Paulalla on blogi nimeltä Luen ja kirjoitan. Hän pyytää, että kerron kahdeksan asiaa itsestäni. Mielelläni sen teen, koska mieluisimmat tekemiset ovat samat kuin mitä hänen bloginsa nimeen sisältyy. Keskityn vastauksissani lukemisiin ja kirjoittamisiin. Sattumanvaraisesti annan tulla mitä mieleen juolahtaa.
Lukeminen:
1. Sänkyni vieressä on iltaa odottamassa Virpi Hämeen-Anttilan Päivänseisaus sekä Eero Alénin Linkolan soutajan päiväkirja.
Virpi Hämeen-Anttilaa luen kernaasti. Silti mietin, miksi juuri hänen käsikirjoituksensa on ylittänyt kustannuskynnyksen. Eikö yhtä notkeasti kirjoita tarinaansa niin moni muukin mutta jää vaille kustantajan taloudellista ja henkistä tukea.
No, joka tapauksessa luen ja nautin. Elämäni tärkeimpiä asioita (vaisu sana tuo 'asia', mutten keksi muutakaan) on kirja, jonka tarjoamilla mielleyhtymillä saan kulkea eteenpäin enkä aavista mitä päin minua tarina vie. Kohtaanko itseni?
"Tunteiden herättäminen ja käsittely on mielestäni olennaista kaikessa kirjoittamisessa", Miko Kivinen sanoo. "Kyllä", vastaan.
*
Virpi Hämeen-Anttilan jälkeen odottaa lukuvuoroaan Eero Alén: Linkolan soutajan päiväkirja (Sammakko 2008).
Takakannen teksti:
"Kalastajaksi aikova Eero Alén tarjoutuu Pentti Linkolalle työharjoitteluun soutajaksi. Mestari suostuu, mutta ei varmaan arvaa että työharjoittelusta on seurauksena tämä kiinnostava päiväkirja. Alénin taitavasti tallentaman järvikalastusaherruksen lomassa Linkola sanailee maailman ja elämän kohtalonkysymyksistä kuin nykyajan Väinämöinen. Eikä soutajakaan jää sanattomaksi."
Linkolasta ollaan monta mieltä ja kun tätä kirjaa luen, pääsen päivittämään mielipiteeni. Ja kalasaaliini. Olen löytänyt itsestäni himokalastajan.
2. Työvuosinani toimitin tietokirjoja. Tänä päivänä toivon, että 'kaikki' tietokirjat muuntautuisivat romaaneiksi. Niitä olisi hauska lukea. Sainko tietokirjoista kyllikseni kun tarinallisuus näin kiehtoo. Nooh, en kai, sillä kyllä kategorioillakin merkitystä kirjallisuudessa on.
3. Lapsenlapseni suosituksesta luin kokonaisuudessaan Harry Potter -sarjan. Tämä oli minun ja pojantyttären yhteinen juttu. Keskustelemme myös hänestä, jonka nimeä ei saa sanoa. Hyvä ja pahat ovat väkevät voimat.
Huomaan, ettei muistikeskukseeni mahdu kovin monta nimeä, varsinkaan jos ne eivät ole kotoista Matti ja Liisa -tasoa. Pottereissa meinasin välillä hukkua nimitulvaan. Tunnustan: jouduin monta kertaa selaamaan taaksepäin jotta pääsin eteenpäin.
Kirjasarjan päätyttyä aloin katsoa Potter-elokuvia. "Muista, järjestyksessä", sanoi lapsenlapsi. Tänä iltana on vuorossa Kuoleman varjelukset. Olen niin pitkällä.
4. Lukiossa Dostojevskin Karamazovin veljekset tekivät niin suuren vaikutuksen, että toivoin kaikkien saavan siitä osansa. Pidin esitelmän. Yritin ja yritin (julistajan vikaa), että luokkatoverit hurmaantuisivat teoksesta joka vaikutti minuun kuin 'isku sydämeen'. Jotta luokan matemaatikotkin pääsisivät jyvälle, tungin esitelmääni matikan kaavoja. Muistan yhä opettajan hölmistyneen katseen kun paasasin ja piirtelin taululle ympyröitä ja kolmioita ja muuta mukavaa sitä mukaa kun esitelmäni eteni.
5. Opiskelin sivuaineena kotimaista kirjallisuutta. Mutta ei siitä tällä erää enempää. Olen nimittäin unohtanut kaiken. Paitsi rakkauden lukemista kohtaan. Se pysyy.
