Mutta takaisin alkuun. Ekakertaan. Mietin sermin takana, mihin pisteeseen asti minun tulee paljastaa ruumistani hänelle, joka aikoo kumartua puoleeni. Joskus kun oikein ujostuttaa, hämärtää. Keskitie ei löydy. Lyö yli vaikka viisaampaa olisi pitää matalaa profiilia. Sananmukaisesti.
Pähkäilen aikana piilossa verhon takana kuin pupu pensaassa ja lopulta teen rohkean päätöksen (ettei lääkärillä olisi huomautettavaa). Riisun ilkosilleni ja sysään sermin syrjään. Gynekologi, joka piti vastaanottoaan kotimme naapurissa, tuttu mies, katselee hämmästyneenä alastomuuttani ja käskee mennä panemaan paidan päälle, komentaa kuin isä lastaan. Minähän menen (nyt tiedän mitä tarkoittaa salamannopea) tulipunaisena häpeästä (tiedän senkin mitä tarkoittaa häpeänhäpeä). Satu keisarin uusista vaatteista välähtää mielessäni vaikken tajua mitä se tähän kuuluu. Ajattelen, etten ikinä, ikinä enää tämän koommin luikahda porraskäytävään yhtä aikaa naapuri-gynekologin kanssa. Se onnistuu kyllä. Luimistelu ilman ovisilmää.
***
Kaikkeen ujokin elämänsä vuosikymmeninä tottuu. Siihenkin, että joku vieras tutkii kerran vuodessa alapään.
Nyt kun olen lukenut Harry Potterini ja arvelen kuuluvani Rohkelikkojen joukkoon, aioin paljastaa kuvakertomuksena tämän päivän matkani gynekologille. Ihan rauhassa. Häpeämättä.
Kuvani pyyhkikööt ensimmäisen gynekologikokemukseni häpeän pois. Ensin harmauteen, sitten mustaan aukkoon. Ihmisiähän me, 'luomuja', ei sen kummempaa. Annan teidän nähdä kaikki, loppuun asti.
***
Matkaan!
(Klik! Ja jottei mitään jää arvailun varaan, kuvat suurenevat klikkaamalla.)
Olen jo melkein perillä, mitä nyt juna teknisen vian takia myöhästeli. Mutta kun olen varannut kylliksi aikaa, ei hätää mitään.
Rohkeasti eteenpäin. Kas, Erkki Toivanen miettii, mennäkö syömään blinejä vai aamiaiselle Ekbergiin.
Jos olisin hän, menisin Ekbergille, mutta kun en ole hän, jatkan matkaa...
... mutten malta olla pysähtymättä piparitalon eteen; se jäi tänä vuonna leipomatta. Jouluaaton kuumeessa oli helppo noudattaa joulurauhan julistuksen mukaista elämää. Nukuin.Otan takaisin mennyttä joulua. Pipariratikat silmieni edessä, klonksuvat vihreät peltijunat selkäni takana.
Oi ihana joulu.
Nyt loppuu vetkuttelu, eteenpäin. Kuka valaa rohkeutta jos en minä itse.
Porraskäytävän ornamentit ja kaari-ikkunat luovat juhlallista mieltä. Antaudun ja luotan.
Odotushuoneessa loimattavat sähkötakan liekit. Nojaan takan helmaan; lämpö leviää. En tarvitse naistenlehtiä, en Eevaa enkä Annaa. Istun silmät kiinni. Puristan sylissäni kameraa, jolla aion ottaa kuvia ja näyttää teille, kuinka minua tutkitaan.
Gynekologi on puoli tuntia myöhässä. "Sisään!" Jo vain valkotakki vihdoin saapuu ja luokseen kutsuu. Sisään ovesta ja sisään 'siitä'. Vastaanottohuoneessa kaikki on valmista: tutkimuspöytä jalkasilmukoineen.
Voi ei, juuri kun olin päättänyt julkaista kaikki kuvani tämän päivän gynekologimatkaltani, huomaan, että se viimeinen, todistusaineisto rohkeudestani on hämärä kuin talvinen ilta ilman lunta. Kameran patterit pettivät, minä en. Tavataan vuoden perästä: lataan pattereitani ja rohkeuttani sillä välin.
Tarinamaanantai: harmaa
17 kommenttia:
:D No ei voi olla totta! Juuri, kun asettauduin mukavaan asentoon tuoliini ja jännityksellä valmistauduin vastaanottamaan harvinaista ja henkeäsalpaavan jännittävää raporttia... NIIN hulvaton idea!!
Mutta maltan odottaa ensi vuoteen ;) Huolehdin, että sinulla on mukana varaparistot ja varakamera ja varakameran varakamera...
