En ole käynyt pitkään aikaan sanankuulossa, sillä sain jossain elämäni vaiheessa siitä kylläkseni. Alussa oli Sana, kyllä, mutta sanasanasasanan jälkeen loppua ei tullutkaan. Väsyin sanoihin joita ylhäältä alas pudoteltiin ja jätettiin irralleen leijumaan eikä istutettu käytännön elämään. Ristiriita raastoi eikä antanut rauhaa ennen kuin tunnustin: luovutan.
En halua olla piikikäs, en edes kriittinen, sillä tiedän, että Sana johon väsyin, voi toiselle olla virkistys ja ilostus, lohdutus ja autuus. Itse vain aloin nähdä liian monta kolisevaa tynnyria ja kuulla korvia särkeviä heliseviä vaskeja. Aloin muuttua ontoksi tynnyriksi itsekin. Olin sanojen parissa kulkenut umpikujaan ja tyhjää täysi. Mutta kukapa ei leipänsä eteen joutuisi välillä myymään sieluaan, joten ei minusta tuomariksi eikä sormella osoittelijaksi ole.
Kerran hiivin sanankuuloon, en pyhäkköön, vaan vaalitilaisuuteen jonne oli kutsuttu puhumaan myös hänet, joka ei pyri eduskuntaan vaan yhteyteen ihmisten kesken.
Ja niin siinä kävi, että kun kuulen sanan "hyväksykää toinen toisenne niin kuin te hyväksytte itsenne", huomaan kyyneleiden tulvahtavan silmiini sillä se sana minkä transseksuaalin suusta tulee, on syntynyt koetusta kärsimyksestä, ei etiikan oppikirjasta. Ei leipäpappiudesta.
Marja-Sisko Aalto (ent. Olli-Veikko), sisältä nainen, ulkoiselta olemukseltaan mies, joka saa lääketieteellistä apua jotta hänen sisäinen naiseutensa ja ulkoinen olemuksensa lähentyisivät toisiaan, on joutunut kokemaan kovia. Ennakkoluuloja. Torjuntaa. Hylkäämisiä. Mitätöintiä. Siitä huolimatta, että hän menetti työpaikkansa ja hänen taloutensa romahti, hän tahtoi tulla omaksi itsekseen ja lakata elämästä varjoelämää.
Lopulta hän sai Kuopiosta töitä.
- Kaikkein tärkeintä elämässä on hyväksyntä, on sitten vanhanuori, rumakaunis, tummavaalea, tervesairas... Sinä hyväksyt minut, minä sinut. Ei ole ihme, että outoutta ensin kavahdetaan, minuakin. En sitä ihmettele. En siitä loukkaannu. Mutta kun alku on ohitettu, toivon, että voitte jutella minulle kuin ihminen ihmiselle. Hyväksykää toinen toisenne ominaislaatu sellaisena kuin hän on. Ja mikä myös tärkeää: hyväksykää itsenne.
Hän ei lausu sanojaan saarnaspöntön korkeuksista, ei tiedeuskon tutkijankammioista vaan omasta sydämestään ja se mikä sieltä lähtee, tavoittaa tunteeni kiertelemättä.
13 kommenttia:
Marja-Sisko on vahva ihminen. Toivottavasti hänen viestinsä saa meidät näkemään ihmisen toinen toisissamme. Itse asiassa Marja-Siskon tapaus voisi olla kirkolle käänteentekevä paikka - hyvässä mielessä.
Ina,
elämän paradokseja on, että monet ulkoisesti 'heikot' ovat sisäisesti vahvoja, monet vahvoilta näyttävät sisältä heikkoja.
Olin katsomassa vammaisten jalkapallo-ottelua. Cp-vammainen kapteeni kertoi, että kun joutuu harjoittelemaan moninkertaisesti terveisiin verrattuna, sisu kasvaa ja samalla henkinen kapasiteetti. Mitään ei saa ilmaiseksi, luonnostaan, vaan harjoitella pitää tosissaan.
