sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

...että semmoinen leipä tällä kertaa...

Ruisleipäkurssi on ohi. Toivoin, että opin leipomaan ruisleipää, missä hiiva ei sieraimissa tuoksu, ei suussa maistu. Kuinkas kävi?

 pää pyttyyn

Ruisleipätaikinan juurta, jonka opettaja oli edellisiltana tehnyt meille kurssilaisille valmiiksi,  nuuhkailimme vuoron perään. Happamuus hyvä, odotukset korkealla.  Ei kun leipomaan.


Jos kädet vaihtaisi koneen vatkaimeen, aikaa pyöritykseen kuluisi noin viisi minuuttia. Me harrastimme käsitöitä. Taikinanyrkkeilyä. Minuutit matelivat - ja voimat.

Ruisleivät matkalla uuniin. Ne ovat kyllä kauniita katsella, mutta oioi, valmiina ikävä maistella. Hiiva maistui läpi.  En ollut pettymykseni kanssa yksin. Toisaalta: makuasioista ei voi kiistellä. Jokaisen maku on oikea maku. Hänelle.

Juureen oli käytetty hiivaa ja sitä vastaan haju- ja makuaistini  protestoivat. Ei pettymykseni  maailman murheiden keskellä merkittävä ole, semminkin kun lohdutukseksi sain valmistaa kurssilla parini kanssa  punajuurisämpylöitä, jotka ylittivät riman missä lukee: 'tätä teen uudestaan, niin on hyvää' ja päätyvät reseptiarkistooni.  Toinen herkku oli omenaleipä jonka leipoi kurssin ainoa mies, saksalainen nuorukainen.

Punajuurileipätaikinan väri kuin marjapuuro.










1. PUNAJUURILEIPÄ /  -SÄMPYLÄT (maku: kiva)

2 1/2  dl   vettä
1/2     dl   öljyä
50      g   hiivaa
200    g   punajuurta ohuena raasteena
1        rkl sokeria
2        tl  suolaa
2        dl kaurahiutaleita
n. 2    dl hiivaleipäjauhoja
n. 2    dl vehnäjauhoja

Raasta raaka punajuuri ohueksi raasteeksi. Lisää raasteen joukkoon kädenlämpöinen vesi, öljy ja murenna joukkoon hiiva. Lisää suola, sokeri ja kaurahiutaleet. Alusta taikina kiinetäksi hiivaleipäjauhoilla ja vehnäjauhoilla. Kohota liinan alla 30 minuuttia ja muotoile joko leiväksi tai sämpylöiksi. Anna kohota uudelleen. Paista leipää 200 asteessa 25-30 minuuttia ja sämpylöitä n. 15 minuuttia.

PS (Meidän punajuurisämpylämme kypsyivät syystä tai toisesta 25 minuutissa. Kokeilimme 15 minuutin jälkeen kypsyyttä, mutta ei sämpylän pohja "kopissut" oikaoppisesi.  Uudestaan uuniin vielä  kymmeneksi lisäminuutiksi ja herkku oli valmis.)



2. OMENALIMPPU (maku: tämä vasta hyvää)



11/2     dl piimää
21/2      dl omenasosetta
50        g  hiivaa
1          tl  suolaa
1/2        tl  kuminaa
1/2        dl siirappia
400      g  hiivaleipäjauhoja

Murenna haaleaan piimään hiiva. Lisää seokseen siirappi, suola, kumina ja omenasose. Lisää hiivaleipäjauhoja ja vaivaa takinaa. Anna kohota, Leivo taikinasta limppu leivinpöydällä. Anna limpun kohota ja paista 50 min. Voitele kypsä leipä siirappi-vesiseoksella.

**********************************************************************************

Tulevaisuudessa näen epäonnistumisia ja onnistumisia. Ja paljon yrittämistä. Sisukkuutta. Aion vielä jonain päivänä vääntää ruisleivän, jonka  juuressa ei ole hiivaa mikrogrammaakaan. Periksi en anna ennen kuin onnistuu ja makunystyräni nyökkäävät, kiitos, saanko lisää. Siihen asti ostan Marskin arinaruisleipää, parasta kaupanleipää. Minusta.

Makuaistia ei voi lahjoa. Sen kanssa pärjää kun on rehellinen. Tartun niin monta kertaa kuin on tarvis ruisjauhopussiin ja leivon leipomistani, kunnes ponnistus on "onnistus".  Ruisleivän maku on just eikä melekeen toivomani ja vihdoin voin laulaa heidän kanssaan:

Arvon mekin ansaitsemme
Suomen maassa suuressa,
ehk' ei riennä riemuksemme
leipä miesten maatessa;
laiho kasvaa kyntäjälle,
arvo työnsä täyttäjälle.
Lal la la la la lal lal la,
lal lal la lal lal la,
lal la la la la lal lal la
la lal lal la.