Kirjoittaminen:
6. Olen tänä syksynä elämäni ensimmäisellä luovan kirjoittamisen kurssilla. Tuntuu hauskalta.
Luovan kirjoittamisen kurssi. Interaktiivista kirjoittamista valokuvan kanssa. Tarkoituksena on että kirjoittaja työskentelee yhdessä valokuvaajan kanssa, mutta lähtökohtana voivat olla myös omat valokuvat. Vuorovaikutteisessa työprosessissa valokuva inspiroi kirjoittajaa ja päinvastoin. Aiheet ovat vapaavalintaiset. Lopputuloksena on runoja tai lyhytproosaa yhdistettynä valokuvamateriaalin kanssa kirjaksi tai installaatioksi. Mahdollisuus yhteistyöhön valokuvauskurssilaisten kanssa (torstaisin samaan aikaan Puistokartanossa kokoontuu Valokuvaklubi -kurssi). Sopii kaikille kiinnostuneille, aikaisempaa kirjoittajakokemusta ei tarvita. Lähiopiskelun (15 t) lisäksi ohjattua itsenäistä ja parityöskentelyä, henkilökohtainen palaute opettajalta ja etäopiskelua verkossa.
Parikseni tuli kaksi valokuvaklubilaista: nuori Veera ja nuori Noora. He ovat antaneet minulle, vähemmän nuorelle, valokuviaan, joiden perusteella tarina etenee.
7. Kun netti tuli elämääni, kuvittelin, että nyt on mahdollista avata ovi tajunnanvirtakammioihin. Ihmiskunta, me kaikki, opimme ymmärtämään paremmin toisiamme. Vihdoinkin on keksitty keino, millä runon ydin Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin, sulaa pois. Mutta ei se niin mennyt. Silti jotain hurjan ihanaa on keskenään tuntemattomien ihmisten kohtaamisissa. Blogeissa.
Kirjoitan mielelläni blogia. Kuitenkin myös katkoja tulee, ei voi mitään. Olen saaressa - tai muualla, kuten tällä viikolla sairaalassa. Sain eteisvärinän sydämeeni, jouduin tiputukseen, ja syön lopun ikääni Marevania aivoinfarktiriskin vuoksi.
8. Olen käynyt elämäntarinakurssin. Kohtasin haamuja, mutta sen jälkeen kun kuuntelin, mitä he kertoivat omasta elämästään, ymmärsin heitä ja siinä sivussa itseäni paremmin. Olen nyt haamujen kaveri :). Ja kun oman elämäni kipupisteet tulivat ymmärrettäviksi, annoin puheenvuoron mielikuvitukselle ja sen vuoksi ilmoittauduin kurssille mistä kerroin kohdassa 6.
Kaikki paitsi kirjoittaminen on turhaa (jos lukemista ei lasketa).
Kutiksen, joka Kadonnutta sanaa hakee, haastan kertomaan kirjoittamisesta ja lukemisesta - ihan mitä vaan :)
24 kommenttia:
Niin mielenkiintoista on saada kuulla lukemiseen ja kirjoittamiseesi liittyviä tarinoita.
Etenkin minua kiinnosti tuo luovan prosessein kurssi, jossa yhdessä valokuvan/kuvaajien kanssa kehitellään yhdessä juttuja..
Olen lukenut ainakin yhden Hämeen-Anttilan kirja. Pidin siitä. Voi, mikä sen nimi oli. Kannessa viulunsoittajanainen. juuri tuon kannen takia kirjan valitsinkin=).
Tykkäsin kirjasta. Tykkäsin Virpin tavasta kirjoittaa.
Kiitos lastu sinulle näistä paljastuksistasi/ jakamisitasi.
Aina olen huomannut tuon kirjallisen ilmaisusi hienouden=)
Hui kamalata, Lastu, minkä haasteen heitit :) 'Kiitosta kiitos' sano Pelle Hermanni. Koska sinä jo vastasit noin laajasti ja fiksusti, mitähän tuohon vois enää lisätä ;) Harkitaan. Mainitsemistasi kirjoista tekisi mieli pistää näppis laulamaan, mut ei nyt..
Olkoon muille aina niin hyvä sydämesi sinullekin oikein hyvä :)
Kirjalliset halit!
Minä jo ihmettelinkin missä olet. Voi sinua, taas yksi kiusa, mutta olet urhea ja positiivinen, se on oikea lääke kaikkeen. Ja lukeminen, ja kirjoittaminen ja uusi kurssikin. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta.
Minä senkun toistan vanhaa, eli keräsin vanhoja paloja vanhoista blogeista uusimpaani. Sillä aikaa, kun sinä makoilit, minä taas lensin, mutta nyt minut on ankkuroitu vuodeksi, ja jatkoaikaakin saa :-DDD
Klikkaamalla löydät minut :-)
Tekstisi tulee aina suoraan sydämestä, jolle toivotan hyvää vointia.
