Miksi Lastu tuli saaresta pikapikaa kaupunkiin? Mikä syy voi olla niin tärkeä, että hän jättää kuhauistelut, täyden kuun leikit järven sileällä pöytäliinalla, Anni Swanin elämäkerran lukemisen hetkenä, jolloin Otto Manninen (yli kymmenen vuotta Annia piiritettyään) vihdoin saa nähdäkseen ihmeen, Annin niskan kumarruksen: kyllä, suostun jakamaan elämäni - ruumiini ja sieluni - kanssasi.
Niin, miksi ihmeessä Lastu on kaupungissa? Onko syynä leivän puute? Sen vuoksiko on Lastun pakko soutaa mantereelle jauhokauppaan?
Syy ei ole jauhoissa sen enempää kuin sysissä ja sepissä, sillä luomujauhoja ovat saarikaapit pullollaan. Ja Lastun mies on vuollut hierimet niin hyvät ja antoisat, että niillä kun jauhoja ja vettä lepyttelee ja hiukan suolaa taikinaan ripottelee, tietää mitä tuleman pitää: luomuruisleipää missä luonto juhlii kielen päällä niin ettei sanoja tarvita. Silmien tuikkeesta ja hymyn kaaresta tietää: hyvvee on, niin hyvvee, jotta sanat olisivat tuhlausta ellei peräti rienausta. 'Muikea' ilme on luonnollinen vastaus. Kun aurinko painuu horisontin taakse ja kielen päällä on uunituore ruisleipä sulalla voilla kruunattu, tietää, ettei muuta tarvita. (No jos vähän kalaa jota ei pyydetä salaa. Niin, ja kyytitytöksi lasillinen viiniä. Sitäkin on.)
No, jos ei leivän eikä viinin loppumisesta ole kyse, niin onkos syynä särvin: onko kala loppunut Kallaveistä? Siksikö Lastu soutaa ihmisten ilmoille?
Ei, ei. Ja monta kertaa kasvantaviäränen hymy suupielissä: ei, ei, ei. Tulkoon toisto, tulkoon: ei, ei, ei, ei, syy ei ole kalapuutos. Sillä kalloo tulloo uistellessa ku meren muttoo paitsi että Kallavesj ei oo meri vaan Suloisen Savonmaan sula laava ja hedelmällinen kohtu, kaiken olevaisen lohtu. Lastun mies ja poika ja Lastu ite tiesivät mitä hakivat - ja saivat.
Kuhaa Lastu oppi paistamaan vihdoin niin ettei kalasta tullut muhjua, vaan sitä mitä makukeskus hellii ja hyvänä pitää. Valkoinen kalanliha otetaan pois uunista juuri kun se on kypsä, plus 50-asteisen sulan hyvän tahdon, valkoisen lipun hoohetken heilautus. Lähtee, syntyy, alkaa - elämän parhaus. Valkolihaista kuhaa luomuruisleivän päällä! Olenko maan päällä vai taivaassa, Lastu taivastelee kun kuhhoo mutustellee.
Eli siis kalan- eikä leivänpuute Lastua tuonut kaupunkiin.
Mikä ihme?
Kipu. Särky. Rutjake. Tuskatila. Hammas.
Hän soutaa mantereelle.
Hänellä oli etelän vuosien aikana luottohammaslääkäri, pikkuserkku, joka tiesi, että Lastu on ei-niin-kovin-urhea silloin kun fyysinen kipu on odotettavissa yhtä lähellä kuin hammaslääkärin pora ja nyt edessä on Savoon paluumuuttajalla ihan uutta ihanuutta… tahi kamaluutta: tehdä sinunkauppoja tuntemattoman hammaslääkärin kanssa. Lastu soittaa siskoilleen, ikikuopiolaisille ja saa nimiä ynnä suosituksia. Mutta ovatko yksityishammaslääkärit heinäkuun helteillä töissä? Eivät tietenkään!
Hän ottaa yhteyttä kaupungin hammaslääkäripäivystykseen ja kolmen tunnin jonotuksen jälkeen saa päivystysajan vastaanotolle. Korva punottaa, sydän hakkaa, kipu johdattaa.
Hän kävelee vastaanotolle ja kun käytävällä näkee vitriinissä kappaleen menneisyyttään, laukaisee kameran, vaikka sormi tutisee:
tuo (narupora)aika ei koskaan palaa - onneksi
Kun hän on selviytynyt hengissä hammaslääkärin asiantuntevasta käsittelystä, hän suuntaa askeleensa satamaan, missä unohtaa tämän päivän pelot kun kuuntelee miten pyykkilauta soi Riähkä-Jussin polkan tahdissa.
