torstai 8. syyskuuta 2011

Jos oesit toenen immeinen, niin haluvaesitko olla ihtes kaverj?



Jokkaesella, niin huonopäesellä ku hyvätapasellakii (semmosella joka ei myöhästy mistää millonkaa), pittää kalenterj olla.  Palluumuuttajalla on mukava kalenterj. Sinne palluumuuttaja kirjottaa hammasliäkärjkäännit ja muut tähelliset menot, mukavat ja vähemmän.  Kalenterin sivuja ilahuttaa Olavi Rytkösen elämänviisauvvet.  Rytkönen on aekamoenen vilosohvi. Olokeepa hyvät, ottakee ja maestakee evästä:

Moni oes mielellään rohkee, vuan ku ee uskalla.

Mitenkä vanaha oesit, jos et tietäs mitenkä vanaha oot?

Voeko olla, että liikkeelle lähtöös estelöö vuan piämiärän puute.

Jos tiijjät missee mieluummin oesit, niin mäne hyvä immeinen sinne!

Et ikinä löövä aekoo mihinkään. Jos aekoo haluvaa, niin sitä pittää ite tehä.

Hyvän häviäjän pittää aena sillon tällön hävitä, että tulis seleväks, että on semmonen.

Lissee vähhään aena enemmän. Tie se monasti ja eekö vuan pien muutu isoks.

Mikä sinusta tekköö justiisa sinut? Sen ku suat seleville, elä anna minkään taekka kenenkään kiäntee sinuva ihtees vastaan.


Jos haluvat jottaen mittee sinulla ee oo, niin sinun pittää tehhä jottaen mittee et oo kuunaan tehnä. 


***
P.S.

Tyttö, joka Australiassa asustaa, sano jotta tulukeehha äet ja isä käämään. Myöhän männään: en tiijjä millonka mutta jollonnii kuitennii. Pittää ruveta miettimään matka-asusteita. Yöpaetakii on ihan risa. Suattaa olla että piästään siellä kalastammaa. Se on ykköstoeve. Ja nähhään koala. Tae krokotiili. Mutta ei taejja minusta kuitenkaan suurkaupunkiin mänijäks olla, ku polovi on kippee mutta ei se haettoo vaekka vähän haettaa. Helemet kaalaan ja onki kätteen ja mänöks.


17 kommenttia:

Deme kirjoitti...

Korkotiililla on julmat hampaat, toivottavasti sellainen ei tartu koukkuun. Mieluummin vaikka monni tai marliini.

Rytkösen viisaudet ovat viisaita (eiväthän ne muuten olisikaan viisauksia), laitan muutaman korvan taa.

Ina kirjoitti...

Ihania viisauksia, varsinkin ensimmäinen. Naapurimme poika on vähän samaa sorttia kun sanoi lapsena aina apuun pyydettäessä, että kyllähä mie muuten, mutta kun mie en kehtoo.

Kuvasi lehmäkaunotar on aivan hurmaava!!!

Lastu kirjoitti...

Deme,
hyvä kun muistutit krokotiilin hampaista. Kun niitä ei Kallavedessä lymyile, alkaa eksotiikka kiehtoa turvallisuuden kustannuksella. Olen aika rämäpää. Karhuja suomalainen kunnioittaa, mutta krotiileja ei tule kovin usein ajatelleeksi :).

Kalastusvietti on voimissaan. Tytär katselee meille Australian kalastusmatkoja. Kerroin hälle, että 12-vuotiaana pidin koulussa esitelmän syvänmeren kaloista ja olis kiva päästä sukelluspallossa 11 kilometrin syvyteen. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Kalahimon. Elämää on elettävä eteenpäin mutta sen ymmärtää taaksepäin. Hän katsoi minua pitkään rakkaudella ja viisaudella ja oli ihan hiljaa :). Sanoi sitten, ettei ehkä 11 kilometrin syvyyteen mitään sukelluspalloja kalastusmatkalaisille järjestetä. Jotta näkis lyhtykaloja. No, kehitellään matkaideaa. Se mikä on mahdollista, on mahdollista. Voi vitsi, mitähän kaloja pääsen "onkimaan".

Kiva kuulla, että Rytkösestä on sulle illoo. Niin mullekin.

Ina,
historian opettajani Kaarlo Pelkonen aloitti jokaisen tunnin sanomalla:

Rohkeana, reippasna,
esteet tieltä raivaa,
estehiä elämä
jokaiselle antaa.

