Sain kauan aikaa sitten lahjaksi taulun, josta oikein paljon pidän. Voisiko vesivärityö esittää oinasta, horoskooppimerkkiäni, ajattelin omanapaisesti kun taulun näin ja siihen oitis kiinni jäin.
Mikä on oinas, pysähdyn miettimään nyt, monet vaiheet läpikäynyt. "Oinas on kuohittu pässi", kertoo Wikipedia. Selvä. Jatkan elämääni kuohittuna pässinä. Kun raavaat miehet voivat olla neitsyitä, niin mikäs hätä minulla kuohittuna pässinä. (Ensin meinasi iskeä myöhäinen identiteettikriisi, mutta ohi meni.)
Yykaakoonee kysyy syntymäkuukauden numeroa. Vastaukseni: oinaan jalat (jotka tosin ovat maalauksessa lepoasennossa).
Numerokuvahaaste Yykaakoonee.
18 kommenttia:
Hih, onneksi identiteettikriisi meni ohi ennen kuin paisui suuremmaksi. Mikäpäs sitä kuohittuna pässinä ollessa ;)) Minä olen neitsyt!
Saamasi vesivärityö on mielenkiintoinen ja aika tulkinnanvarainen. Minä nimittäin en löytänyt siitä oinasta, vaan Ihaan (se aasi Nalle uhista). Siinä se roikottaa päätään sillä suloisella masentuneella tavallaan :))
Oi miten ihana teos! Tykkään tosi paljon.
Veljeni on oinas...
aika suorasanainen, suoratoimiva,aikaansaava!
Onko se sitten maaliskuu? Sinulla on pian synttärit :)
Ällistyttävän hyvä akvarelli!
Oinas tai pässi herättää kuitenkin mielessä kummia tuntemuksia. Oikein taiteellinen elukka: tragediakin on velkaa pässille, sillä sana tulee kreikan pässiä tarkoittavasta sanasta τραγεια, joka tarkoittaa pukinanhkaa ja ensimmäiset tragediat olivat jonkinmoisia pukkitansseja (heh!). Tarkoittaahan se myös vuohennahkaa, että ei hätiä mitiä.
Varjo,
kiitos empatiasympatiasta. On tässä hiukkasen ollut nieleskelemistä, kun vanhana immeisenä saa tietää että on ikänsä ollut kuohittu pässi :D. Jos olisin aiemmin aavistanut, olisin ehkä ymmärtänyt itseäni paremmin tilanteissa missä meni yli ymmärryksen.
Löysit vesivärityöstä Ihaan. Jännää, kiehtovaa. Olen ripustanut taulun näkyvälle paikalle kodissani ja kun katson sitä juuri nyt viipyillen, näen Ihaan minäkin. Niin tutun. Vesivärimaalaus muuntuu moneksi.
hanne,
kiva jos pidät maalauksesta. Minuakin se on puhutellut vuosikaudet.
Veljesi ominaisuudet ovat tuttuja. Kuuluvat oinasheimon luonnevalikoimaan.
tanssiva harmaa pantteri,
mennään maaliskuusta vähän eteenpäin, niin synttärikahveille päästään :).
hymyilevä eläkeläinen,
kiitos. Tämä antoi pontta kun huomenna könyän draaman kirjoittamisen kurssille (kirjoita suvustasi näytelmä) - pääsyvaatimuksena kurssille on: ei mitään :). Sopii minulle.
Jospa kirjoittaisin tragedian - tai tragikomedian. Pukintanssin? Tai sittenkin farssin...
Kreikkaa blogissani. Eka kerran. Oi että.
Ollaan sitten molemmat kuohittuja pässejä. Minulle kelpaa oinas hieman paremmin, mutta miksei tuo pässikin
Ettei vain juhlittaisi samana päivänäkin, ei kuitenkaan huomasin, että siirryit huhtikuulle.
Taulussa on selvästi lepäävä oinas, ennen kuin luin tekstiäsi olin varma kuukaudesta.
arleena,
;)
oinas tervehtii oinasta, hyvää alkavaa päivää toivottaa. Oinaana on hyvä elellä.
Akvarellin maalasi taiteilija Mari Rogers kiitokseksi eräästä yhteistyöstämme.
Kyllä minäkin sarvipään taulussasi näen ja neljä jalkaa. Huhtikuussa olet päivän valon nähnyt ensi kerran. Kevään lappsia olet.
Sarvipää minäkin, mutta aivan keskitalven.