***
Marja-Siskossa on voimaa. On ilo, että Kuopio on ottanut hänet vastaan. Hän sanoi, että täällä on erilaisuuden hyväksyntää ilahduttavan paljon.
Ihastelin ensin tuota otsikkokuvaa. Se on kaunis, miten se on syntynyt ihmettelen.
"Hyväksykää toinen toisenne niin kuin te hyväksytte itsenne."
Tässä lauseessa on lähimmäisen rakkauden sanoman ydin. Enempää ei tarvita.
Onhan meillä Kuopion omakin muuttuja: historian ja yhteiskuntaopin lehtori, opintojenohjaaja ja kaupunginvaltuutettu Hetti Rytsy. Hän kävi muutoksen läpi ollen opettajan töissä koko ajan. Ilman kohuakin voi tehdä muutoksen miehestä naiseksi.
arleena,
niin.
Marja-Sisko kiteytti alustuksensa yhden sanan ympärille: hyväksymisen. Siinä sanassa on ihmisen koko arvo. Kaikkia ihmisen tekoja ei voi eikä saa hyväksyä, mutta se mikä kullakin omaislaatunaan ja lähtökohdaltaan on, sitä tulee kunnioittaa ja se hyväksyä. Olla ihmisenä ihmiselle, puolin ja toisin.
Otsikkokuvan taideteos "Meri lahjoitti sen meille" sijaitsee Kuopion Saaristokaupungissa Keilankannassa, minne matkustajalaivat pysähtyvät kesäisin.
Tilataideteos löytyy Kuopion sivuilta:
http://www.saaristokaupunki.fi/pressi.php
Sananjalka,
on hurjan lohdullista kuulla, että Hetti Rytsy on vaihtanut sukupuolta ilman että siitä on Kuopiossa sen kummemmin vouhotettu (niin ymmärsin). Jos savolaisuus on tätä, toinen toisensa kunnioittamista, täällä voi hengittää vapaasti ja hyvin, olla oma itsensä ketään häiritsemättä ja toisinpäin: antamatta kenenkään häiritä itseään. Silloin kun perusinhimillisyydestä on kyse. Väärät teot ovat aina - vääriä tekoja, niitä ei voi hyväksyä.
Lähdenpä tästä Hetti Rytsyn sivuille :). Vaalit tulevat enkä tunne Kuopiossa vielä ketään, vaalimielessä.
PS
Marja-Sisko kertoi, että enemmän on hakemuksia naisesta mieheksi kuin miehestä naiseksi. (Toivon, että kuulin oikein; minulla on aina kuulon kanssa ongelmia.)
Näinkö hänelle sitten kävi. Olen joskus muistellut tätä transseksuaalin papin aiheuttamaa kohua (tai median tai kirkon tai kuka se nyt lopulta oli) ja miettinyt miten hänen lopulta kävi.
Onpa ihanaa että kuopiossa ollaan näin avoimia. Eikä kommenttien mukaan ollut edes ainoa tapaus! Täällä meidän takapajulasssa voi vain ihailla.
Ymmärrän sen jotenkin, että on vaikeaa ottaa yhteisöön niinkin erilaista ihmistä, kun on varmaa että joku vetää ns. herneen nenään kuitenkin. Eikä vain joku vaan useampikin.
Mutta pitääkö aina miellyttää valtaväestöä.
Hieno kirjoitus kaikin puolin.
Hyväksykää toinen toisenne niin kuin te hyväksytte itsenne.
- kaikki olemme samanalaisia Luojan luomia.
Olen aina ihmetellyt mistä erilaisuuden kammoaminen johtuu.
Erilaisuudella tarkoitan paitsi ulkoista olemusta, myös tapaa olla ja elää.
Aivan kuin se koettaisiin uhkaksi - mutta mille?
