perjantai 16. maaliskuuta 2012
ja minua paleli
Isä seisoi huoneeni ovella. Hänellä oli asiaa. "Kirjoita joskus kirja", hän sanoi. Olin kahdeksanvuotias ja ajattelin kirjoittaa kirjan, kun isä kerran sitä toivoi.
Aloin harjoitella.
Koulussa kirjoitin pitkiä tarinoita; mielikuvitus vei kauas ja toi lähelle eikä estoja ollut. Kynän piirtämät sanat ja niistä muodostuneet tarinat olivat luontaista kuin hengittäminen tai kuin veri joka suonissani virtasi. Opettaja sanoi: "Kirjoita kirja, tarinasi eivät enää ainevihkoon mahdu."
Ylioppilasaineesta sain stipendin. Kiitos ei kuulu minulle, vaan elämälle, jonka vaikeuksista oli helppo kirjoittaa. En tarvinnut enää mielikuvitusta kun ammensin aiheita nuoruuteni kriiseistä, joista kiitettävästi kirjoitin.
Lähdin opiskelemaan.
Opiskeluun kuuluivat ns. kirjalliset harjoitukset. Sain jokaisesta harjoituksestani arvosanan kymmenen. Käynnistin nyt kynäni kahdesta lähteestä: sekä mielikuvituksesta että maailmanmenosta. Yhdistin ne.
Isä kuoli. Lopetin kirjoittamisen. Putosin jääkylmään kuiluun.
Jalkojani paleltaa, siksi en osaa enää kirjoittaa. En ole koskaan kirjoittanut villasukat jalassa. Voisin kokeilla. Mutta niissä kaikissa on reikä. Aion nyt parsia sukkani.
Tämän kerrottuaan vanha mies yhteisellä puistonpenkillä kaivoi repustaan parsinneulan, villalangan ja reikäisen sukan. Hän hyvästeli minut, tuntemattoman, ja kumartui parsimuksensa puoleen. Jotain tuttua hänessä oli. Äkkiä minun tuli lämmin.
Koskaan ei ole liian myöhäistä kirjoittaa kirja villasukat jalassa.
Pakinaperjantai: Ja minua paleli
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
38 kommenttia:
Minuakin alkoi paleltaa, kylmät väreet menevät selkääni pitkin. Sinne eivät auta edes villasukat.
Vanha mies tuli sanomaan, että kirjoita hyvä tyttö. Minunkin isoisäni tuli tässä hiljan sanomaan minulle, että miksi et enää maalaa, vaikka huoneessasi on purkkikaupalla siveltimiä pystyssä. Yritin selittää, että olen allerginen. Ei hän hyväksynyt sellaista vastausta. Isoisä kuoli, kun olin n 15-vuotias.
Nyt olen kaivanut esiin vesi- ja puuvärit. Ne eivät haise ja liikkuvat oudosti, mutta kertovat uusia tapoja tehdä.
Kiitos Isät ja Isoisät :-)
Onnea matkaan Lastu!
Valtavan ihana kertomus, tarina, elämästä..
Ihanaa, että aloit parsimaan sukkiasi..
kiitos tästä ♥
Kaunista kerrontaa jälleen.- En voi käsittää. Se on suuri lahja, jota arvosta todella. Itselleni ei ole kerronnan lahjaa suotu. Minuakin on kehoitettu tekemään kirja,jo vuosia sitten, vain toisin perustein, mutta pitäisihän siihenkin sanoja saada :)
Minusta tuntuu, että sinun sukkasi alkavat olla parsitut ja sinulla on lämmin.
Missä vaiheessa kirja on, vai peräti valmis?
Elmänmakuinen kertomus, joka lämmitti.
Kirjoita, hyvä Ihminen, kirja kun siihen sinulle on välineet annettu! Ihminen on luojalleen (kuka tai mikä se sitten onkin) tilivelvollinen saamistaan aineksista, eikä lahjojaan saa heittää hukkaan.
