Myrskylyhty! Muistan miten ennen mökin sähköistämistä näillä pärjättiin: sauna valaistiin ikkunan ulkopuolelle ripustetun myrskylyhdyn avulla. Tunnelmallinen kuva!
Ina, myrskylyhty (jo sanana) on täynnä tiheää tunnelmaa. Saati kun se on ollut teillä mökillä saunan ulkopuolella ikkunaa valaisemassa. Voin kuvitella. Oi että.
Pekka, kiitos kommentista. Kuva sai jatkoa, muistin päreen :). Ekakuva on Siilinjärven Toivalan Haapamäen havaintotilalta, missä erilaiset puustot kasvavat. Ja on siellä tämä ihastuttava savupirttikin, mistä kuva. Kävin siellä viime lauantaina.
Päreen kuvasin Kuopion museon savupirtissä.
Taidan olla savupirttien jälkeläinen, niin luokseensa kutsuvina niitä pidän.
Bohemette, onneksi on joulu, onneksi on lyhtyjä, onneksi on kynttilöitä. Himmeä valo suojelee ja tuudittaa. Lempeyttää.
Noilla pärjättiin joskus. Itsekin muistan lyhtyajan, kun ei sähköä ollut ja edelleen tunnelmoidessani sytytän myrkylyhdyn terassille. Kuvissa on menneen ajanhavinat.
Palaako päreet nopeemmin kuin lamppu? Kumpi syttyy helpommin? Eilen just mietittiin että mikä ihmeen tarkoitus oli savupirtillä ja miten yleisiä olivat häkämyrkytykset (tarvittiinko kuinka monta uhria darwinismille ennen kuin tajuttiin vaarat?), vai oliko savupirteissä savupiippua lainkaan? Ja mitä tekemistä savusaunalla ja -pirtillä oli toistensa kanssa? Ohho, olipa inpiroiva kuva sinulla, toi taas tyhmyyteni (tai no, ainakin tietämättömyyteni) loistavasti esiin. Kiitos.
aimarii, itsenäisyyspäivän juhlassa emeritusprofessori Jouko Tuomisto sanoi, että geenimme elävät yhä kivikaudessa. Ne eivät ole pysyneet kehityksen mukana vaan olemme usein "ulalla". Siksikö lyhty ja sen lepattava liekki on niin terapeuttinen :).
Simpukka, käymme levolliseen tunnelmaan yhdessä nyt :). Hyvä on elää, hyvä kokea, hyvä muistaa menneet, hyvä suunnistaa eteenpäin…
isopeikko, niinpä. Ja Pohjolan perukoilla päreillä käyttöä todella oli - tarpeeseen. Kuka lienee päreen isä? Vai onko päreen keksijä kuin kansanlaulu, sitä yhdessä "lauloivat" he jotka valoa tarvitsivat. Kukaan yksittäinen ei nouse päreen keksijän asemaan.
Kutuharju, jestas miten hyviä kysymyksiä nyt satelee. En tiijjä, jossain vaiheessa lähen metästämmään vastauksia.
Lapsuudessa saunoin aina savusaunassa, minkä lämmittämiseen isältä hupeni melkein koko päivä. Nokipyllyisenä sieltä palasin - mutta puhtaana. Tuttua olivat räppänän kiinni-auki -komennot, häkälöyly, tulikuumat pätsitunnelmat… Kerran savusauna meiltä melkein paloi, mutta kun vesi oli lähellä, palo sammui alkuvaiheessa ja siitä tuli syy saunoa niin savusaunan perusteellisesti taas :). Huolella.
Obeesia, myrskylyhty vaahterassa! Miten tenhoava mielikuva syttyy nyt. Ilo on ilahduttaa. Onneksi Kuopion museossa saa kuvata jos ei käytä salamaa.
miiwi, olen hämärän ystävä, olen ollut aina. Siksiköhän kaamosaika tuntuu lempeältä… hyvältä. Tosiaan, varotoimeet tulipalon varalta olisi syytä päivittää ennen joulua.
Harakka, kiitos. Savupirtissä hiljaisuus ja rauha hiipivät ihanasti mieleen kuin lahja. Taidankin mennä huomenna savupirttiin… jälleen, ties kuinka monennen kerran tänä vuonna.
Kiirepakolainen, totta, rauhaisan tunnelman savupirtistä voi löytää, mutta jos joutuisi savupirtissa läpi vuoden elämään, saattaisi tulla sähköä ikävä ;).
arleena, niin, tosiaan, harppaus myrskylyhdystä ydinvoimalaan ei ole ajallisesti ihmiskunnan historiassa kovin pitkä, mutta 'asiana' ero on huima.
Liisu, jokainen tarvitsee savupirtin, jonne voi vetäytyä, kun metelimelske helinähelske käy yli voimien ja suoltaa silkkaa rauhattomuutta. On rauhan maa - jo tässä ajassa. Sen löytää, kun rauhattomuuden tunnustaa… tunnistaa. Mitä minulle, oikeasti, kuuluu?