Nyt myö suunnitellaan rohkeasti Australian matkaa. Kivvoo.

Lehmäkaunotar on fantastinen. Oikea pumpuliina.

SusuPetal kirjoitti...

Australiaan! Vau. Eläköön unelma.

Näin tuon lehmän kavereineen Stokkalla. Moikkasin sitä.

Anonyymi kirjoitti...

kiitos lastu kommentistasi, kiva lehmä figuuri sinulla pöydällä, minulle tuo murre on lähes tuttua, kun oon vähä sielt päin kotosin karjalasta,ohi kuopion männään usseesti.hyvää syksyä!t.pepita sanosekukkasin blogista.

isopeikko kirjoitti...

Krokotiilille ja kenkurulle peikolta karvainen tervehdys. Samalla voisi kysyä, muistaako se krokotiili, mitä se viimeksi lupasi tehdä, jos joku tuo sille terveisiä :)

arleena kirjoitti...

Mukavat mietteet ja niinhän ne asiat just ovat.

Huikea matka tiedossa ja siellä on kevät kai.
Ihana lehmä.

Harakka kirjoitti...

Olipas siinä kivoja mietteitä.
Ja meinaatteko ihan oikeesti lähteä Australiaan asti?
Olisi se varmaan upea reissu ja kun vielä sen ongenkin mukaasi otat, niin muista, ettet sitten Pirajoita vaan ala liikaa onkimnaan, syö vielä sun sormes, kun koukusta irti otat.Hi!

Famu falsetissa kirjoitti...

Luin Rytkösen ohjeet ja viisastuin. Matkan suunnittelu on hauskaa - ja matkalla olo - ja matkan muistelu.

Kutuharju kirjoitti...

Ihan sitä etelänhuitoja mykistyy tämän viisauden eessä. Onko tuo otsikko sinun viisautes vai Rytkösen? (en minä ainakaan erota siun viisauttas rötkösen viisauesta, samasta puusta..).

Oman maan mansikat on niin ihanan värisiä. Ja tuo sinun lehmäsi suuresti ilahduttaa sisäistä pientä lehmääni joka nousee heti sekin sorkilleen! Jess, tyylikäs turistilehmä sorkat sojossa rientää matkaan. Have a nice journey :)

Kiiris kirjoitti...

Jostain pullahti mieleeni "Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä"?
Viisaita viisauksia latelee tämä Rytkönen. Mie tykkään! Ja lehmästäkin tykkään. Näin tuon lehmän kavereita Susun postauksessa:)))

Liplatus kirjoitti...

Kaokana on atimapaekka, siinä sao istuo usseamman tunnin konneessa. Ei tietennä mikkään pakko oo, makkuulleenkin kun päesee. Bisnesluokassa voe makkuullaan kellie, pistää tuolin pistokkeeseen tietokonneen ja ajankuluksi vaekka bloggailla.;)

Lehemät ovat rakkaita Mulle. Sikkienä saen rapsutella hännän juurie, takasi äetille potkuttoman lypsämisen.

Tappailin tekstiin omaa murrettani. Tahtoo osa unohtua, kun ei oo oekein missä käöttää.
Vaekka kyllähän sitä lipsahtellee puhheeseen päevittäin.

Konsonantteja vilijellään rutosti, eikä vokkaaliekaan tartte ostaa, kun piisaa muutoinkin.

Lastu kirjoitti...

SusuPetal,
kiitos, unelma poikii :).

Niin, nämä lehmät pysäyttivät vaikka kuinka kiire olisi.

Pepita,
kiitos samoin, syksyhyvää sinulle! Sama savoks: syksyhyvvee!
Ja murre, totta, sen kun ottaa omakseen niin ei sitä heittää pois henno.

isopeikko,
terveiset menevät takuuvarmasti perille jahka sinne asti pääsen. Haastettakin annat. Mitähän krokotiili lupasi? Hm, nyt utelias mieleni syttyi ja polttelee siksi kunnes vastaus löytyy. -Lapseni pienenä katselivat Scarryn krokotiileja ja hihkaisivat sormi topakasti kuvassa ja silmät minussa: äiti! Menin sitten peilin eteen :).

arleena,
matkaa on hauska ryhtyä suunnittelemaan. Olemme hyvin vähän matkustelleet (paitsi pari vuotta asuimme ulkomailla, mutta sitä ei lasketa). Olo on kuin Juhani Ahon Matilla ja Liisalla eka kertaa rautatiellä.