13 kommenttia:

anja kirjoitti...

Minuakin on kiinnostanut leivänjuurella nostatetun leivän tekeminen. Leivänjuurta vaan en ole vielä onnistunut hankkimaan. Kotona ennen ruisleipätaikinasta jätettiin leipäkorvoon nyrkinkokoinen taikinapala uutta taikinaa odottamaan.
Hiivalla kohotetut eivät ainakaan minun vatsalleni oikein sovi. Ruispalat kuivatan aina ennen syömistä. Ostan kaupastakin mieluimmin jo vähän kuivahtanutta ruisleipää.
Nuo punajuurisämpylät ja omenaleipä tuntuvat houkutteleviltä. Jospahan kokeilisin. Kiitos resepteistä.

Famu falsetissa kirjoitti...

Kiitos näistä punajuuri- ja omenaleipäresepteistä. Vaikuttivat innostavilta. Kenties joskus ryhdistäydyn, kun syöjiä sattuu paikalle.

arleena kirjoitti...

Leivän leipominen on tosiaan taitolaji, jossa en ole onnistunut. Olen jo luovuttanut, ostan vaihdellen hyviä kaupan leipiä.

Mutta noista punajuuruisämpylöistä kiinnostuin. Niitä voisin kokeilla joku päivä. Pidän punajuuresta ja levittäisin sämpylöille vuohenjuustoa.

SusuPetal kirjoitti...

Näitä kursseja tunnutaan järjestettävän nykyään aika monessa paikassa. Varmaan tarpeen, perinteet kunniaan.

Ina kirjoitti...

Hiivattomaan taikinajuureen tehty täysruisleipä onkin hyvää ja terveellistä. Onneksi sellaisiakin on nykyään saatavissa myös kaupoissa. Esim. Savonlinnan ympäristössä Muhosen perheleipomon leipä on verratonta ja paketissa on aina isännän itsensä rustaama runo, joka vaihtuu määräajoin. Pelkään pahoin, että kunnon ruisleivän paistaminen vaatii kuitenkin oikean kivisen leivinuunin. Oma ongelmansa on taikinajuuren löytyminen. Eikö taikinajuurta pidetä hengissä leivontakerrasta toiseen, niin että se on vähän niinkuin sukukalleus.

Nenunen kirjoitti...

Taka vuosina kun tein leivän kotona, mulla oli sama juuri pitkän aikaa. Edellisestä taikinasta laitoin pakkaseen. Leipäkorvoo ei ollut vaan muovisangossa tein taikinan ja se ei ole leivälle hyvä. Puinen leipäkorvo on paras. Ja puu-uuni paistamiseen. Minun tätillä oli tapana heittää karkeita suoloja uunin arinalle, etteivät leivän pohjat pala. Kun perhe kutistu minimiin, eli minuun, lopetin leivän teon ja juuri jouti hävittää. Tykkään rukiisesta leivästä ja syönkin sitä mieluummin kuin vaaleeta leipää.

Kutuharju kirjoitti...

Olisko siinä ollut haittana se, että juuri (vai ymmärsinkö väärin) oli vasta edellisiltana laitettu? Meijän mummi joka laittoi mielestäni sitä ainoaa oikeaa ja mualiman parasta ruisleipää, piti sellaisessa isosssa puutiinussa juurta muhimassa, muistaakseni alusti siihen taas uuden taikinan 'päälle' (muistaakseni siis - eihän minua pentuna voinut vähempää kiinnostaa leipomiset, vain lopputulos) ja siitä tul hyvä!

Vaan huikean sileät on teillä limput! JA tuo punajuuritaikina kyllä kiljuu murhaa... hah!
Meillähän on (tässäkin) sama maku: Marskia sen olla pittää. (En vain kaupungissa sitä osta, sillä enhän jaksa sitä yksinäni syödä: mökillä sitä on hyvä viikkotolkulla jyystää vaikka yksin kun ei tunnu vanhenevan ikinä!)
Kiitos kun päästiin näköelimellä maistelemaan :)

kiirepakolainen kirjoitti...

No kiitos, kyllä maistui aamukahvin keralla.
Tuo punajuuritaikinakäsi on huikea!

Karolina , Krystyna , Klara ♥ kirjoitti...