Voi sinä mokoma, ei kun kamera, minkä teki :-D
Mikä idea!
Mutta tuosta alusta vielä, että joskus on tosiaan vaikea tietää, miten kuuluisi olla. Muistan ensimmäisen hierontakertanikin. En tiennyt pitääkö rintsikat ottaa pois, vai ei.
Tämä pehmitti kyllä flunssaiset kipupisteeni roimalla asteella huumoria.
Niin ja hyviä kuvia, siihen asti, kun kamera toimi :-D
No höh, odotan vuoden, mutta vaikka rohkelikko oletkin, keksit sittenkin vertaansa vailla olevan hulvattomuuden gynekologikuvien sijaan!
Eipä mitään, kuvasi olivat hyviä pattereiden loppumiseen asti.
Kyllä kirjoitat nasevasti. Minua nauratti ääneen tuo ensi visiittisi gynekologille. Lääkärin valkea takki on minun silmissäni aina häivyttänyt lääkäriltä miehisyyden ja itseltäni kainouden.
Bulevardin kuvasi ovat tunnelmallisia. Vuosi vuodelta käyn keskustassa yhä harvemmin, mutta Ekbergin kahvilaan on aina kiva poiketa. Ei oikein taida olla muita kunnon kahviloita kuin Ekberg ja Fazer. No, onhan Strindbergin kirjastokahvila.
HihHIH, mietinkin lukiessani, että mitähän hän keksii. :o)
Olipahan mieletön idea! Tuota ei varmaan moni pistä paremmaksi!
Minunkin pitäisi kohta mennä gynekologille, mutta en kyllä rohkene ottaa kameraa mukaan :D
Ihmettelinkin jo, että mahtaako kuvaaminen onnistua niin jännittävässä tilanteessa. Itse asiassa ei se niin järkyttävää olisi: kuvassahan olisi vain gynekologi, mitä nyt vähän vatsaa voisi näkyä. Ainakin jos olet samaa kaliiberia kuin minä ;DD
Ruska,
ihana tietää, että sinulta saan patterivoimaa. Elelen vielä vuoden päivät salaisuuksineni kuin simpukka kuoressa. Helmi on piilossa :D
Uuna,
voi rähmä-ketale-mokoma-kamera. Annetaanko sille koskaan anteeksi? Lopettaa hommat kesken kaiken. Ne parhaimmat kuvat ovat ottamatta. Olisin jättänyt pari piparikuvaa väliin, niin virtaa olisi riittänyt H-hetkeen asti, mutta ei kun ei.
Riisuutuminen tietyissä tilanteissa on vaikeaa. Totta. Ei aina tiedä, milloin on liikaa, milloin liian vähän. Huoneessa risteilevät sanattomat kysymykset tihentävät tunnelmaa, kun eivät pääse suusta ulos.
Toivon, että flunssasi hellittää. Kulkutaudin tulee jatkaa matkaa. Ei, en sentään toivo sitä kenellekään. Lähtisi kiusa ja vaiva unholaan ja pysyisi poissa jokaisen läheltä.
aimarii,
juu, minua kannattaa yllyttää... Ties mitä kaikkea saatte nähdä vuoden aikana. Tämäkin juttu lähti liikkelle Kutuharjun kommentista:
"Häntä pystyssä ja utareet hölskyen, kuulostaisi herkulliselta jatkolta, ja villisti mölisten :)"
Ina,
niinpä. Valkoinen takki suojelee lääkäriä ja potilasta. Korkeimmalle nousee ammatillinen osaaminen. Lääkärin tulee hoitaa potilasta, ei päinvastoin. Eilen ajattelin antaa gynekologille tähtiä (Hyvä lääkäri.fi -sivustolla), mutta lopulta en osannutkaan toimia vain annettujen ruksien varassa. On niin paljon toisaalta hyvä, toisaalta ei välttämättä hyvä -vellontaa.
Työvuosinani Ekbergin ja Strinbergin kahvilat tulivat tutuiksi; osa työneuvotteluistakin siirtyi sinne :D. Nyt ryypiskelen kahvini kotosalla ja ai kuinka makoisalta maistuu sekin.
savisuti,
miten kiva kuulla hihityksesi muuttolaatikoittesi takaa :)
Marjukka,
ota ihmeessä kamera mukaan gynekologille! Olet niin taitava kuvaaja, että katsottavaa riittäisi :D Gynekologini yritti opastaa minua katsomaan ruudulle ilmestyviä ultraäänikuvia kohdustani, munasarjoistani, verisuonistosta jne., mutta hahmotuskykyni oli vajaa. Harmaata mössöä kaikki.