Olen havainnut saman jutun, että käännöskirjallisuutta lukiessa nimet unohtuvat ja sotkeutuvat. Täytyy sitten vain selata sivuja taaksepäin ja etsiä kuka kukin on.
Karamazovin veljekset tekivät myös nuoreen mieleeni voimakkaan vaikutuksen, vaikka en varmasti ymmärtänyt kaikkea lukemaani. Luin sen aikoinaan ollessani vielä Sinuhe egyptiläisen jättämissä tunnelmissa.
Luovan kirjoittamisen kurssi, upeaa! Olet lahjakas kirjoittaja, nautin tekstistäsi.
Kiitos Lastu, olipa kiva lukea ajatuksiasi lukemisesta. Samoja ajatuksia on minussakin herännyt Virpi H-A:n romaaneja lukiessani.
Samoin Karamazovin veljekset ovat yksi lempikirjoistani: sen voi väsymättä lukea aina uudelleen - ja aina ymmärtää jotakin uutta. Viime kesänä siitä myös esitettiin Teemalla verrattoman hyvä, venäläisten tekemä filmatisointi.
Mitä kerrot luovan kirjoittamisen ja valokuvaamisen symbioosista on kiinnostavaa. Olen tänä syksynä ryhtynyt etä-opiskelemaan valokuvausta netin kautta Lontoossa sijaitsevan Photography Instituten kautta. Kirjoittajaksi minusta ei ole, mutta valokuvaus antaa minulle kanavan kohdata omaa luovuuttani, sikäli kuin sitä on; mutta onhan sitä meissä kaikissa - jokaisessa aina omalla tavallaan.
Eteisvärinä ei ole kiva, mutta sen kanssa pääsee kyllä kaveriksi. Miehelläni on Marevan kulkenut rinnalla jo kymmenen vuotta, kun eteisvärinää ei saatu korjatuksi.
Sydän lyö nyt jatsin tahtiin, kun sitä stetoskoopilla kuuntelee.
Mielenkiintoisesti haastelet elämäsi tärkeistä asioista. Kurssit toimivat hyvänä virikkeenä hyvällekin kirjoittajalle. Täällä blogissasi onkin jo saatu esimakua kuvan ja sanan yhdistämisestä, tiedon välittämisestä tarinan muodossa ja saatu väläyksiä haamujesikin selätyksestä. Mitähän nyt seuraa kun luovuutesi kokonaan irrotat.. Toivotan sydämellesi jaksamista.
Tämä on kiehtovaa. Lukea ja kirjoittaa.
Veljekset on lukemati, pitäisi varmaan tarttua..
Sinua onnellista, kun osaat kirjoittaa ja sillä tavalla saanut haamujasikin pois. Vaan pahus, kun elämä aina jostakin suunnasta iskee ja koettelee. Lämpimiä parantavia ajatuksia ja energioita lähettelen hirmuisesti sinulle! Kuunnellaan sydäntämme.
Minä olen myös huomannut, että keskittyminen karkaa kirjan äärellä. Johtuneeko iästä, toivon että se on sitä. Mutta aikaa on palata taaksepäin sekä kirjassa, että ajatuksissa jotka herpaannuttavat juuri siitä mitä tekee.
Proosakurssilla on minäkin saanut taivutella aivojani ja olen tykännyt kovasti. Nyt on täällä vielä yksi kerta edessä. Uudella paikkakunnalla täytynee katsella, mitä tarjottavvaa sieltä löytyy.
Oliko sinulla ensimmäinen flimmeri? Ja heti sait Marevanin elämääsi? Minullahan oli viime joulukuussa ensimmäinen ja ainoa, joka piti kääntää lääkkeillä. Ei ehditty, kun se meni itsekseen pois.
Miehellä oli kaksi kertaa flimmeri ja Marevan nykyisin jokapäiväistä elämää. Minulle ei sitä määrätty, mutta flimmerin jälkeen lääkäri alkoi hoitaa kilpirauhasen vajaatoimintaa - varmuuden vuoksi.
Hämeen-Anttilasta ajattelen, että lukijan viihdyttämisen hän osaa parhaiten. Toisekseen hän on myös osannut brändätä itsensä - näillähän meriiteillä kirjoja nykyään myydään.
