Kutuharju, kiitos. Kun vielä saisi sävelet mukaan. Ja tuoksut. Milloin keksitään tuoksuva netti :). Tilaisin kielon tuoksua... tai kukkien myötä ruusun-.
isopeikko, kiitos. Peikkomenestys kantaa pitkälle ja tuottaa paljon onnea ja iloa.
arleena, ruusut hehkuvat ikuisesti. Ennen ylioppilaskuvat olivatkin pelkästään mustavalkoisia. Ja tytöt jakkupukuisia :)
Oliko teillä sellainen tapa, että jokainen uusi ylioppilas antoi yhden ruusunsa ja sitten marssittiin parijonossa sankarihaudoille ja laskettiin se kimppu sinne? Vasta sitten lähdettiin kotiin/kortteeriin juhlimaan. Tämä jakkupukuinen on sellaisen marssin suorittanut korkokengissä hiekkatiellä.
sinullakin muistoissa jakkupuku, korkokengät (minä en oppinut niillä kävelemään) ja ruusu sankarivainajille.
Luokkamme marssi Kuopion sankarihautausmaalle. Laskimme ruusumme ”Haavoittunut sotilas” -sankaripataan juurelle.
Patsas on pystytetty talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden muistolle. Sen jalusta on tummaa graniittia ja itse patsas on kuparia. Muistomerkin sivulla on teksti: ”Siunaa, Herra, ikuisesti vapaus ja onni maan” sekä vuosiluvut 1939-1945. Patsaan vieressä on peltinen risti. Sankaripatsaan on tehnyt kuvanveistäjä Essi Renvall ja se on paljastettu 14.6.1952. Sankarihautausmaalla on 639 hautakohtaista muistomerkkiä.
aimarii, kiitos. Mustavalkoisiin ylioppilaskuviin ruusuineen tottui. Spes patrie -kirjakin on niillä vallan katettu :), väreistä ei tietoakaan. Ei taida enää ilmestyä kyseinen opus kunkin vuosikerran ylioppilaista?
12 kommenttia:
Ylioppilasruusut ovat olleet ihania, ketkä niitä ovat saaneet.
Ylioppilasruusut ovat olleet ihania, ketkä niitä ovat saaneet.
Tämä on erityisen hyvä kukkakuva koska mukana on tarinaa ja hymyä !
Peikolta peikkomenestystä :)
Olipa hyvä oivallus mustavalkoiseksi kukkakuvaksi. Ruusujen hehkua ei vähene vaikka värit puuttuvat.
pappilan mummo,
kevät, nuoruus, ruusut, oi :)
Kutuharju,
kiitos.
Kun vielä saisi sävelet mukaan. Ja tuoksut. Milloin keksitään tuoksuva netti :). Tilaisin kielon tuoksua... tai kukkien myötä ruusun-.
isopeikko,
kiitos. Peikkomenestys kantaa pitkälle ja tuottaa paljon onnea ja iloa.
arleena,
ruusut hehkuvat ikuisesti. Ennen ylioppilaskuvat olivatkin pelkästään mustavalkoisia. Ja tytöt jakkupukuisia :)
Oliko teillä sellainen tapa, että jokainen uusi ylioppilas antoi yhden ruusunsa ja sitten marssittiin parijonossa sankarihaudoille ja laskettiin se kimppu sinne? Vasta sitten lähdettiin kotiin/kortteeriin juhlimaan. Tämä jakkupukuinen on sellaisen marssin suorittanut korkokengissä hiekkatiellä.
Liisa,
sinullakin muistoissa jakkupuku, korkokengät (minä en oppinut niillä kävelemään) ja ruusu sankarivainajille.
Luokkamme marssi Kuopion sankarihautausmaalle. Laskimme ruusumme ”Haavoittunut sotilas” -sankaripataan juurelle.
Patsas on pystytetty talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden muistolle. Sen jalusta on tummaa graniittia ja itse patsas on kuparia. Muistomerkin sivulla on teksti: ”Siunaa, Herra, ikuisesti vapaus ja onni maan” sekä vuosiluvut 1939-1945. Patsaan vieressä on peltinen risti. Sankaripatsaan on tehnyt kuvanveistäjä Essi Renvall ja se on paljastettu 14.6.1952. Sankarihautausmaalla on 639 hautakohtaista muistomerkkiä.
http://www.tammenlehva.fi.test.mediatraffic.fi/sivu.php?id=63
Kiitos kun avasit muiston.
Tuolloin nuorena ylioppilaana ei oikein tajunnut kuinka lähellä sota oli lapsuudessamme ollut. Katse ja mieli oli niin tulevassa.
Kuva oikein henkii onnen hetkeä.
Ina,
kiitos.
Kuva on ylioppilaskeväältä 1965. Kuvaajan nimi on Tuttu Jänis. Hauska nimi silloisen Kuopion parhaalle valokuvaajalle.
Siihen aikaan ylioppilastutkinto oli merkittävä, ehkä koko senastisen elämän tärkein tapahtuma. Ja kun kaikki oli onnellisesti ohi, hymy vapautui.
Ikimuistoinen hetki. Ruusut sylissä ja tulevaisuuden suunnitelmia pää täynnä.
Tummat ja valeat ruusut näyttävät oikein hyviltä mv:sinakin.
aimarii,
kiitos.
Mustavalkoisiin ylioppilaskuviin ruusuineen tottui. Spes patrie -kirjakin on niillä vallan katettu :), väreistä ei tietoakaan. Ei taida enää ilmestyä kyseinen opus kunkin vuosikerran ylioppilaista?
Lähetä kommentti