Jotkut lahjattomat leikillään ihmettelevät minkä taiteilija maailma heissä onkaan menettänyt, mutta ainakin blogimaailma olisi oikeasti paljon köyhempi ilman Lastun mainioita pakinoita!
Kirjoittamisen lahja on sinulla. Sujuvaa sanojen juoksuttamista, sanakuvien synnyttelyä.
Minä toivon sinulle oikein lämpöisiä villasukkia.
Villasukat ovat parhautta. Itselläni on Unelman ja Lepiksen neulomat sukat. En tiedä, auttavatko kirjoittamiseen. Ainakin auttavat itkuun.
Villasukat ovat aina paikallaan kirjoitti kirjaa tai ei. Hyvät villasukat pitävät mielenkin lämpimänä. Ne ovat hyvät tietokonetta näpytellessä suolti sitten runoa tai proosaa.
Se oli lämmin tarina :)
Tämä on niin kirjallisen lämpöinen että! Osasit vielä laittaa tuon kerronnallisen kiepsautuksen eli uuden 'kerronnan tason' loppuun: vanha mies penkillä.. Vaikkei myö siinä sinnuu uskotakkaa, sillä Lastuhan se on, joka osaa kirjoittaa, ja Lastulla oli varmana isä joka osasi kylvää häneen luovuuden. Eikä se luovuus itänyt ainoastaan omaksi iloksi, vaan kaikkien lukevien silmien ja myös kirjoittavien sormenpäiden, sillä Lastu kannustaa myös muita, väsymättä. Kirjoita kirja.
Komppaan aimariin sanoja, eli yhdyn hänen sanoihinsa.
Sillä sä olet valmis kirjailija jo, eli missä vaiheessa on sun kirjasi, joko pian saadaan se lukea?
Sillä sun villasukkasi ovat jo parsitut ja lämmittävät kivasti!
Vaikuttava pakina. Tuli kylmä ja kuuma yhtä aikaa.
Kaunis pakina.
Muutamasta sanasta lähtevät muistot vyörymään.
Luovuus voi katketa hetkeksi suruun.
Olet saanut kirjoittamisen lahjan, se on ikuinen lahja.
Kertomuksesi kosketti ihan pohjia myöten. Oman luovuuden ehtyminen on traaginen kokemus. Onneksi et hukkaa toivoa.
Jäin myös miettimään kasvattajien ja opettajien väkevää merkitystä itseluottamukselle ja luovuudelle.
Tarkennan vielä, kommenttini koskee kertomustasi. Sinun luovuuttasi en lainkaan epäile :)
Blogeissa kieli elää!
Hei.
Löysin sivuillesi Vitauksen sivuilta.
Ihastuin heti ensimmäiseen lukemaani postaukseen niin, että kirjauduin lukijaksesi.
...ja kuten huomaat, kirjoitusvirheet on tavaramerkkini.... siis löysin tänne Hannen blogista Virtausta elämään...:)
Koskaan ei ole liian myöhäistä kirjoittaa kirjaa! Sinulla on paljon sanottavaa, kirjoitat elävästi ja sujuvasti. Ja ettei jalkojasi paleltaisi, voisin kutoa sinulle ehjät villasukat! Me tehtiin omakustanteena antologia ja se oli tosi hauskaa. Sinulla syntyy kirja ihan omistakin kirjoituksistasi, joten laitahan tuulemaan!
Ilmavan toimiva täynnä toivoa.
Miten kaunis kirjoitus!
Olen kutonut tänä talvena monet sukat ystävilleni. Parsia en enää taida osata. Pitääkö kukaan enää parsittuja sukkia?
Työhuoneen nurkassa odottaa monta maalipohjaa. Värejä on ja siveltimiä. Into puuttuu. Ehkä jonain päivänä...
Villasukista on aina apua!
Kirjoita kirja, minä voin lähettää sinulle ne villasukat!
Niin, kirjoita kirja, kun se sinulta sujuu - mutta laulaako kukkokaan käskien?
