torstai 19. toukokuuta 2011

terveisiä saaresta




Hiljaisuus kaipaa selityksen. 

Kun jäät lähtivät Kallavedestä,  mies ja  vaimo kumosivat veneensä, silittivät sen suosiolliseksi: pesivät, harjasivat ja kuivasivat tuhdon, kokan ja pohjan ottamaan vastaan heidän kaipuunsa joka tauon aikana oli kasvanut pakahduttavaksi.

He upottivat airot vapaaseen veteen ja soutivat, soutivat parisoutuna niin, että vesi kuohui ja niin he karauttivat hitaan veneensä pikavauhdilla saaren rantaan ja kun sinne olivat  päässeet, eivät hennoneet lähteä pois - paitsi tänään  kun Savon Voima ilmoitti että huomisaamuna on sähkökatko alkaen kello viisi. Niin heidän oli tultava kaupunkiin, sillä vaimo käyttää hengityslaitetta ja se tarvitsee - ylipaineen aikaansaadakseen - sähköä. 


Saaressa he ovat vaalineet koivuntaimia jotka alkavat olla heitä pitempiä, he kalastavat joka ikinen päivä ja ovat saaneet katiskoilla ja verkoilla kuhaa, ahventa, haukea ja lahnaa ja valmistaneet patakukkoja ja haukipyöryköitä ja kehuneet toinen toisensa suunmyötäiseen liitoon ja hiljentyneet katsomaan sateenkaarta sillä se tahtoi kertoa mikä elämässä on tärkeintä: löytää aarre.  





Yöllä kello neljä he heräävät saunamökissään pulputukseen joka ei ota laantuakseen vaan päinvastoin: mitä pidemmälle aamu etenee sitä kiihkeämmin eläin ääntelee. Vaimo avaa mökin oven ja näkee teerikukon tanssivan lipputangon (jonka sydämenmuotoiseen betonijalkaan on kaiverrettu miehen ja vaimon nimi) ympärillä ja aikansa siinä tarkoituksiaan esitettyään lintu lähtee keekoilemaan kohti rantaa. 

Ensi yön mies ja vaimo nukkuvat kaupungissa ja saavat uinua yli maagisen kello neljän. -Naapuri vastarannalla kertoi, että teeret olivat pitäneet soidinmenojaan järven jäällä, ja kun jäät sulivat ykskaks, linnut tulivat saareen ja se mikä jäi kesken, jatkuu siellä.


Teerikukko toimessaan aamulla kello neljä. Kuva ei ole hääppöinen (ja maisemakin siltä kohdin risureppana);  kuvaaja oli kovin uninen. 




Kun teerikukko huomasi tulevansa kuvatuksi, se lennähti männyn latvaan poseeraamaan. Hyvää aamuyötä, sanoi sille mökin vaimo joka läksi etsimään kadonnutta untaan.  Luonto herätti.  Nyt nukutti.

Luonnollista kevätkesää :)

18 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Kuulostaa hyvin perustellulta tämä katkos tänne blogimaailmaan. Luonnon kutsua on mahdoton laistaa. Siellä on se kaikki mitä ihminen talven varaksi tarvitsee, enkä tarkoita ruokaa, vaan luonnon omaa vahvaa eliksiiriä ja elämänilon tuottajaa.

Komeaa on metson soidin kuunnella ja katsella. Mutta ovat ne aamu-unetkin makeita.

Lastu kirjoitti...

arleena,
kiitos.

Saari oli lapsena onnen täyttymys, sitä se on nyt vanhanakin.

Olin laillasi aivan varma, että kyse on metsosta. Lähetin kuvan Australiaan tyttärelleni, joka aikoinaan väitteli teeren soidinkäyttäytymisestä. Hän vastasi:

"Kuvasta näkyy oikein hyvin se on teerikukko ei metso! Matala asento ja paljon valkoista pyrstössä. Hieno lintu sekin."

Viime yönä kyseinen teerikukko tanssi villisti ja ääni katkaisi unet leikaten. No, nyt olemme kaupunkikodissa ja palaamme huomenna saareen luonnon syliin - ja ääniin :)

kiirepakolainen kirjoitti...

Voi miten luontoisa kuvakertomus. Tuli lapsuuden saarikesät mieleen. Hienoa viettää tuollaista aikaa, luonnossa, luonnon keskellä, luonnon ympäröimänä, aaah! Ja teerikukko ja kaikki!Itsekin tästä lähden torpalle erakoitumaan ja leppoistelemaan.
Siispä toivotan edelleenkin helliviä kesäpäiviä, laineenliplatusta veneen kokassa ja antoisia kala-apajia!

maiju kirjoitti...

Ihanaa nostalogista mökkielämää. Olen viettä'nyt muutaman kesän Vehkalahdella Kallavedelle serkkujen mökillä. t. Maiju Männiköllä

Sirokko kirjoitti...