- Flimmeri siellä, toinen täällä. Lääkäri sanoo, että heillä on paikallisen aluesairaalan kirjoissa 'pilvin pimein' flimmeripotilaita, samaa huokailee tk:n lääkäri. Joskus tulee mieleen, että onko lääkärikunnalle jokin meriitti saada taas yksi tähän pimeään pilveen ja marevania kaupaksi. Mikä mahtaakaan olla tilasto, kunhan suuret ikäluokat tästä vielä hiukan rapautuvat!
Lukeminen onkin mukavaa, paljon mukavampaa kuin kivien ierittely. Tosin joskus ne kivetkin vierivät mutkallisia reittejä ja sillä konstilla kirjoittavat tarinoita maahan luettavaksi.
Dostojevski matikan kaavoilla kuulostaa hienolta, marssivatko luokan nörtit samantien kirjastoon?
Voi, miten hienoja tunnustuksia! Valokuvan ja tekstin yhdistäminen kurssilla on varmasti upeaa!
Dostojevski ja matematiikan kaavat! Miten jaloa lemmikkikirjallesi. Minä kävin Oulun teatterissa äskettäin katsomassa Rikoksen ja rangaistuksen, ja täytyy vain kehua. Suosittelen kovasti kaikille - olin yllättynyt, miten teksti on todella ajankohtainen ja esitys oli niin tuoreella tavalla rakennettu. Iski ja upposi.
Mainitsemasi Linkolasta kertova teos kiinnostaa. Välillä olen pitänyt Linkolaa nerona, välillä jääräpäänä ukkona, mutta totuus on varmasti jotakin vielä erilaisempaa.
Iloa ja paloa kirjoittamiseen!
Viikonloppu vierähti messuilla ja pihalla ja vaikka missä, joten tulin nyt luimistellen ilmoittamaan, etten vähään aikaa ehdi haastella eli kertoa kirjallisista harrastuksista. Ja viikolla kun on niin paljon luettavaa ettei ehi kirjottamaan ;) hah. Mutta mieleni askarteli että jos vaikka ens viikonloppuna teen haasteestasi kirjamessujen kahdeksan kohdan raportin, onko ovelaa, eli kelpaisko tää?
Kiitos kaikille kommenteista. Ilo on. On se :). Ja kiitos Paulalle haasteesta! Ja Kutuharju, ei ressiä, ei. Vastoo raahassa sitte ku kerkiit. Tae jos et kerkii, ei haettoo mittää.
Vastaan teille kaikille (soppiiko näin) yhteisesti sana ja kuva -kurssin vetäjän, Miko Kivisen sanoin ja rohkaisuin:
"Ainahan kannattaa kirjoittaa jos siltä tuntuu. Monesti kynnys tulee korkeaksi jos ei kirjoita, mutta sitten kun aloittaa, niin huomaa että sehän sujuu kuin polkupyörällä ajo.
Jos on ideoita ja mielikuva siitä kuinka niitä käsittelee, niin silloin kannattaa vain ryhtyä tuumasta toimeen."
***
Jotenka ei muuta kuin sormet "polkimille" ja menoksi, tulkoon mitä tulee, kunhan tulee. Ilo on kirjoittaa ja lukea (joko sen sanoin :).
Niin, ja paljon kiitoksia terveyden toivotuksista ja Marevan-pohdiskeluista. Itsekin ihmettelin, kuinka ensimmäisestä eteisvärinästä loppuiän lääkitys seuraa.
Lääkärin vastaus kuului: kuulun korkean riskiryhmän potilaisiin, koska minulla ei ole pernaa (mikä hajoittaa vanhentuneita punasoluja) ja vereni on paksua. Likaiseksi sitä voisi sanoa jos kehtaisi. Tästä seuraa verihiutaleiden epätoivottavaa hyytymistä, "klimppiintymistä", jota tulee sitä herkemmin, mitä vanhemmaksi käyn.
Kaksi lyhytkestoista TIA-kohtausta on takana - ja kolmas kuulema olisi aivoinfarkti. Tällä erää ei tullutkaan TIAa , vaan mulle upouusi kohtaus eli eteisvärinä, joka korkean riskiryhmän potilailla kuten minulla johtaa herkästi aivoinfarktiin. Lääkäri luetteli riskipisteeni ja nyökkäilin tipassa makoillessani. Eteisvärinä ei yleensä aiheuta sydäninfarktia, vaan aivoinfarktin (jos hassusti käy). Mutta eläköön lääketiede!
Olin sairaalassa lääketiputuksessa melkein kymmenen tuntia, sitten värinä saatiin rauhoitetuksi ja hyytymän karkaaminen aivovaltimoihin estetetyksi. Hienoa! Olinpa - ja olen yhä - onnellinen. Nyt Manervan pitää vereni juoksevana ja notkeana.
