ideatori on avattu

Työssäni eräänä tehtävänäni oli hoidella henkilöstöltä tulleita ideoita ja viedä niitä eteenpäin päättäjille.

Työvuodet ovat ohi, mutta huomaan, että pellepelottomuus on osa luontoani. Mies on onneksi tästä vain iloinen; hän nauttii, jos voi ideoitani – seulonnan jälkeen – konkreettisesti toteuttaa.

idea 1 ”maitokärryt”

Mietintämyssystämme ovat ulostulollaan kärryt, joiden avulla keräämme saaren risuja ja kuljetamme rangat ja vitsat uudisraivaajapolkuja pitkin kohti määränpäätä, polttopuuvarastoa. Risujen kerääminen paljaan taivaan alla, tuulessa tai tyynellä, helteellä tai pakkasella, aiheuttaa takuulla mielentyhjennys- ja nirvanakohtauksia, joita ihminen tarvitsee voidakseen hyvin.

Kärryjen valmistamiseen tarvitaan risoja polkupyöriä (niistä irrotetaan renkaat; huutokauppabongaus alkaa nyt) ja lautoja, jotka silitetään hiomakoneella kädelle lempeäksi paijata. Mies opettelee hitsaamista ja taontaa; eiköhän kaarikin synny ja liitokset pitävät, koska entisen perusteella tiedän, että sitä mitä hän ei osaa, hän opettelee.

Muistelen satua risumummosta. Lapsen sydäntäni liikutti mummon kumaraan painunut selkä, jota risukimppu raapi. Jotta selkämme ja polvemme eivät pelästy savotasta (ja jotta taimet saavat hyvän alun kasvulleen), tiedämme, että risuvaunuidea ylittää "julkaisukynnyksen". Toteutuu. Päätetty. (Ideoista kaksi prosenttia menee läpi.)

idea 2 ideatori

Kuljetuskärryillä eteenpäin: perustan saaren taigaan ideatorin. Jos jotain pientä tai ”suurta” tarvetta ilmaantuu, annan tulla näkösälle... Ei mene aikaa tämän kirjoittamisesta kuin muutama sekunti ja ensimmäinen tarve rantautuu. Eipä estellä. Mieleni tekee valmistaa elämäni ensimmäinen kiinalainen ateria. Onko jollakulla antaa reseptiä?

idea 3 kuutamoluistelu

Ja sitten liikkeelle. On tärkeää matkustaa, ettei kuole hitaasti, sanoo Neruda Indigo-runossaan. Edessä pitää olla aina mukavaa odotettavaa, toteutuupa idea tai ei.

Tuonne, iliman muuta (suksilla luistinradan vierellä seisten, kamera kaulassa keikkuen):


Kuutamoluistelu
"Perjantaina 20.2. klo 18.30 luistellaan Kuutamoluistelu jätkänkynttilöiden valaisemalla kahden kilometrin radalla."
(Kuutamokuvan kävin noutamassa Kuopion kotisivuilta. Kiitoksia Kuopio ja Kuu.)

edit 20:35
Obeesia kertoi kommentissaan mummolaan hankituista lastenvaunuista ja niiden uusiokäytöstä. Roskat ja lehdet kulkevat näppärästi takapihalle. Kiitos! Siitä palautui mieleeni pikkuveljeni lastenvaunut viisikymmenluvulta, joihin kiinnyin. Kuva (alla) kertoo suhteestani pikkuveljeen ja vaunuihin. Molemmat ovat tärkeitä.

Kaivan vaunut esiin ja vien saareen. Ennen ajattelin että täytän vaunut mullalla ja viljelen siinä kastematoja, joilla saan ruuan järvestä, mutta nyt tulin toisiin aatoksiin. Täytän vaunut risuilla ja työntelen niitä pitkin saaritonttia ja lämpö leviää tupaan pakkasilla. Tervetuloa kevät, kesä, syksy ja talvi – ja ideat.

Saaren taigan ideatori toimii! Kiitos, blogiystävät :)

Tulevan risumummon rakkauksia viisikymmenluvulla. Pikkuveli, lastenvaunut – ja saari, jo silloin. -Lastu, heti pois vaunuista (miksi sinä sinne kiipesit); ne viedään saareen ja saavat lastikseen risut. (Kuva on kaupunkikodin parvekkeelta.)