Ai sinä oletkin päässyt välillä linjoille,vaikkei ihan täysin vapaasta tahdostakan. Mukavaa!
Metso ja teerikukko näyttävätkin olevan aika lailla samanlaisia, kumpaakan en ole elävänä nähnyt, mutta heti kävin googlaamassa.. oppia ikä kaikki.
Olen onnellinen puolestasi, sinulla on ihana saari, oma valtakunta, sellaisesta paikasta haaveilen itsekin.

Liisa kirjoitti...

Hauskaa "teerenpeliä" siellä saaressa. Olisipa oma saari!

Harakka kirjoitti...

Voi jukrat, olisin kyllä pelästynyt tollasta teertä...ja metsoksi mäkin sen luulin..tai olen luullut, että ne ovat yksi ja sama lintu, hi!
Mutta kiva oli sinusta välillä jotain kuulla.
Ja kiva, kun teillä on siellä saaressa kivaa, se siinä onkin tärkeintä, että te siellä hyvin viihdytte, se on ihanaa!
Voi juku, mä melkein näen teidät siellä illalla kuuta katsomassa....aamuvarhaisella verkkoa kokemassa ja laskemassa.
Hyvän saaliin saadessanne, siittä iloa tunnette ja makoisasti sitä nauttiessanne, tunnette mielihyvää, sitä oikeanlasta elämän eliksiiriä!
Hyvää kesää sulle Lastu, ja näyttäydy aina välillä!

mm kirjoitti...

Vau mitkä terveiset :)
Koivut, kalastus ja kukot. Neljä kovaa koota. (En laskenut väärin, mutta kun teerikukko eikä patakukko alkanut koolla, niin kirjoitin noin...)

kaanon kirjoitti...

Jee miä herätys!
Luonnon vetovoimaa on vaikea vastustaa, sille antaa mielellään periksi. Ja soutaa kokka kohisten saareen. Istuksii rannalla ja katselee. Ja siirtyy toiseen paikaan ja kuuntelee. Ja kalastaa ja....

Mayo kirjoitti...

Teeret eivät tunteitaan salaile. Meilläkin on mökkiä vastapäätä saari, josta valtava ääntely kuuluu kauas : )
Hieno kuva tuo alin.

Ina kirjoitti...

Teeret pitävätkin melkoista konserttia keväällä. Tuttua meillekin. Muidenkaan mökkinaapureidemme - koskeloiden ja joutsenten - laulunääni ei ole suloisuudella pilattu, mutta sitä kauniimpia ovat katsella.

Taina kirjoitti...

On sinulla lokoisat mökkioltavat,luonnosta ihminen saa voimaa ja jaksamista elämän erivaiheissa♥
Mukavaa kesää sinulle!

Piri kirjoitti...

Ilmainen aitiopaikka luonnonnäytelmän kaikkiin aamuyönnäytöksiin tänä keväänä. Teitä on onnistanut. Hakkuuaukeiden reunamista teeret pitävät.

Teillä on varmaan jo ulkouunin paikka katsottuna. Mahdollisesti jo muuraustyötkin hyvällä alulla. Kohta voi sanoa, että savu saarella palavi, tuli niemen tutkaimella. Ainakin saunan piisistä nousee savu. Hyvää kesää!

isopeikko kirjoitti...

"Vesille venosen mieli" mutta taisi sinne haluta joku muukin :)

Pankin talkkari kirjoitti...

Kalakukkoja ja teerikukkoja - melkoista kukkoilua teillä siellä ü

Hauska herätyskellokin vielä.

Pääsevätköhän ne teeret sieltä pois ollenkaan enää? Tai haluavatko..ü

Lastu kirjoitti...

Hei blogiystävät,

hurjan paljon kiitoksia "teeriterveisistä" :). Ilo jokaisesta kommentista. Ulkouunista myös. Touhua riittää. (Nyt lähdemme etelään laskemaan etelän lapset.)

Minua nauratti vuonna 2005 jolloin tyttären väitöskirjasta kiitossanat meille vanhemmille luin: "Sain väitöskirjan aikaiseksi vanhemmistani huolimatta." :) Huumori on elämän suurin voima.

- Itse en oikein tunnista lintuja. Ja aikoinaan teini-ikäisen tyttäreni yölinturetkiä boikotoin, kun mietin mitä riskejä saattaa tulla, kun nuori tyttö kiikari kaulallaan pitkin pusikkoja koluaa.

Jos oikein ymmärsin, väitöskirja oli pitkälti matematiikkaa...

Juu, luonto on ihmeellinen. Sitä myöden kesää kohti.

Mk kirjoitti...

Kukapa tahtoisikaan kaupunkiin jos verkoilla tulee tuommoista saalista!
Ja tokipa sitä mielummin kuuntelee teerikukon kujerrusta kuin liikenteen melua.

Kiitos terveisistä, liplatus kuului tänne asti!
Ihan pikkuisen olin kuulevinani myös kahden ikionnelisen ja toistensa seurasta nauttivan myhäilyä.

Lastu kirjoitti...

Mk,
kiva kun kuulit kujerruksen ja hyrinän. Sitä se luonto tekee. Pistää lymyilemään ja hymyilemään :)