halloo, halloo,
onko hallissa kalloo
eiku totta puhhuin
rakkaos mänj
ovesta ulos
ja tässä on tulos:
kaakana sykkii
onnen huuma
lähellä kykkii
kaepaus kuuma
lähtöö liikkeelle
huima tuuma
tunnustan lokissa kaeikki
sitten suap tietee
erkki sekä maekki:
myö riijjeltiin:
"oot oekee possu"
kivahin
enkä niin ku ennen:
"oot aeka nasu"
massutin
- - - ikävee, kaehoo, syvän särkyy, raevoo - - -
- - - pittää kuatoo puhasta vettä kaevoon
Nasu!
tuuha jo poes
mököttämästä
kojttii, joutuin, kojttiin
johan tuo näkkyy tulovan
ei muuta ku kahavinkeittoon
ja tassua tassuun
nisua nasun massuun
psss
ja kohta myö pussataan
Runotorstai kyssyy: Miten niin valo.
Minä vastoon: noku ei oo kivvoo huastoo riitoo.
27 kommenttia:
I am a new bloger. Just got on-line a couple of days a go, and I am trying to make some friends on-line. If you have the time, please visit me:
http://luminata55.blogspot.com/
Luminata,
kiitoksia, tuunhan minä kahtommaan... Englantia en paljo ossoo, mutta sitä mitä ei ossoo, pittää opetella. Niin ne opettajattii koulussa kaavan aekoo sitten käski.
Haaskoo suaha erjkielisijä vastaoksia! Itellä vuan savvoo rupes tulemaan suusta vaekka kuinka yritän pijätellä.
Heh, hauska, mutta ajatuksia herättävä runo - hyvät sanat ja kuva haasteeseen:)
Hyvä :D Minulla on sellainen mielikuva, että savolaiset on aika haaskoja riidellessäänkin ja sovinnon jälkeen on ihan varmasti haaskaa ;)
Riimitit hienosti, omalla kielellä.
Nasevaa. Lopputuloksena pussaaminen on parasta, ainakin joku yhteys on silloin!
Kuva ja teksti, ne yhteen soppii
Hienot kuvat. Alimmainen ihan loistava. Pidin kovasti
A vot, just eilis illal meit ol pari karjalaist ko pohittii, jot savolaisiis ja karjalaisiis on vällee parast ku kippeetkii asjat saap käärästä huumorii ja sit nauraa makkeest päälle....
Murteella runoilu teki mielenkiintoiseksi ja herkulliseksi pikku riidan ja sen suloisen sovinnon!
Hienot kuvat, ja runo, mitä mahtavin! Hieno murteella, vielä hienompi, ihan kuin kiukkusenakin olisi hyvällä ja kiltillä mielellä!
Hieno murre!
LASTU: Nyt kyllä hersyvän heitit! Niin makeasti nauraa varsinais-suomalainenkin :-D
Pullaa ja kahvia ja kättä päälle ja pusukin vielä, kyllä on taas hyvä olo ja unikin maittaa, kun on lepytelty.
Hienot kuvat piste iin päälle!
Inkivääri,
kiitos "ymmärryksestä" :)
Ruska,
savolaiset ovat sen verran "mahottomia", että töissä ollessani (täällä etelän mailla) minua pyydettiin etukäteen "varoittamaan", jos savolaisia oli tulossa työmaalle vaikka ihan asian kanssa.
Eräs silmälääkäri kertoi myös, että kun hän muutti Turusta Kuopioon, joutui pidentämään vastaanottoaikaansa heti kättelyssä, sillä siinä missä turkulainen oli jo toimittanut asiansa, savolainen ei ollut päässyt edes oireittensa kuvailemisen alkuun.
aimarii,
miehelle pussauskieli voi olla helpompaa kuin savon kieli ;D
Tillman,
kuvat ovat vanahoja (sotivat sikäli valokuvatorstain sääntöjä vastaan), mutta omaottamia. Tai siis miehen ottamia opiskeluajaltaan, jolloin vielä etsiskeli onneaan eli minua :). Mukava kun pidit. Mies ilahtui kuullessaan kiitoksesi. Eivät menneet hukkaan nekään vaeltelut, kun iloa kuvista löytyi yli 40 vuoden jälkeen. Kun klikkasin suureksi, pölykerrokset näkyvät, mutta haitanneeko mittään. Huom.: ei ole oma näyttö pölyinen (minäkin jo rättiä etsiskelin :)
Crane,
just niin. Mitä vakavampi juttu, sitä enempi naarattaa ;D Ja sen jäläkeen ihan oikeastikin. Karjalan murteesi hivelee ja hoivaa hyvin syvältä. Isänisän suku on lähtöisin Laatokan Mantsi-saarelta, äiti Savosta.
Harakka,
taitaa sovinnon sula tulla Nasulle ja puoliskolle kuin luonnonvoima, minkäs sille tekee eikä vastaan kannata pyristellä. Onneksi.
Uuna,
kuinkahan monta sovinnon maljaa on juotu kahvikuppia kallistellessa ja pullaa mutustellessa.
Kuvista minäkin tykkäsin, kun miehen vanhoja kuvia selailin. Hän kehitteli ne aikoinaan itse. Odotan, että hän pääsee eläkkeelle (ensi vuonna), niin voi elvyttää vanhan rakkaan harrastuksensa.
