sunnuntai 12. helmikuuta 2012

puhuvat sivut



Laina on saanut syntymälahjakseen - vai haitakseen -  myötätuntoisen mielenlaadun.

Laina äänestää vaaleissa häntä, joka on gallupeissa viimeisenä. 

Laina ostaa kaupasta appelsiinin, joka on puoliksi mätä; hänen käy muiden hyljeksimää hedelmää niin sääliksi. Hän kuorii viallisen appelsiinin, syö sen ja vaikka voi tänään pahoin, tietää että jaksaa huomenna hyvin.

Laina ostaa kauppiasta ilahduttaakseen kalliin vaatteen, jonka  lahjoittaa Pelastusarmeijalle. Joku saa kirpputorilla  yhdellä eurolla sadan euron puseron - ja Laina hyvän mielen.

Laina antaa ilmaiseksi soittotunteja. Hänen sormensa tanssivat  pianon mustavalkoisilla koskettimilla ja sävelet helähtävät soimaan niin kauniisti, että sivut jotka kirjan kansien välissä  lymyävät, paukahtavat auki, ja tarinat vapautuvat.



Tuuli lennättää kirjojen puhuvat sivut maailman joka kolkkaan. Matkan edetessä käy niin, että erillisiä sanoja ei lopulta enää erota ei ihminen musta, ei valkoinen, ei keltainen, ei punainen.

Laina huomaa että kirjallisuus on aina lainaa: rakkaus ja viha, syntymä ja kuolema on sanottu kautta ihmiskunnan historian jo moneen kertaan ja tarinoista jää lopulta mieleen pelkkä tunne.

Laina päättää  testata  tunnearvonsa. Oman elämänsä tarinan.

Hän koputtaa tammiovea joka erottaa talon, linnaksi kutsutun, muusta maailmasta.  Ovi on raskas ja avautuu yhtä  hitaasti kuin historia ja tulevaisuus.

– Mikä kummajainen sinä olet? kysyy ovella mies silkkipuserossa, jonka rintamuksessa välkehtii koristeompelein kirjailtu nimi Nalleé.

Laina kertoo Nalleélle tarinansa.

– Ei sinunlaisia  ole  oikeasti olemassa, Nalleé  kimmastuu. – En ymmärrä mistä puhut. Mitä hyötyä myötätunnosta markkinavoimille  on?  Nalleé  huutaa ulkomaailmalle, tuhahtaa "kaikenlaista" ja päätään pyöritellen sulkee ensin suunsa, sitten ovensa.


Sen pituinen se satu puhuvista sivuista.

5 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Myötätunto on lahja tai vain lainaa.
Tunnistin itseäni hieman tässä pakinassa, tosin en mätiä hedelmiä osta, mutta myötätunnosta ostan esim palveluksia. Ompelu- ja sisustusalan uusi yrittäjä kävi sääliksi ja kiikutin sinne ommeltavaa ensimmäisten joukossa ommeltavaa. Toivottavasti yrittäjä saa riittävästi asiakkaita.

Maailma on tyly paikka, se nujertaa äkkiä hyvätkin aikomukset. Sen sai Laina tuntea yhdellä ovenavauksella.

kaisu marjatta kirjoitti...

Ilman myötätuntoa, armeliaisuutta olemme kuin pinokkio nuket. Sätkynukkeja himojemme vankeja.
Pinokkiostakin tuli elävä poika, kun hän löysi myötätunnon ja omantunnon. Ihana tarina. Kiitos

kaisu marjatta kirjoitti...

Ihastuttavalle uudelle ystävälle, toivotan hyvää ystävänpäivää. Sivullani Ajatellaan Aikatherine on sinulle jotakin. Käyhän kylässä .

Toivon saavani nauttia luovasta kirjoittamisestasi oikein kauan, hyvin kauan....

Simpukka kirjoitti...

Suloinen satu satumaisen epäitsekkäästä Lainasta.
Vaikka historian saatossa kaikki on sanottu moneen kertaan, niin silti kirjallisuutta tarvitaan, myötätuntoa tarvitaan, tarinoita tarvitaan.

Lastu kirjoitti...

arleena,
anoppini ennen kuolemaansa kehotti käyttämään yrittäjien palveluja. Meillä on ns. pormestarintuolit, viisikymmentäluvulta, ja niiden kangas puhki ja käsinojat klenkat. Nyt etsin Kuopiosta verhoomoa: tuolit entisöidään. Mukava kuulla sinunkin kokemuksistasi; ehkä voimme lukea ja katsoa blogistasi :).

Nalleé taitaa ymmärtää markkinatalouden lait muttei osaa lukea saati sisäistää myötätunnon tienviittoja.

Aikatherine,
kiitos kun palautat mieleen puunuken. Totta, ilman oma- ja myötätuntoa maailman meno ja sen ihmiset siinä pyörityksessä kovenemistaan kovenevat. Ehkä Lainan nimi onkin Oma Tunto :).

Kiitos tunnustuksesta. Vastaan mielelläni. Hyvää ystävänpäivää myös sinulle.

Simpukka,
totta, tarinoita ja satuja tarvitsemme aina. "Ihmisen osa on yhteinen." Kiitos kirjailijoille, elämän tulkeille, jotka kutovat kertomukset joiden keskelle voimme heittäytyä.

Mummissani oli osa Lainaa. Mummi äänesti säälistä. Ehkä ei ollut kaikkein viisain valinta, mutta lapsenmieleeni hänen perustelunsa jäi.

Oli mummilla vuokralaisiakin talossaan, muttei hän aina hennonut vuokraa heiltä periä. Mädät appelsiinit hän söi itse, kun ei tohtinut lapsenlapsilleen tarjota.