Elämä on laulu. On se. Pyykkilautakin taipuu moneksi. Sen myötä kaikki on mahdollista. Eteenpäin mennään.
19 kommenttia:
Oi, minä haluan heti tuota voitaleipää!!!! Aivan ves kielelle herahti.
Hammaslääkäri sitävastoin palautti karmeat muistot porapoljennasta: ken sen kerran kokee, ei sitä unhoittaa voi. Ja niinpä minä lapsosena ketteränä karkasin aina odotushuoneesta sillä seurauksella, että väkisin vietiin tuohon lohikäärmeen luolaan, kouluhammaslääkäriin. aaaaa-aa!
Herkullista kuitenkin oli riepumatollasi astella, kiitos ja saarelle terveisiä:)
Ihana tyynimaisema kuva,liekö kallavedeltä,tuttu paikka,tätin mökki on siellä,jos on enää,voi olla jonkin muun omistuksessa nykyään:(..en ole varma,kun on kuollut:(..Nuo hammaslekurit on sellaisii,jotta lapsena menin vanhan naisen luo ja sain sellasen opin,jotta en mee ennää,porasta tuli vaaan mieliin...
Oi miten kaunis tyyneyskuva! Melkein tekisi mieli mennä hammaslääkäriin pelkästään tuon kuvan nähtyä, vaikka hammaslääkäriin minua ei saisi heittämälläkään :)
Voi juku tuollaisia särkyjä. Mutta onneksi ne tuppaa menemään pian ohi. Parasta on, että järven vesi säilyy ja kuhat ja ruisleipä ja auringonlaskut ja muut ihanuudet. Ne riepumaton värikylläisimmät raidat erottuvat parhaiten :D
Ihania kesähetkiä Sinulle ja Rakkaimmillesi!
Ikävää, että sinulla oli pakottava tarve päästä kaupunkiin. Sananmukaisesti. Mutta mukava, että kävit jättämässä elonmerkkejä.
Kauhulla katselen kuvaa entisajan porausvälineistä. Sylkykupit ja kaikki. Oikein hammalääkärini nimikin tuli mieleen.
Mutta nyt sitten kipin kapin saareen. Heleitä raitoja riepumattoosi!
Kääk, ikävä syy käydä kaupungissa, mutta onneksi sait avun ja pääsit takaisin ruisleivän (nam) ja kalan (nam) ja kauniiden auringonlaskujen taikapaikkaan.
Maailman kaunein ja maailman kauhein näkymä samassa postauksessa: pilvien kuvajainen tyynen järven pinnassa on kuin kurkistus toiseen - ikuiseen - todellisuuteen. Ja sitten taas hammaslääkärin värkit lapsuuden ajoilta, huihui, niskakarvat nousevat pystyyn.
Kuhaa ja luomuruisleipää ei voita mikään. No, ahvenetkin ovat kyllä hyviä.
Onpas hyvät herkut saaressa. Tuore kuha, siihen ei voi koskaan kyllästyä. Ja oma leipoma leipä maistuu parhaimmalta.
Ymmärrän hyvin, että saaresta ei kesällä malta lähteä. Syksyllä on mukavat muistot muistella.
Leppoisaa saarielämää sinne tyynen veden äärelle, syksyllä kai sekin hieman tyrskyilee.
Kävin juhannuksen paikkeilla Kuopiossa vähän teitä kuikuilemassa mutta ei näkynyt lastun lastua torin liepeillä eikä Pikku Pietarin pihallakaan. Arvasin kyllä,että olette saaressa! Ihania nuo kaksi ylintä kuvaa ja vesi tuli kielelle luomuleivästä ja kuhasta. Terveisiä!
Anteeksi, mutta minua alkoi naurattaa, kun syy vihdoin selvisi. Sitä paitsi täällä Oulussa on vielä tuollaiset välineet, joten ymmärtänet hammaslääkärikauhuni : )
Voe tokkeesa! Onneksi olet selvinnyt koettelemuksesta. Minä piikkipelkurina tunsin kovasti sympatiaa.
Kivaa kuitenkin, että annoit kuulua itsestäsi kaupunkireillulla jotain. Arvelin kyllä, ettet saarestasi malta lähteä hevin pois. Kun on omat leivät ja kalat, niin mitä muuta tarvitsee. Luonnon rauhaa ja kauneutat ympärilleen.