Ehkä johtuu vain kasvatuksestani, meiltähän ei koskaan kummoisia vaadittu, että mietin miltä tuntuu jollei noihin odotuksiin pystykään vastaamaan.
Miksi sen täytyy olla juuri kirja?
Ikäänkuin vasta sen jälkeen olisi lunastanut odotukset kirjoittajana - vaikka me lukijat nautimme esim. juuri siitä ettei koskaan tiedä mitä Lastun blogista löytää.
Toisaalta, pienilläkin asioilla on usein elämään suuria vaikutuksia.
Ihanan kutkuttava ajatus ihmisistä villasukat jalassa, sanojen alkaessa pulputa ja tekstin lentää.
Eihän sitä koskaan tiedä!
Kiitos ihan hirmuisesti jokaikisestä kommentista, rohkaisusta, villasukista :). Ne lämmittävät ja kynää takuuvarmasti juoksuttavat. Olette ihania.
Tein kirjahaaveeni kanssa sinunkaupat: BoDilla on mahdollisuus toteuttaa kirja myös vailla ISBN-numeroa, jolloin se jää ikiomaksi salaisuudeksi, tyynyn alle pantavaksi, silitettäväksi. Näin olen tehnytkin. Sain kirjani postissa pari viikkoa sitten.
Kirjassani on sivuja 218 ja koekappaleessa tekstin lisäksi nelivärikuvasivujakin (kokeilin painojälkeä) 90. Ja mikä on painos? Tasan yksi kappaletta. Ja hinta? 43 euroa postikuluineen.
Lapseni saavat sen perinnöksi jahka minusta ei ole jäljellä kuin tarina ja muistot. Tilaan kaksi kirjaa lisää, koska lapsia on kolme.
Luin kirjani läpi, suutelin sulkeutuvia kansia ja kätkin piilopaikkaan. Olen onnellinen. Erityisesti siitä, että siinä on lukunauha.
Nyt kirjoitan seuraavaa kirjaa samalla julkaisuperiaatteella, mutta ehkä ilman kuvia.
Kirjoitan näitä yhden kappaleen painoksen kirjoja oikein tehtailemalla. Ystäväni nauroi: hassua kirjoittaa kirjoja, joita ei anna kenenkään lukea. Niin onkin. Hassua. Ideoita eri aiheista on niin paljon että hirvittäisi ellei ilahduttaisi.
Niin, eikä koskaan tiedä, vaikka joskus humpsauttaisin omakustanteeseeni ISBN:n, jolloin se olisi saatavilla, mutta sen aika ei ole nyt. Juuri sanomisen vapaus lähtee minun kohdallani siitä, etten aio sitä myyntiin tuoda. Mutta tämä ratkaisu sopii itselleni, yleispäteväksi neuvoksi siitä ei ole.
Tervetuloa, Irmastiina, lukijakseni. Ilo kohdata myös sinut. Bloggailen säännöllisen epäsäännöllisesti edelleen, vaikka niillä salaisillakin ITE-kirjaniityillä välillä ratsastan. Kesällä tulee katko, koska muutamme saareen, netittömyyteen.
Hyvää kevättä kaikille! (Anteeksi, välillä on sellaista haipakkata, etten ole ehtinyt koneen ääreen, mutta kohtapuoliin taas, tavataan.)
Hei kaikille!
Tässä BoD:n linkki:
http://www.bod.fi/etusivu.html?gclid=CNeX-JqT9a4CFawtmAodPXEqIg
Olemme elämälle kirjan velkaa, kaikki :). Siitä vaan kirjaa suunnittelemaan.
Onneksi olkoon aarteen johdosta. Tuo on hieno teko. Lapsesi sinua siitä kiittävät ja muistavat aikanaan. Ja omiakin ajatuksia kirjoittaminen ratkaisee ja selventää.
Hieno juttu. Toivon että joskus mekin saamme lukea kansien välissä tekstiäsi.