BIENVENIDOS BIENVENIDOS

Paloma de besos, ya volar ... *
Mejore su estado de ánimo, en el corazón del calor * roznieci, Piensa en mí hoy en día, tan dulce y agradable *, To Heart más cálidas en el centro de un hecho ... *

______ _s$$$$s
_______$$$:●)$$
______$$$$$$$s:> ♥ ♥ ♥
_____s$$$$$$ss,
__§???§???§??$$s,
_???§?§???$$$$$$s,
§???????$$$$$$$$s$s
§???§§???$$$$$$$$$$$s,
§?????????$$$$$$$$$$$sss,,
_§§???§????§?$$$$$$$$$$$ss,,
___§§§?????????$$$$$$_ss$$s$$s,,
______§§§§?????__$$$$__$$$_$$$s
_______//___//_(¯`v$$(`v´¯)
_____m(¯`v´¯m (¯`(Z)´¯)(A)´¯)
____(¯`v´¯) (_.^._)¶_¶(_.^._)
___(¯`(I)´¯)¶§§§§¶(¯`v´¯) `v´¯)
___¶(_.^._)¶§§§_¶(¯`(E)´¯)B)´¯)
_¶¶§§§§§§¶(¯`v´¯)¶(_.^._)`v´¯)
¶§§§§§§¶_(¯`(L)´¯)(¯`v´¯)✦)´¯)-
¶§§§¶_¶§§¶(_.^._)¶(¯`(A)´¯)._)
¶§¶_¶§§§¶_¶§§¶_¶_¶(_.^._)¶§¶
_¶§§§§¶_¶§§§¶ ¶§§§§¶_¶_¶§§§§¶
_¶§§§¶-¶§§§¶¶ ¶¶§§¶_¶§¶_¶§§§§¶
_¶§§¶_¶§§§¶_ ¶¶_¶¶¶§§§§¶_¶§§§¶
_¶§¶_¶§§¶¶___¶¶_____¶¶§§¶_¶§¶¶
_¶§§§¶¶_______¶¶______¶¶§§§¶¶
__¶§¶_________¶¶_______¶§¶¶
___¶__________¶¶________¶

Karolina from Poland ; **

Lastu kirjoitti...

anja,
sinulla on ollut ilo nähdä omin silmin kuinka leipää tehdään leipäkorvossa, lapsuudessasi. Meillä ei kotona leivottu leipää, joten se on jäänyt näkemättä, "väliin". Onneksi on näitä kansalaisopiston harjoituskursseja.

Hiivaton juuri olisi ollut mieleeni, mutta ehkä sen joskus omin neuvoin opin tekemään. Hiivaa viskaan toiveeseen, en itse juuriainekseen.

Kiva jos kokeilet reseptejä. Itse tykästyin kyllä.

Famu,
pidän peukkuja vierastarjottavillesi; toivottavasti maistuvat.

arleena,
punajuuresta minäkin pidän kuten Lindströmin pihveistä - tai uunipunajuureksista jne. Kun makuaisti jo lähtököhdiltaan on myötämielinen punajuurille, myös nämä punajuurisämpylät olivat mieluista syötävää. Paistoaika sämpylöille, 15 min., ei kuitenkaan riittänyt; taisi mennä yhteensä jopa 25 min. Mutta kokeilimme kypsyyttä vähän väliä kun aika oli täysi, etteivät päässeet koppuroiksi eikä palamaan.

SusuPetal,
olen oikein hurahtanut kansalaisopiston kursseihin. Olen monessa hyvin tumpelo ja osaamaton ja tarvitsen paljon opetusta. Onneksi sisua riittää. Ruisleivässä en anna periksi ennen kuin ensimmäinen suunmyötäinen omatekemä syntyy. Harjoituskappaleetkin syön kiltisti (mutta kulma kurtussa).

Ina,
oi miten viehättävä idea: runoleipää! Saa ravintoa niin ruumis kuin sielu. Muhosen leipomon isännän luovuudelle hyräilen ja hymyilen :). Kun seuraavan kerran matkailen siellä päin, ostan kyseisen leipomon leivän ja nautin. (Isän äidinisä parkkeerasi 1880-luvulla Etelä-Ruotsista juuri Savonlinnaan; siksikin matka sinne olisi paikallaan.)

Totta: hyvä taikinajuuri on kuin sukukalleus. Olen lueskellut netistä monta juurijuttua - kokeiluun tulee. Hiivaton leipä on tähtäimessä. Varmasti arinalla syntyisi täysosuma.

Nin,
kiva jos kiinnostus heräsi. Toivon onnistumista. Ehkä sämpylöille ei reseptin 15 minuutin kypsennys riitä; ei ainakaan omilleni. Mutta kopauttamalla pohjaa saa selville, onko kypsä.

Nenunen,
miten ihailen sinua: olet leipämestari :).

