Kiitos kaikille kommeteista. Niitä on aina ilo lukea.
Kuva on sunnuntailta, saaremme rannasta. Oli yllättävää huomata, kuinka talvisumu lähestyi vastarannalta, hiipi ja valloitti vähän kerrassaan meidät, jotka pilkille menimme. Sadun-, unenomaista, maitomaista.
Jäätä on syytä komentaa: "jää" sillä uveavannot voivat olla vaarallisia. Kaloja ei tullut, kuvia sen sijaan monta. Talvi, kiitos.
Harakka, kiitos. Miten mukava nähdä sinut pitkästä aikaa :).
Tansku, talven rauhaa:).
Mk, saarimökkimme edessä ei pilkkijöitä näy - paitsi mies ja minä. Hm, tarkoittaako se sitä, ettei kalakaan pyydykseen käy. Tätäpä täytyy oikein tuumia... Turhaanko me siellä kökötämme, tyhjän panttina.
Mutta tuon talviusvan vuoksi kannatti mennä kököttämään. Lumoava tunne. Kuin maidossa olisi kylpenyt. Kaikki katosi pikku hiljaa usvaan, kotiranta rakkainkin. Ja tuli esiin, leijuen.
Ihastuttava! Kuvasi tosiaan JÄÄ verkkokalvoon. Tykkään sitten noista pikkukävyistä (eikö ne niitä ole? Mikä puu niitä kantaa?). Pienenä niitä keräsin ja mitä lie puutarhoja niistä rakentelin..
14 kommenttia:
Aivan ihana kuva, kaunista.
Mikä rauha huokuukaan kuvassa! Hiljaista. Kaunista.
Kylmää ja kaunista. Hieno kuva.
Onko tuisku vai usva jäällä? Tuollaiseen maisemaan tuntuu mukavalta sulautua.
Koti-ikävän ja unen maisema.
Kauneus ja lumo. Tämän kuvan edessä hiljentyy mieli.
Komensitko jäätä jäämään? :)
Kiitos kaikille kommeteista. Niitä on aina ilo lukea.
Kuva on sunnuntailta, saaremme rannasta. Oli yllättävää huomata, kuinka talvisumu lähestyi vastarannalta, hiipi ja valloitti vähän kerrassaan meidät, jotka pilkille menimme. Sadun-, unenomaista, maitomaista.
Jäätä on syytä komentaa: "jää" sillä uveavannot voivat olla vaarallisia. Kaloja ei tullut, kuvia sen sijaan monta. Talvi, kiitos.
Niin kaunis kuva, kuin sadussa sisällä olisi!
Hyvä kevään odotusta sulle sinne!
Kaunis ja omalla tavalla rauhaisa kuva..
Kaunis usva.
Vaan missä lienevät kaikki pilkkijät?
Harakka,
kiitos.
Miten mukava nähdä sinut pitkästä aikaa :).
Tansku,
talven rauhaa:).
Mk,
saarimökkimme edessä ei pilkkijöitä näy - paitsi mies ja minä. Hm, tarkoittaako se sitä, ettei kalakaan pyydykseen käy. Tätäpä täytyy oikein tuumia... Turhaanko me siellä kökötämme, tyhjän panttina.
Mutta tuon talviusvan vuoksi kannatti mennä kököttämään. Lumoava tunne. Kuin maidossa olisi kylpenyt. Kaikki katosi pikku hiljaa usvaan, kotiranta rakkainkin. Ja tuli esiin, leijuen.
Ihastuttava! Kuvasi tosiaan JÄÄ verkkokalvoon.
Tykkään sitten noista pikkukävyistä (eikö ne niitä ole? Mikä puu niitä kantaa?). Pienenä niitä keräsin ja mitä lie puutarhoja niistä rakentelin..
Kutis,
kiitos. Tämä maisema on tuttu ja rakas jo lapsuudesta; ja sinne pääsin palaamaan taas.
Pikkuruiset leppäkävyt ovat saaremme rannalla odottamassa puutarhuria. Tule leikkimään :).
Lähetä kommentti