lauantai 30. huhtikuuta 2011

viimeinen numero



 
Lauri Koli: Suomen kalat, WSOY

Nahkakantisen Suomen kalat -teoksen viimeisin numero olisi tuhat, mutta kipitän numeron 941 kautta aasinsillalle, jotta pääsen eiliseen kustannuspoliittiseen uutiseen

Kun Sanoma vuonna 1999 - Suomen markan vedellessä viimeisiä hengenvetojaan -  osti WSOY:n, jotkut kustannusvirkailijat pukeutuivat suruasuun.  "WSOY:n itsenäinen päätösvalta julkaisuohjelmaan  on mennyt fuusion ja  pörssiin listautumisen myötä", he sanoivat.  Vain raha ratkaisee.

Liki kaksitoista vuotta Sanoma WSOY-ostostaan katseli, kunnes päätti myydä kustantamon yleisen kirjallisuuden ruotsalaiselle Bonnierille.  Niin muuttuu maailma, Eskoseni, sanoi aikoinaan Aleksis Kivi.  

Toivottavasti lukijat saavat uudessa tilanteessa kaipaamaansa. Kustannusmaailmassa on  tuullut ja tuivertanut kautta aikojen mutta erityisesti kaksituhatluvulla.  WSOY:n joutumisesta  ruotsalaisomistukseen voi seurata ties mitä hyvää. Tai päinvastoin: siitä voi seurata ties mitä huonoa. Milloin mitäkin.  Tai siltä ja väliltä. (Ote kirjasta savolaisen kansanviisauden pikkujättiläinen, jota ei ole olemassakaan. Vielä. Ehkä ei milloinkaan. Tai jospa kuitenkin. Joskus.)

WSOY:n mottona kaikessa yksinkertaisuudessaan ja monimuotoisuudessaan on ollut julkaista kirjoja opiksi, iloksi, hyödyksi. 

Luen, luen, luen. Kirjan viimeisellä sivulla on sivunumero. Mutta viimeinen numero ei olekaan  jäähyväinen. Avaan uuden kirjan; numerointi alkaa alusta. Matka elämyksiin jatkuu.

Iloista työn juhlaa niin kirjailijoille kuin lukijoille!
Numerokuvahaasteena on viimeinen numero.

12 kommenttia:

Ina kirjoitti...

Itse kuuntelin aika tyrmistyneenä uutista Södikan myynnistä Ruotsiin. Tuntui jotenkin haikealta, kun yksi suomalaisen kulttuurin kulmakivistä myydään ulkomaille. Mutta lehtitietojen mukaan kirjailijat ovat ottaneet uutisen vastaan tyytyväisinä. Ehkä tilanne oli kehittynyt heidän näkökulmastaan siihen vaiheeseen, että muutos voi olla vain askel parempaan. Bonnierilla arvot tuntuvat olevan paikallaan. Siirtyihän Majander-Reenpää sinne pois Reenpäiden omasta pesästä, Otavasta. Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, mitä kustannusmaailmassa tapahtuu. Kovasti tuntuu kuhinaa piisaavan.

RH kirjoitti...

Varsin hyvin muistan tuon kahdentoista vuoden takaisen myynnin, kun se aiheutti mulle työnkuvan muutoksen, mutta enpä olis osannu tapahtumavuotta ulkomuistista heittää.

Mutta numeroitahan piisaa, vaikka jossain onkin aina se viimeinen.

hanne virtauksesta kirjoitti...

Maailmassa tuskin mikään on enää niin pysyvää..
kaikki muuttuu, vaihtuu...

mielenkiintoista seurata tulevaa...
ihanaa vappua sinulle lastu!

isopeikko kirjoitti...

Muutos on se keino, jolla asiat tapahtuvat :)

arleena kirjoitti...

Tuntuu, että kaiken pitää olla suurta, pieni ei kai kannata. Tai asetettuja tavoitteita ei saavuteta.
Toivotaan, että Bonnierilla on mahdollisuus kansainvälistää eli lähettää suomalaisten kirjoja maailmalle. Meillä on pienet markkinat kirjoille eli lukijoita liian vähän. Siksi kirjankustantaminen ei liene enää kannattavaa, kun akaiken pitää niin kovasti olla taloudellisesti tavoitteellista.

aino kirjoitti...

Minä kuuntelin surullisena tätä uutista, niin sitä suomikuva murenee murenemistaan. Jos Bonnier omistaa jo ennestään Tammen, niin tuli mieleeni, mitä kummaa se tekee kahdella kilpailevalla yhtiöllä? Eiköhän ne ennen pitkää sulauteta yhteen...
Mihinkäs minä nyt sitten tarjoan sen suuren romaanini, jos sellaisen joskus saisin aikaiseksi, heh heh!

Lastu kirjoitti...

Kiitoksia kommenteista, ajatuksia herättävistä! Kätken ne sydämeeni, missä pitää pesää rakkaus kirjoja kohtaan. Rakkauteni satuihin ja tarinoihin syttyi heti kun opin lukemaan.

Se mitä on ollut, ei katoa. Siitä huolimatta etten lukijana ole samanlainen imupaperi kuin nuorena. Harhailen. Unohtelen. Hidastelen.

