Olet taitava sanailija. Katselin nyt pidemmän aikaa blogistasi vanhempiakin juttuja. Tosi monipuolinen ja tunteitakin herättävä blogi. Kiva, että olen löytänyt tänne :)
Tylsä Mörökölli, oi kiitos. Bloggailu on keskinäistä jakamista. Toinen toistemme luona annamme ja saamme.
Kiitos Tylsän Mörököllin blogista!
arleena, sisareni, joka on syntynyt vuonna 1940, olisi tahtonut tietää paljon varhaislapsuudestaan, mutta ei ole enää elossa heitä, joilta kysyä ja jotka kertoisivat. Vanhempamme aika lailla vaikenivat noista vaikeista ajoista. Itse synnyin 1946. Rauha oli tullut, mutta niin paljon oli rikkoutunut.
Itsenäisyys, rauha, on "kultaakin kalliimpaa".
pappilan mummo, kaatuneiden muistopäivää on tärkeää viettää. Kunpa muistaisi olla joka päivä kiitollinen rauhasta.
Hieno vastaus. Talvisodan päivistä 6.3.1940 oli erityisen raskas äitini kotipitäjässä Rantasalmella. Silloin Laatokan Petäjäsaaressa kuoli 46 rantasalmelaista. Kaikki tuo yhden päivän aikana. Aivan käsittämätöntä. Ilmankos mummoni puheessa ennen vanhaan tuon tuosta vilahti sanat "kuatu talavisovassa".
Ollaan nähty tuo 105 samoin ajatuksin. Itsenäisyytemme on ollut meille kallis, se vaati raskaan hinnan. Joskus nykyaikana tulee mieleen, onko se jo niin itsestäänselvyys, ettei osata täysin arvostaa.
Minä mutustelin sanaa ja lukua 105 aamulla ääneen ja eiköhän mies heti sanonut, että talvisota kesti tuon 105. päivää. Kovat päivät olivat ja monille jäivät ne viimeiset päivät myös kokematta.
Piri, lukujen 6.3.1940 ja 46 edessä hiljennyn. -Talvisotaa kesti 105 päivää ja vähän ennen tuon sodan loppumista tuli Rantasalmelle suruviestejä (yhdeltä ainoalta taistelupäivältä), joiden synnyttämän tuskan määrän voi vain aavistaa.
aimarii, usein käy niin, että kun taistelu on ohi, sen tahtoo unohtaa. Sotaan osallistuneet tekevät sen tietoisesti, ja sodan jälkeen syntyneet saattavat pitää rauhaa itsestään selvänä. Kuitenkin trauma olisi purettava. On hyvä, että on olemassa muistomerkkejä niin sodasta kuin rauhasta.
Tiina, totta, haasteet ovat välillä 'haastavia' eikä heti tule mieleen, millä kuvalla vastaisi. Oikein vaikea inspissana antaa mitä erilaisimpia vastauksia, se hyvä puoli haastesanan (numeron) haasteellisuudessa on.
Savu, niin, kuollutta historiaa ei ole olemassakaan. Mikähän historian aikakausi on ollut kaikkein 'kaunein' ihmisen elää? Semmoista historian kudontaa toivoisi tulevaisuuden varalle.
caijsa, kiitos.
Asuin lapsena ja nuorena Kuopion sankaripuiston äärellä ja näin joka päivä ristit, muistopatsaan ja laatat. Niitä en unohda.
11 kommenttia:
Olet taitava sanailija. Katselin nyt pidemmän aikaa blogistasi vanhempiakin juttuja. Tosi monipuolinen ja tunteitakin herättävä blogi. Kiva, että olen löytänyt tänne :)
Hyvä vastaus haasteeseen.
Näistä on hyvä muistuttaa, että osaisimme antaa itsenäisyydellemme kuuluvan arvon.
Juuri eilen juttelin kaatuneiden muistopäivästä kanttorin kanssa - sitähän vietetään toukokuussa...
Tylsä Mörökölli,
oi kiitos. Bloggailu on keskinäistä jakamista. Toinen toistemme luona annamme ja saamme.
Kiitos Tylsän Mörököllin blogista!
arleena,
sisareni, joka on syntynyt vuonna 1940, olisi tahtonut tietää paljon varhaislapsuudestaan, mutta ei ole enää elossa heitä, joilta kysyä ja jotka kertoisivat. Vanhempamme aika lailla vaikenivat noista vaikeista ajoista. Itse synnyin 1946. Rauha oli tullut, mutta niin paljon oli rikkoutunut.
Itsenäisyys, rauha, on "kultaakin kalliimpaa".
pappilan mummo,
kaatuneiden muistopäivää on tärkeää viettää. Kunpa muistaisi olla joka päivä kiitollinen rauhasta.
Sota on käsittämätöntä raatelua.
Hieno vastaus. Talvisodan päivistä 6.3.1940 oli erityisen raskas äitini kotipitäjässä Rantasalmella. Silloin Laatokan Petäjäsaaressa kuoli 46 rantasalmelaista. Kaikki tuo yhden päivän aikana. Aivan käsittämätöntä. Ilmankos mummoni puheessa ennen vanhaan tuon tuosta vilahti sanat "kuatu talavisovassa".
Ollaan nähty tuo 105 samoin ajatuksin. Itsenäisyytemme on ollut meille kallis, se vaati raskaan hinnan. Joskus nykyaikana tulee mieleen, onko se jo niin itsestäänselvyys, ettei osata täysin arvostaa.
Hupsista vaan tuo kirjoitusvirhe paholainen.
Minä mutustelin sanaa ja lukua 105 aamulla ääneen ja eiköhän mies heti sanonut, että talvisota kesti tuon 105. päivää. Kovat päivät olivat ja monille jäivät ne viimeiset päivät myös kokematta.
Historia on aina ajankohtaista!
Hieno, ajatuksia herättävä vastaus haasteeseen.
Piri,
lukujen 6.3.1940 ja 46 edessä hiljennyn. -Talvisotaa kesti 105 päivää ja vähän ennen tuon sodan loppumista tuli Rantasalmelle suruviestejä (yhdeltä ainoalta taistelupäivältä), joiden synnyttämän tuskan määrän voi vain aavistaa.
aimarii,
usein käy niin, että kun taistelu on ohi, sen tahtoo unohtaa. Sotaan osallistuneet tekevät sen tietoisesti, ja sodan jälkeen syntyneet saattavat pitää rauhaa itsestään selvänä. Kuitenkin trauma olisi purettava. On hyvä, että on olemassa muistomerkkejä niin sodasta kuin rauhasta.
Tiina,
totta, haasteet ovat välillä 'haastavia' eikä heti tule mieleen, millä kuvalla vastaisi. Oikein vaikea inspissana antaa mitä erilaisimpia vastauksia, se hyvä puoli haastesanan (numeron) haasteellisuudessa on.
Savu,
niin, kuollutta historiaa ei ole olemassakaan. Mikähän historian aikakausi on ollut kaikkein 'kaunein' ihmisen elää? Semmoista historian kudontaa toivoisi tulevaisuuden varalle.
caijsa,
kiitos.
Asuin lapsena ja nuorena Kuopion sankaripuiston äärellä ja näin joka päivä ristit, muistopatsaan ja laatat. Niitä en unohda.
Lähetä kommentti