Reikäinen villasukka... kirja ilman lukijoita... Mahtava tarina, väkeviä kuvia. Viluttaa, itkettää ja tuntuu lämpöiseltä yhtaikaa.
Niin hienoa kerrontaa että menen aivan mykäksi ja huokaan. Toivon, että kirjasi joskus löytävät julkisuuteenkin, nyt saadaan sentään nauttia näistä pienistä ilon hetkistä täällä blogissa, kiitos siitä.
Lämmittää ajatus, miten lapsesi saavat aikanaan hienon perinnön, kirjahyllyllisen uniikkipainoksia!
Hienoa, sinä teit sen!
Lämmitti tänne asti.
Hienoa kerrontaa. Villasukia tarvitaan aina. Uusien tarinoiden kypsyttelyvaiheessakin. Lastu, kengännumeroasi kaipaan.
Uuna,
kiitos.
Nyt voisi isäkin iloita: kirja on syntynyt. Ja lisää tulee. Aiheista ei ole pulaa. Eikä turhauta ajatus: ylittääkö kustannuskynnyksen. Esteenä on vain itsekriittisyys ja kun sille puhuu tunnetta ja järkeä, se lieventyy ja alkaa viittoilla kohti tyhjää paperia ja ojentaa kynän, sanoo: anna mennä vaan, täytä tarinoillasi tabula rasa.
Deme,
kiitos. Liikutun kommentistasi, jota lukiessani kävi kuten sinulla tarinaa lukiessasi :)
Se minkä olette lahjaksi saaneet, se lahjaksi antakaa. Sain isältäni lahjan: hän kannusti. En häntä petä. Kirja numero 1 on jo tyynyn alla piilossa.
sirokko,
kiitos. Niin, mistäpä sitä tietää, milloin innostun käyttämään BoD:n julkaisukanavaa. Tällä hetkellä tosin innostaa kirjoittaa täysin vailla ajatustakaan, että tarinoitani yrittäisin "myydä". (Kustantamossa työskennellessäni tuli nähdyksi niin paljon.)
Blogikirjoittelu on antoisaa, ja suuren kiitoksen annan kommentoijlle. Mutta yksi rajoitus blogikirjoittelussa on. Kirjoitusten täällä tulisi olla melko lyhyitä. Kirja sen sijaan sallii pitkän tarinan juoksutuksen, ja siksi "ne toiset" tarinani siirtyvät paperille ja saavat suojakseen kannet - ja sen, ah, lukunauhan. Olen lukunauhahullu.
BoD:n sivumäärät saavat kasvaa aina 700 sivuun asti. Ja mikäli en tarvitse tarinaani kuvia (mitäpä ne esim. romaaninpoikasessa tekisivät), niin esim. 240-sivuinen kirja maksaisi vähän yli 20 euroa. -Se, että digipainatus tekee mahdolliseksi omaan käyttöön tulevat kirjat, yhden kappaleen painokset, on hurjan hieno juttu minulle.
Sinä ja kaikki suosikkibloggaajat kirjoittavat mahtavia tarinoita (ja kuvanne myös hyppyyttävät minut, eläytyjän, ilmaan :). Eikäs kaikkien kannattaisi jalkaista kirja :).
Mk,
kyllä, tein sen. Ja hyvältä tuntuu niin.
Piri,
isohan minä olen: kengännumeronikin on 41. Huopatöppösissä olen tämän talven kulkenut. Kuopiossa se onnistuu oikein hyvin.
Tavattoman kaunista!:) "Koskaan ei ole liian myöhäistä kirjoittaa kirja villasukat jalassa." Kiitos tästä ajatuksesta!<3 Itselläni on kaksinkertaiset villasukat jalassa juuri nytkin, ja olen onnistunut vakuuttamaan itseni siitä, ettei ole liian myöhäistä kirjoittaa kirja.
"Minulla ei ole aikaa kirjoittamiseen, mutta sinä, kirjoita, ja kirjoita sydämestäsi", sanoi minulle noin vuosi sitten hyvä ystävä, joka on aina uskonut minuun kirjoittajana, vaikken itse aina usko.