Harakka,
kyllä, näillä näkymin matka toteutuu - mutta väljästi sanottuna noin vuoden sisällä. Hi, piraijat, nehän vasta ovatkin epeleitä. Sietää varoa. Suomen luonto on aika kesy, iso hauki vain voi puraista uimaria sormesta mutta sekin lie mätäkuun juttuja. Kotomaassa oppii huolettomaksi metsässä vaeltajaksi. Karhu nyt olisi jotain mutta saaressa sitä ei ole näkynyt, pari sutta kylläkin.

Famu,
totta, matkaa on hauskaa suunnitella. Ja jakaa myös blogissa elämyksia. Ennen matkaa ja jälkeen. Jaettu ilo, paras ilo :).

Kutuharju,
lehmä lentoon, jihuu. Pukeutuminen on mulle ollut aina tiukka ja vaikea paikka, mutta kyllä se siitä, kun tuon lehmän näin. Rohkeasti eteenpäin. Tiedä vaikka mikä rimpsuleninkimummo minusta kuoriutuu.

Rytköstä ihteänsä otsikkokin on. Kun hänen hengentuotteitaan luen, hautaan riskit ja hyppään ilmaan.

Kiirepakolainen,
just niin: "lyhyestä" elämästä tulee nauttia. Pitkin siemauksin. Ja joskus tehtävä sellaista mitä ei kuunaan uskoisi.

Lehmä on tosikiva. -Olen niin saaressa eristyksissä, etten ole ehtinyt blogeissa vierailla. Ai ihanuutta, Susullakin lehmiä odottamassa.

Liplatus,
solokennaan murre sultae tulloo, ihanata luettavvoo piisoo. Sinulla on meheviä muistoja äidistä ja lehmästä ja lypsämisestä. Olet tärkeä.

Vae että lentsikassa voes kölliä, sepä oes haaskoo. Pittää kysellä lippuloetten hintoja. Ei taijja ihan siälipisteitä tulla siitä että polovi on kippee :D.

Mk kirjoitti...

Tuon viisaampia kysymyksiä ei monia olekaan.
Tuommoisen kalenterin miekin haluaisin!
hieno matka teille onkin tiedossa, ja mikä hienointa - myö lukijatkin päästään varmaan siitä jossain muodossa nauttimaan.
Nyt vain toivotaan että saat polvesi reissukuntoon.

Ruska kirjoitti...

Voi juku, miten jännittävää! Toivottavasti pääsette "käämään" siellä. Australian ihmeet taitavat odottaa sinua :) Parantavia puhalluksia polveesi!

anja kirjoitti...

Kiva postaus! Australian matkan suunnittelu on varmasti sykähdyttävää, oletko ennen siellä käynyt?
Suunnattomasti nautin Rytkösen viisauksista! On se vuan nii haaskoo lukkee savommurteella viännettyä!

Minun pitää tarkistaa, miksi blogiluettelooni ei tule automaticly enää blogiasi?!?

Lastu kirjoitti...

Mk,
tilloopa Savon Sanomat, ni kaopan piälle suat kalenterin, missä savvoo eikä Savvoo piäse karkuun ei sitten millään.

Polovi on ollu ihmeen säyseellä piällä viime ajat. Eiköön tuo matka aenae sen puolesta tulene. Oon koputtana ahkerasti polovella puuta. Kiitos kiinnostuksesta. Hyviinnii kuvii laettelen, jos käyp niinku toevomus on. Immeiselle kasvaa siivet.

Ruska,
hei taas! Kiitos puhalluksista. Ilmankos polvi on erinomaisen yhteistyökykyinen ja tulevaisuuteen uskova. Lentoon siis :). (Kuka ties milloin.)

Anja,
kiva kun sinullekin Rytkönen maistui :). Sain kummitytöltä kortin, jossa luki:

ethän koskaan hukkaa
huumorinkukkaa.

Australiassa en ole ennen käynyt. Tytär joka sinne muutti, on monta kertaa pyytänyt käymään - ja nyt nyökkäsimme. On tämä niin jännittävää. Kaksi saaren erakkoa lähtevät suureen mualimaan. No, onneksi tytär vanhempansa tuntee ja tietää, mitä meille sillä mantereella näyttää. Luontoa, luontoa luvassa.