Sanotaan, että vanhetessaan ihminen palaa lapseksi. Lapsuus avautuu paluumatkalaiselle uusin silmin. Lastulle käy pikku hiljaa niin. Lapsena hän eli luomuelämää saaressa. Hän luki puun juurella satuja. Ruma ankanpoikanen täytti hänen sydämensä. Liikutti. Pakahdutti. Ja lopulta saapui ilo. Saduissa on onnellinen loppu. Lastu toivoo, että kaikkien elämässä olisi paljon iloa ja rakkautta ja oikeudenmukaisuutta; että sadut tulisivat todeksi. Ihmisten kesken hyvä tahto.
Lastu on palannut lapsuutensa satujen saarelle käytyään elämänsä kiertokoulua pääkaupunkiseudulla ja pari vuotta Saksassa.
Nyt Lastu soutaa ja huopaa ja elää kesäisin luomuelämää. Maa, taivas, vesi toivottavat hänet tervetulleeksi.
Kuka on hän (klikkaa kuvia):
Mitä Lastu miettii - no syntyjä syviä, hyvinnii:
Missä?
Milloin?
Aena Lastu rakkauvven voimaan uskoo. Uamulla ja päevällä ja illalla ja yöllä.
Jamppa laalaa jotta rakkaos hiipuu illan tullen poes. Ja Lastuhan ei tuota ota kuuleviin (ae niin mutta niissä on huono kuulo, no ei haettoo) korviisa. Niin kauan kuin on elämee, on olemassa myös rakkautta kestävee. Ite kullae, millon missäe. Ja rakkaos voe kohistua yhtä hyvin immeiseen ku männynkäppyyn.
Rakkaus on pitkämielinen
Rakkaus on lempeä
Rakkaus ei kadehdi
Rakkaus ei kerskaa
Rakkaus ei pöyhkeile
Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti
Rakkaus ei etsi omaansa
Rakkaus ei katkeroidu
Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa
Rakkaus ei iloitse vääryydestä
Rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa
Rakkaus kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Rakkaus ei koskaan häviä
Huastan Kutuharjun, olepa hyvä :)
15 kommenttia:
'surut minä heitän pitkin teitä, ilot minä otan myötä, juu..'
Tuommoinen ralli alkoi soida päässäni tämän Lasturallin jälkeen :D On monta tapaa kertoa itsestään, tämä oli mielenkiintoinen tapa ja kertoi yhtä paljon kuin tuhat selvää sanaa.
Kiitos, Lastu! Laitoitpa vaikean, huh huh. Kun tuo itsenipaljastelu ei vielä ihan luontevasti suju, pitää kehittää jotain peitetarinaa... jätän hautumaan, ehkä sieltä mielen pohjalta jotain kuka-mitä-missä-milloin-hähhiä putkahtaa :)
Mutta tämäntasoista (monitasoista ja vielä musikaalista :) vastausta kuin sinulla en yritäkään keksiä.. Tämä on hieno!
Olipas monta vilmiä siinä? Oikeinko sinä esiinnyt niissä kaikissa? :)
Kiitos Lastu, menipä minun kulkuni laulujen latuja kun kuuntelin.
Kiitos tästä ihanasta esittelystä! Siinä on iloa, lämpöä ja viisautta. Tulipa hyvä mieli. Kaikkea hyvää elon retkelle edelleen.
Ihana haaste, ja vielä ihanammat vastaukset!
Varsinkin kun niihin jää vielä itselle noin mukavasti tulkinnanvaraa.
Paitsi tuossa rakkaudessa, se on ehdottomasti aitoa ja kestävää.
Lastulla on saari, se kiva saari on, jne. Laulun pätkä tuli mieleen sinusta ja saarestasi.
Musiikin siivin sain poluillasi edetäkin.
Taitavasti kertoilit vastauksesi, kepeän syvällisesti sanoisin rakkauvven voemalla.
Voi miten iloa ja rakkautta tulviva postaus.
Pikkuihmisen nauru toi mieleen vastaavat kokemukset ajoilta, jolloin isoveli 2½ v. nauratti pikkuveljeään samanlaisilla äännähdyksillä.
Kiäriäis Jamppa se vasta nätisti ossoo lauloo rakkauvesta.
Sirokko,
oi miten on kevyt kulkea kun surut on heitetty pitkin teitä. Kaukomuisti vahvistuu, tuoreet murheet eivät mieleen tuu :).
Kutuharju,
Kutuharjun hautomossa välähtää, ennemmin tai myöhemmin. Vähän emmin, tohdinko sulle haasteen heittää, mutta kun tiedän että sinulla on taito pitää huolta niin sanoista kuin itsestäsi (peitetarina, sepäs olisikin jotain ihkakivaa) ja lukijoistasi, niin, kas, lipsahti. Sinne män, vastuu on nyt... :).
isopeikko,
juu-u, isopeikko, Lastupa hyvinnii joka vilimissä ;). Varsinkin kikatuksessa. Kun Lastu on sillä päällä ja kylliksi miettinyt elämän tarkoitusta, ei tarvita kuin kuulla plop, niin nauru ei meinaa katketa. Huovisen kuoliaaksi naurattajaa en tohdi edes katsoa, ettei henkiparka mene.
arleena,
laululla on sanomansa. Ja paljon säveliä jäi vielä tuohikonttiini, kanteleen kielten alle. Musiikkimakuni on kaikkiruokainen - melkein (hevirokki vain ei ihan "vielä" "natsaa").
Dee,
kiitoksia.