Sulla on kuhat, meikä saa saaliikseen ahventa, A vot, se ahvenkeittokin kyllä maistuu!
Peikko tuntee muutaman hammaspeikon :) Ne ovat aika veitikoita.
Hammaslääkärimuistot elävöityivät makean ruisleivän maun vielä kieriessä kielellä.
Ja oi mikä kuva, kalastajan haaveet tyynessä, kalaisessa ja salaisessa syvänteessä, mistä kuhat suorastaan pomppivat syliin.
Kesää!
Olipa sitten vähän kurja keikka kaupunkiin tulla, hammaslääkärissä on kamalaa!
Mutta hieno oli susta kuulla ja hyvän leivän ja kalan vierellä siellä saarellasi saat olla.
Oikein hyviä jatkoja saarellesi ja nyt ensin viikonloppujakin!
Mie luin hitaasti ja hartaasti, mutta hyppäsin sukkelasti kuvan yli.
Ihanaa kesää - toivottavasti mikään särky ei enää keskeytä nautiskeluasi.
Et kirjoita uudesta hammaslääkärikokemuksesta mitään, sitä odotin kauhulla lukiessani kirjoitustasi.
Kun olen vihdoinkin löytänyt hellän ja hauskan Samin, en suin surminkaan alistu muiden käsittelyyn. Jos ei ole ehdoton pakko.
Nauratti. Kaksi vertaiskokemusta:
Pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa elämässäni hammassärkyä kokeneena minäkin pääsin terveyskeskushammaslääkärille päivystyspotilaana. Puudutuksen avulla hoito ei tuntunut miltään ja kokemuksen jälkeen kiitin läkäriä hymyillen ja sanoin, että oli iloinen asia, että särkyyn löytyi syy ja apu.
Toinen vertaiskokemus tuli Otto Mannisen rakkaustarinasta. Jo ihan nuorena luin Mannisen runoista, miten vaikeaa oli saada se "yksi mun kohtaloni". Manninen kolahti silloin minuun samoin kuin nuorempana Anni Swan. Vaikeampaa oli tajuta, että nuo kaksi elivät sitten elämänsä onnellisena loppuun saakka. Tuo kymmenen vuoden kaiho oli nuorena ymmärettävämpää kuin se mukamas tasainen arki sitten myöhemmin. Enpä silloin tietänyt...
┏┓┏┳━━┳┓┏┓┏━━┓
┃┗┛┃━━┫┃┃┃┃ ╭╮ ┃
┃┏┓┃━━┫┃┫┗┫ ╰╯ ┃
┗┛┗┻━━┻━┻━┻━━┛
............(¯`v´¯)
...........(¯` ✿´¯)
.......✿..(_.^._)
..........✿.√,•*´✿
..(¯`v´¯) •./¸✿
.(¯` ✿ .¯))✿/¸.•*✿
..(_.^._)√•*´¨¯(¯`v´¯).
..✿•*´)//*´`*(¯` ✿ .¯)
.....✿´)//¯`*•´(_.^._)
▒▒(¯`•♥•´¯)▒░░
▒▒▒`•.,.•´¯✿
❤.¸.•*✿ ❤
▀▌▌█▀▐▀▐▀▐▐▀▐▀▐█▐▐█ ░
░▌▌█░▐▀▐▀▐▀░▐▀▐▐█▐ █░
░███░▐█▐█▐▀▌▐█▐░█▐█ ░
Kiitos jälleen. Ilo jakaa ilot ja pelot kanssanne. Luin kommenttinne hartaasti ja monta kertaa. Eläytyminen kannattaa aina :).
Juurihoito aloitettiin terveyskeskuksen hammaslääkärin toimesta. Jatko hoidetaan yksityisellä. Resurssit eivät riitä muuten. Saan valita ostopalveluna tietyiltä kuopiolaisilta hammaslääkäreiltä jatkohoidon. Mutta vain tämän hampaan osalta. Summan mutikassa valitsin yhden ja 11.8. katson, miten tutisen. Tai sitten en.
Kiitos kun pysytte blogissani vaikka olen niin paljon poissa. Saaressa. Kalastan aamuin illoin ja olen opetellut valmistamaan toinen toistaan herkullisempia kalaruokia. On autuutta, on.
Hyvää kesänjatkoa teille kaikille :)
Lähetä kommentti