Marjatta, niinpä, joulun läheisyys herkistää. Kuulen menneisyyden kutsun. Vuosisatojen takaa. Todella, kuten kommentissani aimariille kerroin, koin ahaa-elämyksen itsenäisyyspäivänä kuunnellessani prof. Jouko Tuomiston esitelmää, miten geenimme ovat kivikaudelta ja kuinka se selittää osaksi miksi olemme sellaisia kuin olemme. Elämme kiihkeästi nykyelämää, mutta kaipaamme menneitä.
Tansku, kuinkahan monessa nykykodissa on kehto. Ja jos sen kokoa kasvattaa, kehdossa voisi keinua minkäikäinen vain. Vaikka aikuinen, vanhuskin :). Ja kuunnella tuutulauluja.
On se hyvä että isä lampun osti, ei tarvinnut niin usein päreitään polttaa. Mutta kuka tietää, ehkä sadan vuoden kuluttua ihmiset muistelevat ledejä samanlaisella nostalgialla kuin me varhaisempia valolähteitä ;-)
Deme, sata vuotta sitten 1911. Sata vuotta eteenpäin 2111. Hm, jos olisin insinööri, ryhtyisin keksimään uusia valonlähteitä, mutta kun en ole, odotan että tähdet syttyvät taivaalle. On valoa mikä pysyy:).
Myrskylyhty tuo muistin kätköistä esiin pimeän syksyisen illan, jolloin mennä kipitettiin isän perässä naapuriin. Muistotkin ovat valoa ja lämpöä tulvillaan.
21 kommenttia:
Myrskylyhty! Muistan miten ennen mökin sähköistämistä näillä pärjättiin: sauna valaistiin ikkunan ulkopuolelle ripustetun myrskylyhdyn avulla. Tunnelmallinen kuva!
Aikansa huippulaite. Päreen ja kynttilöiden seuraaja.
Lyhtyjä itsekin suosin sekä kynttilöitä joulun lähetessäkin; eivätpä näy pölyt niin hyvin, jos ei joka nurkkaa ennättänytkään siivota!
Tunnelmaa!
Ina,
myrskylyhty (jo sanana) on täynnä tiheää tunnelmaa. Saati kun se on ollut teillä mökillä saunan ulkopuolella ikkunaa valaisemassa. Voin kuvitella. Oi että.
Pekka,
kiitos kommentista. Kuva sai jatkoa, muistin päreen :). Ekakuva on Siilinjärven Toivalan Haapamäen havaintotilalta, missä erilaiset puustot kasvavat. Ja on siellä tämä ihastuttava savupirttikin, mistä kuva. Kävin siellä viime lauantaina.
Päreen kuvasin Kuopion museon savupirtissä.
Taidan olla savupirttien jälkeläinen, niin luokseensa kutsuvina niitä pidän.
Bohemette,
onneksi on joulu, onneksi on lyhtyjä, onneksi on kynttilöitä. Himmeä valo suojelee ja tuudittaa. Lempeyttää.
Noilla pärjättiin joskus. Itsekin muistan lyhtyajan, kun ei sähköä ollut ja edelleen tunnelmoidessani sytytän myrkylyhdyn terassille. Kuvissa on menneen ajanhavinat.
Askel menneeseen mailmaan, sen valaistukseen ja tunnelmaan.
Niin se kehitys kehittyy.
Palaako päreet nopeemmin kuin lamppu? Kumpi syttyy helpommin?
Eilen just mietittiin että mikä ihmeen tarkoitus oli savupirtillä ja miten yleisiä olivat häkämyrkytykset (tarvittiinko kuinka monta uhria darwinismille ennen kuin tajuttiin vaarat?), vai oliko savupirteissä savupiippua lainkaan? Ja mitä tekemistä savusaunalla ja -pirtillä oli toistensa kanssa? Ohho, olipa inpiroiva kuva sinulla, toi taas tyhmyyteni (tai no, ainakin tietämättömyyteni) loistavasti esiin. Kiitos.
"Pärekin jo pihdissään pienemmältä näyttää", lauletaan laulussa. En ole nähnyt ikinä pärettä palamassa saati sen pihtiä. Kiitos kuvasta!
Myrskylyhtyjä on minulla muutama. Ne ripustan vaahteraan.
Hienot kuvat! Muistutus menneestä.
Eipä kai päreet ja lyhdyt taloja polttneet sen enempää kuin nykyiset sähkölaitteetkaan!
Hieno kuva haasteeseen ja muutenkin upea kuva ja muistot!
Niin herkät kuvat! Minä niin tykkään kaikesta vanhasta, vaikka en ihan päreen valossa taitaisi pärjäillä...
Noiden valossa on enne tultu toimeen, eikä ole tarvittu ydinvoimaloita
Nuo kaksi mustavalkoista kuvaa kertovat, millä hinnalla kehitys on kehittynyt.
Onko noin puhdasta rauhaa olemassakaan kuin mitä noista kuvista henkii; joka paikka sivistyksen ja kehityksen saastuttamaa, lampun valossa sen huomaa.