Eteisvärinän taustalla ovat eri potilailla eri syyt, joten tapaukseni ei käy "esimerkiksi" muille potilastovereille. Minulla omanlaiseni historia. Jo vuonna 1982, jolloin pernani poistettiin, sisätautilääkäri sanoi, että vuosi vuodelta infarktiriskini kasvaa. Mutta kiitos lääketieteen, uskon eläväni satavuotiaaksi. Motivaatio syödä Marevania on korkea.
Toivottavasti osasin kertoa suht. koht. oikein, sillä kirjallista epikriisiä en ole vielä saanut.
Tulin juuri kontrollista. Katsotaan, mikä veren hyytymispitoisuus tällä hetkellä on. Huolenpidosta olen kiitollinen.
-On liikuttavaa, että isäni muotokuva (kuoli vuonna 74) on sisätautiosaston seinällä. Tieto siitä antoi voimia. En kertonut tästä kenellekään, hiljakseni vain hymyilin. Ajattelin hänen työtään paljon. Mutta ennen kaikkea isää ihmisenä. Hänen lempeänlumpsottavia silmiän ja hyvää sydäntään (inhimilliseltä kannalta).
Kirjoittamisen ja lukemisen iloa jokaikiselle :)
Kutuharju,
joo, on niin ovelaa että kieleni jo lipovaa :)
Kahdeksan kohdan raportti kirjamessuista. Ens viikonloppuna. WOW.HOW. (En ossoo kieliä enkä kieliä, mutta nuo sanat nyt putkahtivat, innostuksesta, odotuksen autuudesta. Tulihan sulle nyt kylliksi paineita vastata haasteeseen :). Hyvä, tuli!
Sinulla on ollut rohkeutta ja voimia moneen, myös niiden menneisyyden haamujen kohtaamiseen.
Himokalastajan sydän jaksaa varmaan vielä pitkään!
Mk,
kiitos ja arvaas, millaisen ruokavalion sain Marevan-lääkkeen käytön vuoksi. Kalaa syötävä kolme kertaa viikossa :). Jopas sattui somasti. Mutta vihreitä kasviksia tulee välttää kuten pinaattia, lehtisalaattia, kaalia. Ei tyystin mutta aika paljon.
Mutta eteenpäin mennään ja olo on mainio.
Hyvää päivää sulle ja kaikille! Kaunis lokakuun päivä nousee.
Oletkohan saanut hieman vanhat ohjeet?
Nykyisin vain greippi on kiellettyjen listalla.
Noiden vihreiden kanssa kannattaa toki olla tarkkana, eli jollei käytä niitä yleensä ei pidä yks kaks syödä kerralla isoa annosta.
Ylipäätään kannattaa välttää suuria, yllättäviä muutoksia ruokavaliossa.
Huomaatkos, en malttanut olla puuttumatta vaikka taatusti olet parhaassa mahdollisessa hoidossa.
Vuosien mittaan on vain töissä todettu että suurimmalla osalla arvot pysyvät tasaisina vaikkei ruokavalio olekaan kovin tiukka, ja joillain taas heittelevät vaikka mitä tekisi.
Mk,
ihana kuulla, että melkein kaikkea voi(kin) syödä, kokonaisuus ratkaisee. Näissä ruokavalioissa ei varmaan kannata olla liian tiukkapipoinen. Greipin lisäksi karpalo - mehun muodossa etenkin - lienee kielletty marevania syöviltä potilailta...? Ehdin ostaa Kuopion torilta karpaloita litrakaupalla :(.
Alkoholia saa nauttia satunnaisesti. Ja 1,2 dl kerrallaan, eli yksi annos. Mitähän se 'satunnaisesti' tarkoittaa? Alkoholi ei ole ongelma, ei sen poisjättäminenkään, jos terveyssyyt niin sanovat. Mutta aikoinaan sisätautilääkäri määräsi lääkkeeksi lasillisen punaviiniä joka ilta. Enää ei vissiin kannata toteuttaa tätä ohjetta?
Mielelläni kuuntelen sinua ja kaikkia blogiystäviä. Aina :) Ja aiheesta kuin aiheesta. Semmoista on blogiystävyys parhaimmillaan :).
Kahdeksan kohtaa kirjoista, kirjoittajista tai kirjoittamisesta on täytetty :)
Kutuharju,
seitsemän tähteä Otavassa, kahdeksan vastausta "Kutuharjulassa" :) :) :) :) :) :) :).
Kiitos!
...
oijoi:
yksi :) livisti jonnekin. Nappaan kiinni. No nyt:
1.:)
2.:)
3.:)
4.:)
5.:)
6.:)
7.:)
8.:)
Lähetä kommentti