Eikö tosiaan riittäisi että jokainen koettaisi vain tehdä omasta elämästään mahdollisimman tyydyttävän.
Ja soisi saman myös muille.
Mutta mitä tehdä, kun ei hyväksy itseään. Meitäkin on.
Pankin talkkari,
entinen Imatran kirkkoherra Marja-Sisko Aalto valittiin Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin uudeksi notaariksi viime syksynä. Tuomiokapituli valitsi Aallon virkaan suljetussa lippuäänestyksessä äänin 4-2.
Aalto erosi viime maaliskuussa virastaan Imatralla, koska hän ei kokenut saavansa riittävää luottamusta sukupuolen korjauksen jälkeen. Sen jälkeen hän kertoo hakeneensa tuloksetta yli kahtakymmentä kirkon virkaa.
Kuopion hiippakunnan piispa Wille Riekkinen on avaramielinen ja puhunut hyväksyvästi myös homojen ja lesbojen puolesta. Onneksi kirkossa on tervettä järkeäkin eikä silkkaa fundamentalismia.
Niin, ehkä savolaisuuteen kuuluu aapelimainen kylähulluus ja erilaisuuden sietokyky. Toivon ettei se minnekään katoa. PS Kun olen onnellinen paluumuuttaja, saatan katsoa kaikkea ja kaikkia Kuopiossa sielun aurinkoiselta puolelta.
aimarii,
totta, ja usein mieleeni tulee isän sana: meillä kaikilla sykkii pinnan alla samanvärinen sydän. Ja Aapelin sanoin: kaikki olemme meidän Herramme muurahaisia.
Mk,
viisaasti puhut, kiitos.
Elää ja anna toisen elää on tuttu sanonta, mutta miten ihmeessä se on monille niin vaikeaa elää todeksi.
Marja-Sisko puhui kohtaamistaan ennakkoluuloista. Hän korosti, etteivät transseksuaalit ole seksipetoja (tätäkin pelkoa hän on kohdannut), ei transseksuaalisuus tartu jne. Ja hän, paljon kärsinyt, toivoo, ettei hänelle käännetä selkää, vaan ensihämmennyksen (jonka hän ymmärtää: outoutta aluksi vieroksutaan) jälkeen jutellaan kuin ihminen ihmiselle puhelee. Kommunikoi. Jakaa ajatuksia.
Niin, hyvä on kysymyksesi: mistä erilaisuuden kammoaminen johtuu?
Obeesia,
kiitos, itsensähylkääjiä on paljon. Mitä tehdä? En tiedä. Auttaako se, että välillä edes kokee tasapainoa ja hyvää oloa. Kyllin hyviä ihmisiksi olemme :)
Marja-Sisko oli komea mies, mutta tahtoi silti tulla ulos kaapista ja näyttäytyä naiseksi muuttuneena koska sisäisesti itsensä naiseksi koki. Tie ulkoisesti on vielä kesken.
Ja vaikka "naisena" hänet hylättiin, hän ei ulostuloaan kadu. Se että hyväksyy sen mikä sisällä on, on tärkeämpää kuin ulkoinen olemus ja viesti. Transseksuaaleilla on tärkeä viesti nykyajan ulkonäkökeskeisyydelle: sisäinen on tärkeämpää kuin ulkoinen. Olisko siinä eräs avain itsensä hyväksymisen kanssa kamppaileville? Moni "kakku" sisältä kaunis ja oikea :)
Erittäin söpö blogi .. Terveisiä Puolan;)) pusuja kaikille .. kerro meille käymään myös, **
Polish Twins,
kiitos.
Lennän nyt Puolaan :).
Kirjoituksesta tuli paha mieli, vaikka olenkin iloinen Marja-Siskon puolesta. Tunnen pienen koulupojan, jota kivitettiin vain sen vuoksi, että hänen isänsä on pappi, tavallinen rauhallinen ja köyhä pappi.
Lähetä kommentti