Oinas tervehtii toista oinasta täälläkin! Toisinaan oinaan tie on ylpeä kantaa, mutta voi olla myös yksinäinen, sillä "harvoin samassa maassa on kahta kuningasta yhtäaikaa".
Onneksi kukkoilu ja määräämishalu tasoittuu iän myötä - ainakin vähän, mutta ainakaan kaksi oinasta keskenään ei tahdo millään päästä iänikuisesta pukkimisesta eroon.
Minäkin näin ensin Ihaan ja jäin ihmettelemään, että mitä sitä kohti oikeassa reunassa sojottaa! :)
Mielenkiintoinen taideteos, tässähän näkee mitä vaan, nauratti identtiteettikriisisi. Minä näin alkajaisiksi kaksipäisen olion, oinas katsoo vasemmalle ja pienempi lampaanpää oikealle. Olisiko nyt kyse Januksesta, ovien ja porttien jumalasta, joka katsoo sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen, sinua se kuvastaisi oikein hyvin.
aimarii-kauris,
sinua, sydän talven lasta kevään lapsi tervehtii.
Akvarelli antaa monta näkökulmaa; myös sinä näet oinaan. Ehkä taide onnistuessaan on juuri sitä että se muuntautuu moneksi. Vastaus on katsojan silmissä.
TeeTee,
kun kerroit, että näet kuten Varjo Ihaan, aloin minäkin sitä nyt oikein silmä tarkkana etsiä. Ja kas, äkkiä valkeni. Ihaahan se siinä. Kiitos!
Maalaus on fantastinen. Siinä on sekä maailman (elämän) murjoma Ihaa että itsepäinen, sisukas ja intihimoinen oinas. Molemmat ovat osa luonteitamme, luulen niin.
Niin, kaksi oinasta yhdessä, mitähän siitä tulisi. Esimerkiksi parsuhteessa. Siitä minulla ei ole kokemusta, kun mies on vaaka.
Sirokko,
kiitos kun kerroit mitä näet. Janus! Pääsen portista sekä eteen että taakse. Tämä on hyvin tärkeä 'vetonaula', kun alan suvusta kurssilla tarinoida. Liikettä kynään, liikettä, portin kautta pääsee eri maailmoihin. Myös tuleviin.
Tervehdys Lastu, täällä taas yksi pää lisää "kuohittujen pässien" karsinaan.
Tuosta taulusta tuli mieleen Jaska Jokusen Ressu-koira joka makoilee koppinsa katolla kuono ylöspäin.
kaanon,
heipä hei, "kuohittu pässi". Kuis hurisee, tämä kuohittu pässi kyselee ja hyvää päivää horoskooppimerkistä huolimatta - vai juuri sen vuoksi -, toivottelee. Otetaan ihmetyksellä vataan tämäkin päivä. On sitten mistä kirjoitella, runoilla ja laulaa. Kuvailla.
oman onnen seppä,
no niinpäs onkin, Jaskan Ressuhan se sinä makoilee ja ottaa elämän niin kuin se on tullakseen. Kuono kohti taivasta. Sinne mahtuu ajatusta monenlaista.
Luulisin oinaalla olevan neljä jalkaa eli huhtikuun lapsi olet.
pappilan mummo,
huhtikuu on saanut kyseenalaisen kunnian olla kuukausista julmin - ohoh, ja silloin saavuin maailmaan.
Hah haa, mainiosti sanailit! Kerran kun kollegoja oli koolla useampi, yksi nelikymppinen nainen sanoi, että 'minäpä olenkin jotain mitä te muut ette ole! Neitsyt.' Silloin kuuskymppinen mies ilmoittautui oitis: 'ähä, minä kanssa!' (Ja kyse oli sillä kertaa horoskoopista).
Voisiko tuo kuva esittää myös pupua :)
Kutuharju,
sanasta miestä, neitsyestä härkää ;).
Miksi horoskooppimerkeissä on neitsyt muttei poikuus. Ai niin muttei merkki olekaan neitsyys. No sit poikut ja neitsyt. Tai pöykyt ja neitsyt. Eiku pöykyt ja näytsyt. Ei vaan pöykyt ja nöytsyt. (Pitäisköhän jatkaa unia minun nyt ;).
Pupuhan se siinä nöpöttää, tietty.
Mari Rogers antoi taulun kun hänen Syliunta-kirjansa ilmestyi.
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/cv.asp?id=1905
Lähetä kommentti