Kestävä onnellisuus perustuu jaetuille kokemuksille.
Tänä päivänä jaan onneani rahtusen, kun suosittelen keittokirjaa, jonka syntytarina on muistissa. Jos kirja on loppuunmyyty, kannattaa tehdä retki kirjastoon.
Kustantamossa, missä työskentelin, toimi ideatori, joka otti vastaan henkilöstöltä tulevat kirjaideat ja esitteli ne päättäjälle.
Monet aloittamista vaille valmiit kirjaideat piileskelivät verhon takana, odottivat löytäjäänsä. Jälleen kypsyi eräs h-hetki. Hän, joka mitä erilaisimpia kirjoja rakastaa ja niille aikaansa, aatoksiaan ja - vanhanaikaisesti sanoen - sydämensä antaa, huomasi: kas, tätähän lukijat tarvitsevat, tästä koituu iloa monelle.
Katrin kirja-ajatus lennähti torvet soiden ja lippua liehuttaen keittokirjoista vastaavalle päättäjälle. Ei mennyt kuin minuutti tai korkeintaan kaksi, kun päättäjän pää nyökkäykseen taipui. Näin syntyi Kultarannan keittokirja eli Makujen ja elämysten Kultaranta (toim. Anna-Maija Tanttu). Sen myötä on jokaisella suomalaisella mahdollisuus järjestää kotonaan Kultaranta-pidot.
"Suomen presidentin kesälinnaan on aina kiinteästi liittynyt sen puutarha, jonka satoa on hyödynnetty monissa aikojen kuluessa syntyneissä resepteissä. Kirja seuraa vuoden kiertoa kuukausi kuukaudelta kauden herkkuja esitellen. Saamme tietää myös, mitä Ruotsin kuninkaallisille tarjottiin Kultarannan illallisilla ja millainen oli Urho Kekkosen oma lohengraavausresepti."
"Kirja avaa tasavallan presidentin kesälinnan puutarhoineen ja sen houkuttelevat ruokatapahtumat, keittiön ja keittöpuutarhan kaikille. Suomalainen ruokakulttuuri kukoistaa Naantalin Kultarannassa jossa eletään sesonkien mukaan paikallisia herkkuja hyödyntäen. Kirjassa on yli 100 reseptiä arjesta juhlaan."
* * *
Erään kerran pääsin ruokavieraaksi Kultarantaan. Kieleni kiittää makumuistosta, joka on elävää historiaa: tulevaisuuttakin. Valmistan ruokia kotokeittiössäni uudestaan ja uudestaan.
Useimmat ohjeet ovat kotoisia, yksinkertaisia ja lopputulos on maukas. Viimeksi valmistin kala-vihanneskeiton. Sehän maistui. Niin, ja jälkiruuaksi pumpulikakkua. Olkaa hyvät.
KALA-KASVISKEITTO
4 ahventa tai 1 kuha (runsas 1 kg)
n. 1/2 kg:n pala lohta tai kirjolohta
1-2 porkkanaa
1 pieni kesäkurpitsa
1 iso sipuli
1 pieni parsakaalin kukinto
voita
n. 1 l kalalientä
suolaa
kokonaisia viherpippureita
(kermaa)
* Perkaa ja fileoi kalat. Keitä ruodoista ja päistä liemi.
* Kuori ja suikaloi porkkanat ja huuhdottu kesäkurpitsa. Silppua sipuli. Leikkaa parsakaalin nuppuosa pieniksi paloiksi, kuori varret ja leikkaa viipaleiksi. Leikkaa kalafileet n. 3 x 3 paloiksi.
* Sulata voi kattilassa ja lisää sipulisilppu ja porkkanasuikaleet. Kypsennä sekoitellen muutama minuutti.
* Lisää kalaliemi, suola ja viherpippurit. Anna kiehua muutama minuutti. Lisää parsakaalin varret, kesäkurpitsasuikaleet ja kalapalat. Jatka kypsentämistä miedolla lämmöllä vielä noin kolme minuuttia ja lisää parsakaalin nuppuosat.
* Lisää lopuksi kiehautettu kerma ja tarkista maku.
PUMPULIKAKKU
3 munaa
2 3/4 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl vaniljasokeria
vajaa 4 dl perunajauhoja
250 g voita
* Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele munavaahtoon.
* Sulata ja kiehauta voi ja lisää se tulikuumana taikinaan hyvin vatkaten.
* Paista pumpulikakkua 180 asteen uuninlämmössä noin 50 minuuttia.
10 kommenttia:
Kalakeitto kiinnostaa. Taidan kokeilla.
Kalakeiton ystävänä kokeilen reseptiä. Kuhaa ei taida löytyä täältä, mutta otan korvikkeeksi jotain tuntematonta kalaa. Pumpulikakku vaikuttaa suussa sulavalta, nam.
Kiitos kirjainfosta. Reseptejä pitää kokeilla. Uudessa keittiössä napsautan taas lieden päälle ja kattilat porisemaan.