Siitä huolimatta elämykset ovat aina odottamassa ja kykenen yhä haltioitumaan. Intohimo tarinoita kohtaan ei ole hiipunut. Toivon, että ei sammukaan niin kauan kuin elän.

Niin, ja blogien lukeminen on tullut osin kirjojen tilalle. Siitä kiitän.

TeeTee kirjoitti...

Mikähän olisikaan sitten se viimeinen "numero" (viimeinen kirja), jonka yhtiö suomalaisena vielä kustantaa?!

Anonyymi kirjoitti...

Varmasti Bonnierit ovat hienoa ja sivistynyttä joukkoa. Siitä ei ole epäilystäkään. Tervetuloa.

Mutta heidän toimittajansa eivät ole.
Joku aiemmin mainitsi Bonnierien olevan ashkenazi-juutalaisia, joiden IQ:ta on laajasti tutkittu Israelissa.
Ashkenazit saavat älykkyystesteissä 12-15 pistettä muita ryhmiä parempia tuloksia. Kuitenkin samalla kärsivät muita ryhmiä enemmän kuolettavista taudeista. Suuri geneettinen älykkyys voi merkitä suurta mahdollisuutta omata geneettinen, tappava sairaus.
USA:ssa ashkenazi-juutalaisten osuus on kolme prosenttia, mutta Nobel-palkinnoissa 27 prosenttia.
Maailman shakkimestareista yli puolet on ashkenazi-juutalaisia.
Ja niin edelleen.

Bonnierin lehtien tuloa pelkään. Nimittäin historianväärentämistä.

Demetrius kirjoitti...

Tiedä häntä, liekö Bonnier Sanomaa parempi omistaja mutta tuskin se ainakaan sen huonompi voi olla. Mutta savolaisen sala- eikun kansanviisauden pikkujättiläisestä teen ennakkotilauksen ihan kustantajasta riippumatta ja tiedosten hyvin että sitä lukiessa vastuu tulee jäämään lukijalle.

Lastu kirjoitti...

TeeTee,
hyvä kysymys.

Sivulla http://www2.wsoy.fi/historia
on lyhyt katsaus WSOY:n historiaan.

Siellä kerrotaan: "1878
nuori Werner Söderström kustansi ja painatti J.O. Åbergin teoksen Pohjanmaan helmi. Kirjan viimeiset kappaleet hän toimitti myyntiin joulukuun 18. päivä, jota pidetään WSOY:n perustamispäivänä."

*
Pohjanmaan helmi oli ensimmäinen, mikä on suomalaisen omistuksessa WSOY:n viimeinen?

anonyymi,
kiitokset kommentistasi. Kriittisyys on tärkeää. Tunnustan: niin paljosta en tiedä yhtikäs mitään. Käsite ashkenazi-juutalaisuus on minulle täysin uusi termi. Lähden tutkimusmatkalle. Kun vain tietäisin minne. Missä olisi lähde, mikä esittää asiat paljaaltaan, ilman pyrkimyksiä suuntaan tai toiseen.

Ja mikä lehti olisi tendensseistä vapaa, niin että lukija voisi luottaa siihen, että kirjoitukset kertovat asiat niin kuin ne ovat, eivätkä viitoittaisi tietä mihinkään -ismiin tai vastaavaan. On tervettä, että historiaa kirjoitetaan uuden tutkimuksen valossa uudelleen, mutta epätervettä, jos aletaan tietoisesti vääristää totuutta (siitä huolimatta että lopullista totuutta ei liene ihmiskunta keksinyt). Mutta usein "tähänhetkisen tietämyksen valossa" -ote riittää lukijalle joka sen varassa voi omassa päässään asioita pohtia, johtopäätöksiä tehdä.

Kieltämättä Bonnier & WSOY kiinnostaa tavattomasti.

Demetrius,
kiva kun innostut savolaisen kansanviisauden pikkujättäis -kirjaideasta. Jospa sinä toteuttaisit sen :)

WSOY:n sivuilla on kutsuhuuto: http://wsoy.fi/yk/contact/show/518

Kustantamo ottaa vastaan jo kolmenkymmenen sivun näytteet kunhan jatkosuunnitelma on selvillä. Jo vain :D. Sinun omista pakinoistasi syntyisi eteläkarjalaisen kansanviisauden pikkujättiläinen noin vain. Olisit siinä kuin kala vedessä.

Tässähän voisi 'kun on alkaa päästy niin antaa mennä vaan' -hengessä ideoida joka heimolle oman kansanviisauskirjan. Kyllä Bonnier siitä riemastuisi :). Oikeastaan WSOY ne kustantaa vaikka omistaja vaihtuu ruotsalaiseksi. Joten mikäs hätä tässä, valmiissa ja epätäydellisessä maailmassa. Eteenpäin porskutetaan. Meni syteen tai saveen. Aina sattuu ja tapahtuu.

Kirjoittaminen kanttaa aina. Ja lukeminen. Kustantaminenkin. Välillä.

Lastu kirjoitti...

kirjoittaminen kanttaa aina :)

Niinkös kannattaa :D