Toivokaamme, että Eino Leino on oikeassa:
Ken yhtä ihmistä rakastaa,
hän kaikkia rakastaapi.
Ken kerran itsensä unhottaa,
hän unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
hän tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vain
poven paisuvan riemua ain.
Mk,
kiitos.
Juu, rakkaus on kyllä "kestotuote", minnekään se ei ole maailmasta hävinnyt, parasta ennen -päiväystä ei ole. Sen tiesi jo Aatami ja Eeva aikojen alussa :).
aimarii,
tuonpa saarilaulun otan heti kielelleni ja viäntelen suussasi niin jotta raekaa. Kiitos. Lastulla on saari, se kiva saari on. Ja taas tipahtaa ikävuosista kymmenen pois :). Jalka nousoo kepeämmin kun "vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään - ja laulamaan" :).
Jo vain, rakkaus on kuin tuore ruisleipä. Ja rakkautta voi tuntea puolison lisäksi... ruohonkorttakin kohtaan. Tai kevätpuron pulputusta seuratessa. Tai pilvenhattaraa niska kenossa katsellessa. On meillä vaikka mitä mitä rakastaa. Ihmisten lisäksi luonto on Iso Ilo.
Simpukka,
oi niitä aikoja! Muistaa mitä on lapsen ilo:). Riemukätkätys.
Olen eläytynyt videoon, pikkumiehen nauruun, monta monituista kertaa. Hän jännittää, odottaa ja purskahtaa nauruun kun kuulee plop ja biuu ja vings ja vongs. Siinähän ne tärkeimmät. Mitäpä ihminen muuta iloonsa ja elämäänsä tarvitsee - kyllä teilläkin isoveli 2 1/2 sen tietää :). Ihana isoveli, pikkuveli: kullanmuruja niin naurattaja kuin nauraja.
Jampalla on suora yhteys syvämeeni. Voe sitä savon murteen hellee tunnelmoo, että jotta ihan helemikuun puhtaouvesta laoleloo. Kyynel livahtaa silimäkulumasta, niin on kaonista tuo immeisten välinen yhteys, rakkaous, parraemmillaan :)
Se on täytetty. Haaste nimittäin. :)
Kiitos herättelystä.
Ja voi tuota pikku vauvapoikaa jota nauratetaan tikahtumispisteeseen vaikka ääni on jo mennä... :D piti tulla uudemman kerran häntä kuulemaan.
Rakkautta tulvillaan tämäkin postaus.
❤❤
❤ ❤
❤ ❤❤ ❤
❤ ❤ ❤
❤ ❤`
❤ ❤`
❤ ❤ ❤❤
❤ ❤ ❤ ❤
❤ ❤ ❤❤ ❤
❤ ❤ ❤
❤ ❤
❤ ❤
❤ ❤
❤ ❤
❤
Karolina ; ))
Kutuharju,
ihanaa, kivakiva kun otit haasteen vastaan vaikka niin tutisten ja vavisten sen sinulle heitin :D.
Pienen pojan tikahduttavaa naurua ja Kutiksen kurnutusta ei voi vastustaa :). Katto? Mikä se on? Seinät? Mihin niitä tarvitaan? Lokerointi? Huihai!
No: tarina; se just a la Kutis.
Karolina,
kiitos jättisydämistä :)
Voi sua Lastu!
Sä sitten osaat naurattaa ja itkettää yhtäaikaa!
Niin hienolla tavalla kerroit itsestäsi.
Mutkin sait itkemään, kun lastenlaulu tuli saduista ja satumetsästä ja kun katselin niitä kuvia kaikkia ja kuuntelin pienen tytön viattomaa laulua, niin kyyneleet silmiini tuli.Itkin.En tiedä miks, mutta liikutuin niistä kuvista ja laulusta.
Mutta sitten seuraavassa filmissä jo saikin naurunystyrät vauhtia, tarttui jopa mieheen asti Hi!
Ja sitten viimenen ..tulikin sellanen autuas ja hiljainen ja kiitollinen olo, kiitos sulle näistä kaikista , sanoistasi ja kaikista vaan!
Sä olet hieno ja hyvä ihminen!
Rakkaus on.
Lastu on.
Musiikki on.
Vastauksesi on ihana.
"Laulusta minunkin lakkini vietiin, vaikken mä laulanukkaa.."
Harakka,
kiitos. Niin kauniisti sanot. Itku ja nauru elämässä vaihtelevat, molemmat ovat tuttuja eri elämän vaiheissa ja välillä jopa tuntuu kuin tulisivat yhtä aikaa. Ollaan aina tytöntylleröitä, satuihin ja onnellisiin loppuihin uskovia.
Jokaiselle lapselle - niin ja kaikille, ikään katsomatta - toivoisi runsain mitoin kauneutta ja hyvää. Ja jos taakkoja tulee, niistä selviytymistä. Rinnalla kulkemista.
Lapsen puhdas nauru, ilo, pulppuaa kuin kevätpuro. Voi kunpa pikkuinen ei koskaan kadottaisi nauramisen taitoaan. Siihen riittää kun kuulee piuuuh, plop, plumsp :).
Kiva kun miehesikin tuli jakamaan kanssasi "nauruterapian".
Kiitos sinulle blogiystävyydestä.
kaanon,
kiitos. Kiva oli tarjoilla haastevastauksia musiikin ja naurun kautta myös sinulle, joka runoja ja lauluja rakastat ja niitä iloksemme ja kauneudeksemme blogissasi ammennat.
Hyräilevää huomenta :)
Lähetä kommentti