Leipäkorvoa alan haikailla. Metsästän kunnes tärppää. Kaikki perinteet ovat toiveissani korkealla.

Sinulla on oikea arina myös! Olispa... :).

Kutuharju,
juu, ope sanoi, että oli käynyt edellisiltana tekemässä meille kurssilaisille (12) juuren valmiiksi. Ilmankos oli tarvinnut niin paljon hiivaa jotta sai juuren niin lyhyessä ajassa kuplimaan. Luin netistä, että juurta voi joskus olla tarvis herätellä jopa seitsemän vuorokautta - jos ei käytä hiivaa. Saan kaikesta lisäintoa ja periksi en anna. Tästä voi tulla elämäni kuninkuuslaji. Outo ihminen olen. Mutta kun jokin juttu alkaa sytyttää, en saa sammumaan. Ja nyt se juttu on omin taidoin tehty, makuaistiani kehräyttävä hrrrh, mmmmhh, hrrrh, ooh, ruisleipä.

Ahaa, hauskaa, meillä on sama ostolemppariruisleipä. Täällä Kuopiossa vastapäisessä kaupassa Marskin arinaruisleivän bongasimme, ostaa pläjäytimme ja nyt olemme siihen koukussa. Mikään muu ei kelpaa. Tajuan: vastaavaa makua kurssilta metsästin ja kun ei vastannut, vikisen ja inisen kuin pikkulapsi. Kyllä minä vielä joskus onnistun...

Olet saanut olla aitiopaikalla kun näit mummin leiväntekopuuhissa ja sait syödäksesi mummin aitoa ruisleipää. Ja juuri puutiinussa hän valmisti juuren - oijoi, elämän ydintä on tuo muisto. Missäköhän se tiinu nyt on.

Punajuurisämpylätaikinaa tehdessäni olivat käteni niin murhanpunaiset, että parini nappasi kameran ja otti kuvan. Ei tärähtänyt, vaikka Helena nauroi kippurassa.

kiirepakolainen,
punajuurikäsi on kuin valomerkki. Piristää, toivoakseni :). Kiva kun lukuleipä kuvineen kahvin kanssa maistui :).

Karolina,
kuviosi tanssituttaa, hauska on, vallaton. Kiitos :)

aimarii kirjoitti...

Olet niin tavattoman tuottelias ja energinen monessa! Paitsi, että leipää on syntynyt ja konsertissä käynyt, niin kirjoituksiakin vaikka miten paljon.
Olen joskus yrittänyt ruisleivän tekoa, jäi ainokaiseksi kerraksi ja pitäydyn kaupan rukiisissa. Sämpylät teen ite.
Sain muuten ihan ite vihdoin ja viimein pilkkikalaakin - ahvenia on tullut jo kaikkiaan monta, monta! Perkasinkin ite.
Aikani menee nyt noissa pilkki- ja erilaisissa hiihtohommissa ja blogi hidastelee.

Ruska kirjoitti...

Niin herkullinen leivontakuvaus, että melkein hyvä, kun ei tullut sitä mitä piti ;)Mutta sitkeästi vaan kohti oikeita sitkoja ja makuja. Kyllä se oikeanlainen ruisleipä sieltä vielä syntyy. Kunnon rapeakuorinen rukiinen ja voita päälle - njammm. Innostavaa esimerkkiä annat leipomuksillasi. Kun saisin edes aikasiksi sämpylärutiinin.

Lastu kirjoitti...

aimarii,
oi hurja ja ihanuus: olet saanut pilkillä kaloja. Näin ne elämän ensimmäiset saapuvat luoksemme. Ja takuulla on tuoretta. Paljon onnea!

Kiitos ahertamiskehuista. Enemmän tosin tuumin kuin toteutan, mutta kyllä sitäkin - pikku hiljaa. Ruisleipä ei vaan jätä rauhaan. Eilen löysimme Muuruveden luomumyymälän missä myytiin ruisleivän luomujuurta. Mukaan lähti se ja viiden kilon pussi luomuruisjauhoja. Nyt etsiskelen puista taikinatiinua.

Bloggailusta. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Sehän tässä kivaa onkin että fiilisten mukaan voi olla kuinka vain. Kunhan portin pitää auki... Kyllä hiihdostakin on syytä nauttia niin kauan kuin lunta on.



Ruska,
kyllä sinulta ruisleipä syntyisi, osaathan tehdä vaikka mitä. Muistan sen puukonkin. Voi vitsi kuinka ihailen.

PS Eilen kävimme saaressa. On Mökki. On Hyvä. On Ilo. On Lumi. Ainoa minkä haluaisin kirjoittaa hyvin pienellä, on liikenteenmelu joka mantereelta korviin kantautuu.