta haluaa toteuttaa unelmat heti eikä viidestoista päivä (vuosi).
'Huulet kiharaan', ai että sinä osaat kertoa!
Hervoton voima tuollaisella endorfiinikoneella :)
Onhan näitä hieromalaitteita olluna jopa työpaikoilla, meidänkin. Piti katsoa milloin kollegoilla oli kokous ja sitten hipsin sinne palmun alle tuolin syliin. Mutta vain pari kertaa. (Jotenkin työ ja huvi ei sovi minulla samaan paikkaan ja aikaan). Se oli nimetty suomal. elokuvatähden mukaan.
Miekin sain päänhierontapiikit joululahjaksi, mutta pah! Pirpana omi ne itselleen heti. Ei ole näkynyt sen koommin.
On se kodin ostaminen kiehtovaa toimintaa.
Hihittelen täällä ismeillesi, joita luettelit SusuPetalin kommenttiin.
Miten mahtaisi toimia hierova tuoli terveyskeskuksissa vuoroaan odotteleville. Jäisikö tuolista noustua jäljelle enää vaivoja valitettavaksi.
Johan olivatkin keksineet oivan houkuttelukeinon ja vetonaulan talokaupoille.
Vaan oli tuolla hieronnalla hintansa kun se non mittavan sanavaihdon kirvoitti.
Toisaalta, kun lopputulos oli kaikin puolin hyvä niin mitäpä matkan varrella tapahtuneesta.
Kutuharju,
;).
Palmun alle hierontaan kesken työpäivän menisin minäkin just silloin kun kukaan muu ei näe. Jotenkin se on syvästi intiimi tapahtuma. Ei ehkä halua kollegoille näyttää, jos yllättäen nukahtaa tai nirvanaan raukeaa, pää rinnalle retkahtaa.
Joissakin työpaikoissa missä olen ollut, olen törmännyt oviin, missä on lukenut tikkukirjaimin:LEPOHUONE. Käyttikös sitä kukaan? No ei; kipitimme oven ohi minkä pieniltä jaloiltamme ja mieliltämme pääsimme. Sillä se huone oli kuin vankikoppi. Pimeä ja tunkkainen. Ikkunaton. Mikä lie idea? PS Lepohuone ei ollut viimeisessä työpaikassani vaan sitä edeltävässä. Milloinkahan rupeaisi kirjoittamaan työpaikkamuistojaan...;)
Simpukka,
hih :). Terveyskeskuksiinhan hierovat tuolit sopisivat ihanasti. Johan on todettu miten keinutuolissa keinunta saa aivosolut hyvään liikkeeseen ja ajatukset lähtevät uusille urille, laukkaankin kohti iloa ja toivoa. Jos kiikkustuoli näin, niin mitähän hierova tuoli saisi aikaan. Jostain luin, että se auttaa ehkäisemään jopa tulehduksia. Meneeköhän huuhaatieteen puolelle? Ehkä. Ehkä ei. Joka tapauksessa hieronta aina hyvää tekee ;).
Kiva kun luit "ismit". Niitä on hyvä käyttää kun sopuratkaisua etsii. Joka vaihtoehto on demokraattisesti punnittu (joka kivi käännetty). Näin vältetään se, että toinen jyrää toista. Tähän asti kompromissi on löytynyt, toivottavasti jatkossakin.
Mk,
niin, mitäpä sitä menneitä enää murehtimaan ja happamia pihlajanmarjoja suun täydeltä popsimaan. Joka ilta teemme kävelylenkin tuon talon sivuitse. Olemme vaiti kunnes pääsemme kompromissikotiimme. Puheen porina kypsyttää plusmerkkistä lopputulosta. Kotona voi katsella ikkunasta järvimaisemia jotka silmiä hivelevän ihanat ovat.
Lähetä kommentti