Pikkuhiljaa hän riisui kotinsa tekniikan vempaimista. Kun kodinkoneet markkinavoimia myötäillen herkästi sammuivat, hän ei ostanut tilalle uutta, vaan katseli käsiään, jotka toimivat tekniikan ihmeitä luotettavammin. Keittiöstä kuului vips, vips… tauko… vips, vops…tauko, kun hän omin käsin vispilää rytmisesti liikutti ja taikinaa herätteli. Jos käsi väsyi, tauko palautti voimat. Ja kylpyhuoneesta kantautui avaimenreiän kautta lits, lots kun hän pyykkilautaa vasten jynssäsi likapyykkiään uuteen uskoon ja puhtauteen.
Ajattelin, että tämä on taas kerran eräs hänen lukemattomista 'trendeistään' ja hän palaa pian takaisin sinne minkä taakseen jätti. Erehdyin hyvän kerran. Hän ei paluumuuttanut yksinkertaisesta elämästään tekniseen maailmaan, päinvastoin, yhä syvemmälle sukelsi, kahta kauemmas kulki.
Hän muutti kuusen juurelle hirsimökkiin, jonka ikkunalla palaa nyt kynttilä, leivinuunissa paistuu ruisleipä ja tupaan levittäytyy sekä lämpö että tuoksu. Puuronsa hän syö kaivertamallaan puulusikalla. Saatuaan vatsansa täyteen hän kumartuu luonnonvalkoisen paperin puoleen: kynä rapisee kun hän kypsyttää kirjain kirjaimelta tarinaansa.
Hän elää netin tuolla puolen. Olen hänet kadottanut. Mutta toivon että jonain päivänä löydän hänet ja hänen kuusen juurella hiljaisuudessa ja rauhassa syntyvät tarinansa.
Pakinaperjantai: Tekniikan ihmeitä
11 kommenttia:
Tarinasi loihti mummolan ympärilleni. Muistilokeroistani hiipi hyvän olon tunne.
Rupesin nauramaan tuota koverrettua puulusikkaa. Ihana yksityiskohta kerta kaikkiaan, summaa koko elämäntavan! :)
Etpä arvaakaan, miten mielelläni istuskelisin hänen kanssaan kuusen alla hirsimökissä.
Oikeastaan istunkin, mutta jonkin verran mökissä on kuitenkin tekniikan ihmeitä, kuten tietokonekin.
Tavoitin tunnelman kirjoituksessasi ja rupesin muistelemaan aikaa vuosikymmeniä sitten. Tuli hyvä olo.
Yksinkertainen elämä "netin tuolla puolen" heijastuu kuvan ja tarinan menneen maailman tunnelmissa.
Kiirepakolainen,
hyvä olo jatkukoon :)
Johanna,
hymyillään kun tavataan, puulusikkaa vuoleskellaan ilolla aina vaan :).
aimarii,
arvaas, myös sinä olit mielessäni kun tarina tulla tupsahti kuin itsestään :). Lumoavaa jatkoa toivottelen!
Simpukka,
heh, tulimme yhtä aikaa kuusen juurelle. Otetaan termarista kahvit, repusta luomuruisleipää ja nautitaan kuin silloin ennen. PS Pyykit huuhtoo varmaan talvi ja lumisade puhtoinen :).
Sytytämme kynttilän luonnon kauneudelle.
Täältäkin löytyisi hänelle kaveri. Pyykkilaudan kohdalla olisi pieniä käynnistysvaikeuksia, mutta kaikki ajallaan, aika paikallaan.
Kultamuistoja, hippusia menneestä ilosta, olosta ja elosta.
Niin somaa.
Mummola tuli mieleen, paljon vielä omassa lapsuudessakin nähtyä. Nostalgista, tiedä sitten olisiko pidemmän päälle. Minulla on kyllä isän tekemän pyykkilautakin jo valmiina..
Vielä muutama vuosi sitten kirjoitin kaiken käsin, jotenkin en osannut ajatella koneen edessä, nyt en enää osaa käsin kirjoittaa. Ilman nettiä monta tarinaa jäisi kuulematta. Onkohan jo kaikista pöytälaatikkokirjoittajista tullut bloggareita..
kaanon,
kiitos, kuin runoa luen kun mietteisiisi antaumuksella heittäydyn. Hyvä olo tulvii.
Nyt kun itse en pääse saareen, huomaan miten välillä sinne kaipaan. Mutta nämä sanamatkat ovat metkat, yhdessä eläytyen matka läpi talven taittuu.
Sirokko,
oipa, sinulla on isäsi tekemä pyykkilauta. Aarre verraton, kalliimpi kuin kultaa. Nyt tuli jouluvirsi uuteen uskoon.
Laitapa joskus käsin kirjoittamaasi tarinaa blogiisi. Niin, kirjoittavatko nyt "kaikki" tietokoneella? Miten on käynyt grafologien ammattikunnan? Ja käsialojen? On tai, no niin, oli ihmeellistä, miten käsiala itsekullakin murrosiässä muuttui. Persoona tunki kynän liikkeen kautta näkyville. Oi niitä aikoja :)
Aah, kun ihanasti loihdit mieleeni onnellisen henkilön tarinan. Jotain niin samaa koen itsekin mökilläni. Miten terveelliseltä ja Täydeltä tuntuu kantaa vesiä saunaan ja sytytellä tulta kahvipannun alle.
Muuten, luulen, että hän ei elä kovinkaan kaukana sinusta :)
Voi juku, miten hienoa olisikin ollut elää tuossa ajassa, missä hänkin nyt elelee..
Siellä varmaan olisi onni ja onnellisuus..kiire olisi poissa ja muukin tavoittelu.
Sinne haluaisin mennä!
Ruska,
sinä, saaren "tyttö", tiedät mitä onni on. Samaa onnea kohti saaren "mummokin" köpöttelee, milloin soutelee, milloin hiihtelee - ja nyt räntäsateen läpi katselee, josko kohta vesi peittyisi jäähän jotta silta saareen kantaisi.
Harakka,
yksinkertaisuudessa piilee usein suurin ilo. Vähässä on usein kaikki hyvän elämän ainekset. PS Eilen istahdin savupirttiin. Rauha oli tervetullut vieras.
Lähetä kommentti