Nuo sanat vievät eteenpäin. Kiitos tästä ajatuksia herättävästä tarkinasta.
Wau.
Voi kuinka mielenkiintoinen kirjan tekoprosessi. Olet tehnyt yhden kappaleen - eihän tuo paljon edes maksanut, kun siinä on värikuviakin noin paljon. Käynpä vilkaisemassa tuota linkkiä.
Olen itsekin jonkinlaisessa kirjaprosessissa... saa nähdä, saanko lopultakaan kokonaista kirjaa aikaiseksi. Aikaahan on rajattomasti, koko loppuelämä. Huono asia siinä on se, ettei tiedä, kuinka paljon on elämää jäljellä. Kurssilla, jota nyt käyn, kehoitetaan kyllä tekemään aikataulu.
Niin ja paljon onnea kirjasi johdosta.
Elina,
miten hauskaa: sinulla on kahdet villasukat päällekkäin jalassa, jo vain sillä vauhdilla ja varustuksella kirja syntyy. Saati että sinulla on sanottavaa. Onnea oikein paljon!
Johanna,
kannustavat ystävät tietävät ja näkevät, mikä on meille hyväksi (oma kirja) ja saman tien toisille (lukijoille) iloksi. Hyvää kirjoitusmatkaa! En taida tietää ketään, joka kirjoittamisen intohimoa maistettuaan haluaisi siitä irti.
tanssiva harmaa pantteri,
ilman muuta sinun kannattaa kirjoittaa kirja. Tuo BoD oli minulle iloinen yllätys. Jo se, että voi tilata vaikka yksittäisen kirjan (ja jos siihen on tyytyväinen, saattaa kasvattaa painosta mielensä ja tarpeen mukaan), ilahdutti. Samoin kirjan painojälki ja sidonta miellytti. Valitsin kovakantisen. Kyllä kannatti, samoin lukunauha. Pelkkä tekstikirja (kovakantinen), noin 240-sivuinen maksaisi vähän päälle 20 euroa per kappale. Ehkä seuraavaksi sillä konseptilla...
Tässä hintalaskuri:
http://www.bod.fi/hintalaskuri.html
Onnea ja iloa kirjoittamiseen ja kirjasi julkaisuun!
Mie sitten tilasin sieltä BoD:stä esitelehtisen. Otan sen mukaan kurssillekin. Siellä ihmiset miettii, missä painossa kannattaa teettää jne. Tää on tosi mielenkiintoinen vaihtoehto. No miulla nää projektit on vähän vaiheessa. Kuitenkin tekeillä jotakin.
Voi kuinka kiva olisi nähdä tuo sinun kirjasi. Et taida kuitenkaan olla samalla paikkakunnalla.
Lukunauha - sitä en unohda, jos joku näistä projekteistani oikeasti toteutuu.
p.s. oletko Kuopiossa?
harmaa pantteri,
kiva kuulla, että esitetilaus on lähtenyt; ehkä olet sen jo saanut. Kirjastosta varmaan löytyy BoDin kustantamia ja painamia teoksia, mm. SusuPetalin kirjat on toteutettu BoDin kautta.
Minulle oli tärkeää saada kovat kannet - ja lukunauha. Kustantamossa työskennellessäni jouduin joskus painotarjousten kanssa tekemisiin. Koskaan ei ollut mahdollisuutta lisätä kirjaan lukunauhaa; kustannussyistä. Vihdoinkin se on mahdollista. Ja tuolloin minimipainos oli 2000 kpl. Tänään digin ansiosta kaikki on toisin. Tosin joillakin painoilla on yhä minimipainosvaatimus, esim. 50 kpl. Onneksi BoD ei sitä edellytä.
Kyllä, Kuopiossa tätä nykyä asustelen. Muutimme tänne vuonna 2010. Ja kesät saaressa.
Lähetä kommentti