Ah, niin kevyeltä kuulostaa ateriasi. Olen surkea leipoja. Mikään ei onnistu. Mutta kala-kasviskeittoa kyllä kokeilen, olen mielestäni aika hyvä tekemään keittoja:)
Kalakeittoa pitää ehdottomasti kokeilla, sillä se herätteli minussa uinuvan emännän. Pumpulikakku ON makoisa ja erittäin haasteellinen kaltaiselleni suuspiirteiselle köksälle, mutta ihana.
Obeesia,
muistan nyt: olet kalaan mielistynyt. Samat sanat - ja makumieltymykset sinulla ja minulla :).
Simpukka,
kiva jos kokeilet kalakeiton ohjetta. Minulle maistui: puolet oli kotojärven itsepyydystettyä kalaa (haukea ja ahventa), toinen puoli lähikaupan lohta.
Pumpulikakku yllätti minut. Onnistui yli odotusten.
arleena,
huomenna sinulla on muuttopäivä. Mikähän mahtaa olla ensimmäinen kokkauksesi uudessa keittiössäsi. Ihana seurata blogejasi. Tulvii hyvää makua niin sisustuksessa kuin ruuanlaitossa.
Kiirepakolainen,
itselläni jäävät kakut keittiöpuuhailuissa lapsipuolen asemaan: monen monta kertaa olen epäonnistunut. Siksi halusinkin laittaa pumpulikakun tänne. Kun se, yllätys, yllätys, onnistui minulta, onnistuu se sinultakin :).
Voitahan siihen pistetään neljänneskilo, aikas on tuhtia tavaraa ja kuitenkin lopputulos on pumpulinkevyt. Tai vaikuttaa siltä :). Ei vissiin passaa ihan joka päivä pumpulikakkuilla, terveyssyistä.
kaanon,
onpa mukavaa, jos kalakeitto toimi leppoisana herätyskellona.
Pumpulikakku sulle tuttu juttu :). Eikö totta: ihanaa on.
Mieheni joka on uskomaton herkkusuu, pyytää saada pumpulikakkua lisää ja lisää. Toteutan hänen toiveitaan, sillä hän elää kolesterolivapaalla vyöhykkeellä toisin kuin minä.
Kokeilin kalakeittoa tänään. Eilen yritin marketissa muistella reseptiä. Yhden unohdin: kesäkurpitsan. En viitsinyt lähteä hakemaan kyläkaupasta kahdeksan kilometrin päästä kurpitsaa, olisiko löytynytkään, vaan silppusin sen sijaan keittoon fenkolin. Kermaa ei myöskään ollut, mutta sehän oli reseptissä suluissa.
Mainio keitto siitä tuli. En tiedä, millaista olisi ollut ilman fenkolia, siinähän on makua aivan toisin kuin miedommassa kesäkurpitsassa.
Mieskin kehui, mutta sen kehuja ei voi ottaa todesta. Se haluaa vain, että suostuisin useammin laittamaan ruokaa. Olen pikkuhiljaa livennyt ruoanlaitosta, koska mies yleensä laittaa paljon parempaa kuin minä. Kalakeittoja kyllä osaan, nyt jo useampiakin.
Kalakeittoa pitää munkin kokeilla, tuntui niin maittavalta!
Asuimme Kekkosen aikaan lähes kolme vuotta Naantalissa. Hän kävi silloin tällöin juhannuskirkossa ja sen jälkeen Isossa Pappilassa kahvilla. Ei osunut meidän vuosiimme, vaikka odotimmekin. Asuimme silloin Ison Pappilan pihassa Pikkupappilassa ja olisimme voineet päästä mukaan kahveillekin :) Kultarannan tiloihin pääsimme kerran kurkistamaan Isännän poissa ollessa tuttavankauppaa...
Obeesia,
hauskaa: kotonasi on nyt syöty Kultarannan kalakeittoa. Ilo kuulla, että maistui niin sinulle kuin miehellesi. Ja omat "sävellykset" tekevät uudesta ohjeesta kotoisan makuisen.
Keitot ovat minunkin mieleeni. Myös pataruuat, pettämättömät.
Meillä kokkaa sekä mies että minä. Välillä syömme jopa eri ruokaa - saman ruokapöydän äärellä. Mutta useimmiten makumme menevät yksiin.
Harakka,
toivon oikein kovasti, että pidät tästä keitosta. Voit leikkiä presidenttiä, kun Kultarannan keittoa lusikoit :).
mm,
historia havisee muistoissasi. On kiinnostavaa lukea. Pappila on jo sanana ihastuttava, saati Pikkupappila. Naantali on kyllä eräs Suomen merkittävimmistä kaupungeista. Jo Kultarannan vuoksi. Itselläni oli ilo osallistua Eeva Ahtisaaren 60-vuotisjuhliin.
Lähetä kommentti