Voisiko sitä sen selkeämmin sanoa ja paremmin kuvata!
Voi että oli hauska runo. Arkipäivän estetiikkaa, parisuhteen iloista draamaa, kainalon kaipuuta ja näkemisen suloa.....
Nautin runostasi.
Herttainen sentään miten napakan osuvaa murrerunoutta! En tiennyt että Lastusta löytyy myös runoilijaa! Nyt on Heli Laaksonen löytänyt laudaltalyöjänsä, kalpene Helj, Lastu tulee!
Haaskasti huasteltu! Ja kuvat soppiit hyvin aiheeseen.
Hyvä runo ja sopivat kuvat siihen.
Tuon kyllä pitäisi toimia...sait minutkin hyvälle päälle. :) Hauska runo ja kuva. :)
eem,
joululaulukin toitottaa: sopu on paljon mukavampaa.
arleena,
kainalon kaipuu on perustarve: kylkiluu kylkiluuta vasten... ja hyvältä tuntuu elämä niin.
Kiva kuulla, että nautit.
Kutuharju,
lissee tulloo, jos suussa on kokkeljpiimee ja kalakukkoo, mutta en neulo sukkoo, en, ku runoa pukkoo.
Ina,
no sinähän tempasit sanat sillä kielellä itellään (Savon ration nimi on Oekee asema, minkähän tuatta).
Doris50,
kuva vie joskus sanoihin, toisinaan toisinpäin.
Tarjuska,
ilo on ilmaista, sitä kannattaa kierrättää. Joskus hyvä tuuli palaa lähettäjälle takaisin ja taas sen voi singota maailmalle :)
Sieltähä tulloo savvoo iha solokenaa. Syvälä ne on lapsuuvven murteen juuret. Ej tarvii ku joku sanoo päevee, niin hanat on aaki ja mikkää ej pijättele sannoj juoksuva suuvärkistä immeisten ilemoile. Eeku hölökyn kölökyn ja etteenpäe elämässä..
Sananjalaka,
tulloo tulloo savon kielen sulloo ja annaha olla, mittee tapahtuu, kuuluu ja raekaa, jos piäsen muuttammaa takasi sinne mistä mualimalle lähin. Pittää vielä jonnii aekoo kituva tiällä etelän maeilla. Mutta perästä kuuluu ellei sitten eistäpäin. Ja jos niät immeisen jolla on kasvataviärät leuvvat, ni se oon minä.
Hyvinhä puhetta ja tarinata sullae tulloo... En tarvihe sanakirjoo ku sanojas tavvoon ja sujuvasti luven ja ymmärrän.
Hieno tuo puhelinkoppikuva. Siitä ei saa silmiä irti.
Ilona Tammi,
sanos muuta. Minustakin se on ihana. Ja syksyn karisseet lehdet sen ympärillä. Ja pimeys. Ja valo. Puomi.
Minne kaikki Suomen poistetut puhelinkopit on viety?
Hieno! Olen jotenkin heikkona noihin murteisiin nyt.. Mutta siitä huolimatta aivan oivallinen rallatus ja riimittely!
Kiitos hjuumorista ja optimismista!Riidan jälkeen kuuluu aina pussata.
Kuvasi ovat mainiota: kuvittelen mielessäni, kuinka Joku läx äkeissään lumisateeseen ja rauhoituttuaan jo tutkailee puhelinkoppia (katoava luonnovara muuten..), josko soittaisi jo kotiin... hehee.
Oljpa mukavoo lukkee savvoo,
ite en sitä kehtoo paljo viljellä. Blokissa ensi alotin,( Annan tupa) mutta eehä sitä kukkaa lukenna jote pit muuttoo kirjalliskielelle.
Tuttua tekstijä, KIITOSTA :-)
erikeeper,
siunattu murrebuumi mursi murrelukon.
tuulisuoja,
mukavan tarinan kuvista kehittelet. Niin, ensin sitä äkeissään juoksee toisen luota pakoon ja pois, ja sitten etsii välineitä, millä voisi kertoa: mieli tekee palata luokse – kotiin luoksesi.
Anna,
hyvvee päevee, Anna, vae alottelit sinä lokistelun tiällä lokimualimassa puhumalla ommoo kieltä, vuan et suana vastakaekuu. Oeskoo niin että murteita on vaekee lukkee, pitäs suaha iänj kuuluville. No hölövästi oun ite ollunna, kun en ou Annan tuppaan tuppaatunna leppuuttammaan korvia. Ei kaekkee hyvvee huomoo, voe, voe. Pittää ottoo jalat alle ja sannoo niille, mars, matkaan, määpä käämään Annan luona. (Oekeenkirjotusohjelma muuten alleviivoo jokkaesen sanan minkä savoks kirjotan. Mahoton, oes ohjelmoejilla vielä hommoo tässä matosessa mualimassa :D
Vieläkö sitä puhelinkoppeja jostain löytyy näinä mualimanaikoina? Valoa tulvii kuvasi vaikka mustavalkoisia ovatkin.
aino,
toivottavasti edes museosta löytyy jokunen puhelinkoppi. Ne kertovat kännykkäsukupolvelle omaa kieltään ajasta jolloin yhteydenpito roikkui langan varassa.
Kiitos kuvan herättämästä ajatuksesta. Mustavalkoisessakin kuvassa voi piillä maagista valoa.
Lähetä kommentti