Obeesia,
:)
Sama juttu minulla. Mahan ympärysmitan lukemia yritän pienentää, terveyssyistä. Kaunishan jokainen on, ilman muuta, väittipä 'media' (tai itsekritiikki) mitä vain ;)
Ja miten ihania näkymisä sisällämme piilee!
Haha, varinaisen temppusen teit! Kiitos matkasta. Tuli niin eläytynyt olo, että eiköhän se oma piparikin tullut tutkituksi tässä samalla ;))
Ei vaan, itse olen lykännyt käyntiä jo monta kuukautta. Pitäisi mennä piakkoin. Minulle vain jäi kammottava trauma kolposkopiasta, kun tuntui että repeän kahtia.
Itse aloin muuten ekalla kerralla riisua siinä kyniksen edessä. Kynis ohjasi sitten sermin taakse. Olisi tehnyt mieli kysyä, että mitä väliä, kun kohta se on levällään tuossa pöydällä.
Miksi riisuminen pitää tehdä salassa? Ihmettelee Elegia.
Elegia,
:)
maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se askarruttaa kummastuttaa pientä kulkijaa.
Pitkään ja hartaasti mietin kommenttisi luettuani, miksi tosiaan gynekologi käskee mennä sermin taakse riisuutumaan, kun kuitenkin olen hänen silmiensä edessä pian kuin... hm.
Kuka kertoo totuuden?
Millainen on gynekologin mielenmaisema? Haluaako hän nähdä vain 'sen'? Tekeekö sermin käyttö työn hallitummaksi?
Kun olin nuori, valitsin miesgynekologin, nyt kun olen vanha, valitsin itseäni vanhemman naisgynekologin. Mitä se kertoo minusta. Hm, tuotakin pitää oikein miettiä :D
Paljon on kysymyksiä ratkottavana.
Voi jukran pojut!
Olipa siinä kertomusta!
Oikein jännittyneenä odotin viimeistä kuvaa, ja ah, miten kävi!
Et olisi saanut niin paljon koko matkaa räpsiä kuvia, vaikka hyviähän ne olivat, mutta nyt joudutaan vuosi oottaan, loppuhuipentumaa!
Tää oli kyllä niin hauskakin, nauroin välillä niin, että vattaan sattu!
Harakka,
:)
Kuvia räpsin sumeilematta. Olisi pitänyt muistaa millainen loppu ahneella on ;D.
Kun nykyisin käyn niin harvoin Helsingin hulinoissa, menee niinä kertoina kun sinne on pakko suunnistaa, arvostelukyky ja harkinta. Meinasin jäädä myös pyörän alle, kun kuvasin kadun toisella puolen Ekbergin kahvilaa (enkä huomannut että seison keskellä pyörätietä).
Odotushuoneessa räpsin muitakin kuvia kuin tuon haukottelevan patsaan ja sähkötakan. Olisinpa tiennyt, että pian loppuu kamerasta voima...
Gynekologi muuten huuteli potilaita etunimillä sisään. Onko etunimen käyttö uutta muotia? (En ole hänen pitkäaikainen potilaansa. Minua se eikä sinuttelu haitannut; joku tuntui nurisevan.)
Hauska ja jännittäväkin oli tämä juttusi. Minäkin kuulun noihin ujoihin, käyn kyllä miesgynekologilla ja totta on, että valkoinen takki tekee hänestä vain lääkärin. Huvittavinta se, että tilaisuuden päätteeksi hän aina kyselee appeni kuulumisia ja käskee viedä terveisiä, höh...
Ensikerraksi sitten kunnolla ladattu akku mukaan!
Elma,
kiva kun pidit etkä kokenut tulleesi "petetyksi". Huumorilla me toisiamme ruokimme :)
Vai kyselee gynekologisi appesi kuulumiset – sitten lopuksi. Kuoriutuu kaapunsa alta ja tulee ihmiseksi. -Ehkä heidät on koulutettu olemaan etäisiä (kun ovat niin lähellä kaikkein intiimeimpiä osia mitä naisessa on :)
Juu, pitää ladata akkuja ensi vuotta varten. Onneksi on aikaa.
Gynekologi! Kuinka moneen tarinaan siitä olisi aineksia! Todellista journalismihenkeä osoittaa lähteä liikkeelle kameran kanssa!
Onpas hyvä juttu. Ja mahtava keksintö nuo viimeiset kuvat.
Onneksi on tarinamaanantai. Olisi pian viälä muuten mennyt ohitse tämä herkkupala :)
Lähetä kommentti