Niin romanttiselta näyttää silmissämme entisen ajan arki. Jouluna niin haluaisimme siihen palata :)
Ihania vanhoja kuvia,ihan lapsuus tulloo mieliin.:),ihana kehto,ennen aikaan oli tuollaisia kehtoja.Tunnelmoivaa sävelmää kuvissa♥
aimarii,
itsenäisyyspäivän juhlassa emeritusprofessori Jouko Tuomisto sanoi, että geenimme elävät yhä kivikaudessa. Ne eivät ole pysyneet kehityksen mukana vaan olemme usein "ulalla". Siksikö lyhty ja sen lepattava liekki on niin terapeuttinen :).
Simpukka,
käymme levolliseen tunnelmaan yhdessä nyt :). Hyvä on elää, hyvä kokea, hyvä muistaa menneet, hyvä suunnistaa eteenpäin…
isopeikko,
niinpä. Ja Pohjolan perukoilla päreillä käyttöä todella oli - tarpeeseen. Kuka lienee päreen isä? Vai onko päreen keksijä kuin kansanlaulu, sitä yhdessä "lauloivat" he jotka valoa tarvitsivat. Kukaan yksittäinen ei nouse päreen keksijän asemaan.
Kutuharju,
jestas miten hyviä kysymyksiä nyt satelee. En tiijjä, jossain vaiheessa lähen metästämmään vastauksia.
Lapsuudessa saunoin aina savusaunassa, minkä lämmittämiseen isältä hupeni melkein koko päivä. Nokipyllyisenä sieltä palasin - mutta puhtaana. Tuttua olivat räppänän kiinni-auki -komennot, häkälöyly, tulikuumat pätsitunnelmat… Kerran savusauna meiltä melkein paloi, mutta kun vesi oli lähellä, palo sammui alkuvaiheessa ja siitä tuli syy saunoa niin savusaunan perusteellisesti taas :). Huolella.
Obeesia,
myrskylyhty vaahterassa! Miten tenhoava mielikuva syttyy nyt.
Ilo on ilahduttaa. Onneksi Kuopion museossa saa kuvata jos ei käytä salamaa.
miiwi,
olen hämärän ystävä, olen ollut aina. Siksiköhän kaamosaika tuntuu lempeältä… hyvältä. Tosiaan, varotoimeet tulipalon varalta olisi syytä päivittää ennen joulua.
Harakka,
kiitos. Savupirtissä hiljaisuus ja rauha hiipivät ihanasti mieleen kuin lahja. Taidankin mennä huomenna savupirttiin… jälleen, ties kuinka monennen kerran tänä vuonna.
Kiirepakolainen,
totta, rauhaisan tunnelman savupirtistä voi löytää, mutta jos joutuisi savupirtissa läpi vuoden elämään, saattaisi tulla sähköä ikävä ;).
arleena,
niin, tosiaan, harppaus myrskylyhdystä ydinvoimalaan ei ole ajallisesti ihmiskunnan historiassa kovin pitkä, mutta 'asiana' ero on huima.
Liisu,
jokainen tarvitsee savupirtin, jonne voi vetäytyä, kun metelimelske helinähelske käy yli voimien ja suoltaa silkkaa rauhattomuutta. On rauhan maa - jo tässä ajassa. Sen löytää, kun rauhattomuuden tunnustaa… tunnistaa. Mitä minulle, oikeasti, kuuluu?
Marjatta,
niinpä, joulun läheisyys herkistää. Kuulen menneisyyden kutsun. Vuosisatojen takaa. Todella, kuten kommentissani aimariille kerroin, koin ahaa-elämyksen itsenäisyyspäivänä kuunnellessani prof. Jouko Tuomiston esitelmää, miten geenimme ovat kivikaudelta ja kuinka se selittää osaksi miksi olemme sellaisia kuin olemme. Elämme kiihkeästi nykyelämää, mutta kaipaamme menneitä.
Tansku,
kuinkahan monessa nykykodissa on kehto. Ja jos sen kokoa kasvattaa, kehdossa voisi keinua minkäikäinen vain. Vaikka aikuinen, vanhuskin :). Ja kuunnella tuutulauluja.
On se hyvä että isä lampun osti, ei tarvinnut niin usein päreitään polttaa. Mutta kuka tietää, ehkä sadan vuoden kuluttua ihmiset muistelevat ledejä samanlaisella nostalgialla kuin me varhaisempia valolähteitä ;-)
Deme,
sata vuotta sitten 1911. Sata vuotta eteenpäin 2111. Hm, jos olisin insinööri, ryhtyisin keksimään uusia valonlähteitä, mutta kun en ole, odotan että tähdet syttyvät taivaalle. On valoa mikä pysyy:).
Myrskylyhty tuo muistin kätköistä esiin pimeän syksyisen illan, jolloin mennä kipitettiin isän perässä naapuriin.
Muistotkin ovat valoa ja lämpöä tulvillaan.
kaanon,
isän kädessä keinuva myrskylyhty on oikea turvalamppu. Ihana muisto sinulla. Isä, lamppu ja lapsi.
Lähetä kommentti