kummitusjuttu

Erkki ei syntynyt kultalusikka suussaan mutta hänellä on aurinko silmissään. Ei, ei elämä ole Erkkiä hellinyt; hän  on saanut kokea pettymyksiä siinä missä  Virtasen Ville tai Heinosen Hilma. Kuolemakin hänen läheltään vei hänen rakkaimpansa. Mutta mistä lie Erkki saanut kyvyn nousta elon kolhut saatuaan jokaisen iskun jälkeen jaloilleen ja nostattaa samalla pystyyn muutkin kohtalon pieksämät lähi- ja etäihmiset. Syntymälahja vai kasvatuksen tulos, sitä ei kukaan tiedä.

Kunnanisät ja -emot huomaavat Erkin valoisan luonteen ja kun asiapohjatkin ovat lujaa tekoa, kuin   peruskalliota,  tuota maanmainiota miestä pyydetään vierailevana sovittelijana ratkomaan kiistoja, joita nousee syystä ja syyttä.  Kevyesti kyräily muuttuu raskaaksi vihanpidoksi, joka valtaa osapuolet voimalla mikä lakoonnuttaa kylvetyn viljan.

Mutta ei hätää. Onhan heillä Erkki. Aluksi  hän keventää kokoustunnelmaa, sitten katselee kiperää kysymystä kantilta yhdeltä, kantilta toiselta ja käännättää eri puolilla seisovien päitä puhepolkujensa tienristeyksistä uusiin näkemyksiin. Ja kas, taas ovat asiat kirkonkylässä mallillaan ja yhteinen hiili hehkuu ja lämmittää, kiitos Erkin joka osaa avata oikealla hetkellä huumorintajunsa kirjokannen. Ei Erkki kuoliaaksi  naurattaja ole,  ei vitsinikkari, eiei. Hän yksinkertaisesti alkaa nähdä asiat kuin asiat, kiperätkin, humoristisessa valossa ja se mikä on sisällä, tulee ulos ja tarttuu toisiin ja hyvää tekee. Erkkiä aletaan kutsua asiansa osaavaksi humoristiksi. 

Kylä alkaa kukoistaa Erkin huumorintajun vuoksi. Hänen valonsa sytyttää  juroimmankin miehen kasvoille – no, jos ei nyt varsinaista hymyä, niin jotain värähtelyä suupieliin kuitenkin.  Se on paljon se. Ennenkuulumatonta. Käänteentekevää. Ja äkäisinkin emäntä  lauhtuu kun Erkki lohkaisee totuuksia joissa ei ole  ansoja eikä piikkejä, silkkaa hyvää tahtoa ja ikkunoiden avaamisia raikkaiden tuulien tulla tupaan. Ja niin havaitsevat kyläläiset menneet umpikujat ja -solmut hyödyttömiksi: kuoppaan viskaavat, mustalla mullalla peittelevät.

Vaan kun kevät koittaa ja linnut livertävät ja ihmiset toinen toisiaan kylähyväsen kujilla leppeästi tervehtivät, he havaitsevat Erkin muuttuneen. Erkki jurottaa. Erkin silmät harottavat. Erkin hyväntuulen voima on tipotiessään. Erkki alkaa näyttää päivä päivältä yhä enemmän  kummitukselta jota yhtä lailla lapset kuin vanhat alkavat vieroksua.

Lopulta Erkin tila käy niin huolestuttavaksi, että lääkäri, kyläläisten pyynnöstä, koputtaa Erkin mökin ovea ja kun  kuulee sisältä urahduksen, tohtii astua  tupaan. Erkki istuu pöydän ääressä edessään lehtileike jota lukee lukemasta päästyään eikä nosta päätään saati suo hymyään oviaukossa seisovalle kylälääkärille.

- Kuules, Erkki, missäs on sinun entinen iloisuutesi, missä valosi? Ilottomuus on pahaksi sydämelle. Siitä et kärsi vain sinä, vaan koko kyläyhteisö joka on sinulle kiitollinen  huumorintajusta, jonka meille lahjoitit. Olisi kamalaa jos kuolet huumorintajuihisi tulematta.

Sanaakaan virkkamatta Erkki ojentaa  kunnanlääkärille MediUutiset, jonka on lainannut kirjastosta.

Lääkäri ei ole tätä numeroa ehtinyt lukea. Hän syventyy lehden sanomaan:

Rytmihäiriö


Tosikko elää pidempään

Nauru pidentää ikää – tai sitten ei.

Perspectives on Psychological Science –lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan totiset ihmiset elävät iloisia pidempään.

Tutkimuksessa seurattiin 1920-luvulla syntynyttä ihmisryhmää vanhuuteen asti. Opettajien koululaisina erittäin iloisiksi määrittelemät henkilöt kuolivat muita aikaisemmin.

Selitykseksi tarjotaan esimerkiksi sitä, että erittäin iloiset henkilöt saattoivat kärsiä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, olla pelottomia ja ottaa enemmän riskejä kuin muut.

Samoin liiallinen iloisuus, varsinkin sopimattomissa tilanteissa, voi aiheuttaa vaikeuksia suhteessa kanssaihmisiin.

Liiallisen iloisuuden yrittäminen voi myös lisätä masennusta, tutkijat huomauttivat. Iloisuutta sinällään ei pitäisikään tavoitella vaan pyrkiä pitämään hyvää huolta läheisistä ihmissuhteista. Tutkimuksen mukaan ne nimittäin lisäävät onnellisuutta esimerkiksi rahaa tai mainetta enemmän.

Kylälääkäri taittaa lehden:
- Olen jo vanha mies ja nähnyt miten lääketieteelliset totuudet ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana. Yksipiippuisen tosikkomainen kummitusjuttu tämäkin. Voi olla totta, tai osatotta, tai höpölöpöä tai sarjan Joka tietoa  lisää, se tuskaa lisää sadas jakso tai ei mitään niistä.

Ei mene Erkiltä kuin sekunti tai kaksi, kun hän pomppaa tuoliltaan pystyyn, pyllähtää lattialle ja huutaa vapaan ihmisen hurmoksessaan:

- Tähän loppuu tosikkokokeilu ja pitkäpiimäisen elämän tavoittelu. Sen pituinen se.  

Pakinaperjantai: Kummitusjuttu