maanantai 12. tammikuuta 2009

kuusi ominaisuutta

mitä sieltä putkahtaa

Harakka haastoi miettimään kuusi satunnaista ominaisuuttani. Kiitos. Vastaan mielelläni, koska rakastan sattumia. Rusinoita vappusimassa. Mantelia puurossa. Sormella tökkäilyä sinne ja tänne. Leikkimielellä.
Hm.
Kuusi.
Satunnaista.
Ominaisuuttani.
(Vai omituisuuttani.)

??????

1. Bloggailen opiksi, iloksi, hyödyksi (onko se ominaisuus). Kiitos teille, joilta saan paljon.

Hyödyksi:
Minulla on pitkä suosikkilista, mutta joukossa vain yksi ruokablogi. Tulvassa en viihdy. KOTONA-blogi on hyvä. Olen tehnyt taatelikakun, jauhelihakeiton, ja seuraavaksi on tarkoitus hankkia spelttipuuron ainekset.

Opiksi.
Olen innostuvainen oppilas (tarvittaessa). Ennen kuin aloitan risulintukurssin, surffaan kaikki risulintublogit läpi.

Iloksi.
Käyn blogeissa taidenäyttelyissä, tupailloissa, istun penkille ja kuuntelen tarinoita. Eläydyn joskus kyyneliin. Ja nauruun.
Haltioidun kauneudesta.

2. Koska työvuodet kuluivat sanoja lukemalla, vaihdan nyt lukemisen siihen mitä vuosikymmeniä sorvin ääressä kaipasin: kirjoittamiseen (ja kirjojen lukemisesta siirryn blogien lukemiseen). Omat juttuni vyöryvät kuin talvinavetasta laitumelle päässeet lehmät, pidäkkeettä sinne ja tänne, mutta antaa tulla aluksi näin. Ehkä joskus menen selkosuomikurssille.

3. Yksinkertaistan elämäni. Sammutan uutiset, kannan telkun vinttiin, lopetan lehden tilauksen. Paljon suhisee ohi korvien infoa ja ähkyä mitä lehdissä kirkuu ja eetterissä parkuu, mutta en haro jokaisen uutisen ja mielipiteen perään enää. Maailmanparantaja lepää. Aika oli aikaa ennen ja aika on aikaa tänään. Erilaista. Luon mieluummin katseen maahan ja näen vanamon tai jääkiteen – tai silmäilen taivaalle ja lasken tähdet. Mutta vannomatta paras. Voi olla että tekeekin mieli ottaa kantaa. No sitten sanon. Ei sinne tänne soutaminen ja huopaaminen ole niin vakavaa.

4. Olen survonut työvuosien jakut ja kampaukset komeroon. Syön päivällä yksin ja röyhtäilen. Mies vielä lounastaa töissään ja käyttäytyy siellä niin kuin näytelmään kuuluu. Illalla röyhtäilemme yhdessä. Meillä on mukavaa. 26.1. on tapaamisemme neljäkymmenvuotisjuhla. Syömme hyvin ja röyhtäilemme sitten taas, me pikkupossut.

5. Huumorista ei voi puhua, muuten se sammuu. Olen kalleimmasta elämänkatsomuksestani hiljaa. Naurua ei voi selittää. Se on yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Huumori on elämän keuhkot.

6. Innostun herkästi. Ideoin. Mikään ei ole mahdotonta, tai ainakaan melkein mikään. Polvivika estää pitkät kävelyretket. Olen kehitellyt jakkaran, joka on vyötäisilläni kuin toinen iho ja voin levähtää aina kun väsymys tai kipu iskee. Minusta se on oikein hyvä idea enkä usko että jos jakkaraan vyötettynä kaupungilla tai metsässä kuljen, minut viedään putkaan.

En tiedä olivatko nämä ominaisuuksia, mutta puhua pulputin, kun kukaan ei tullut sanomaan: lopeta tok (kohta on Suonenjok). Meinasin jatkaa, että ihmettelen sanoja, miten yhden kirjaimen heitolla mennään aivan uusiin mielenmaisemiin kuten menetys ja menestys tai kala ja kana, mutta en sano, koska voi olla etten (taaskaan) osaa lopettaa, joten nyt sanon: heippa tällä erää ja haastan Sinut ja myös Sinut:

Ruska

Pollen suuret saappaat

Kutuharju

Mimosa

Toipilaan tuumailuja

Pankin talkkarit

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tämän haasteen vastauksia on kiva lukea. Etenkin jos osaa antaa sanojen vyöryä kuten sinä. Se on suuri lahjasi, älä sitä kahlitse.

Minäkään en katso enää uutisia. Niistä tulee vain pahalle mielelle, kun aina näytetään sotaa jossain päin maailmaa ja loukkaantuneita lapsia raahataan pitkin katuja. En voi kuitenkaan auttaa, niin en halua katsoakaan.

Löhöän täällä pehmeissä kotivaatteissa ja tällä hetkellä pärskin ja niistän. Onneksi en tartuta netin välityksellä.
Haasteen olen saanut jo monelta taholta, joten en nyt ota enää mukaani. Katsotaan mitä keksin, kun tästä toivun. Tai eihän tähän kuulu mitään keksiä vaan paljastaa totuuksia :-)

Anonyymi kirjoitti...

kohta 3 kolahti. Huomaan, että mitä vanhemmaksi elää, sitä vähemmän alkaa olla totuuksia. Huomaan, että kiihko puolustaa, vaikuttaa, ottaa kantaa, arvostella jne alkaa kadota.

Olet onnekas, sillä harvassa alkaa nykyisin olla pitkät yhteiset taipaleet. Kippis ja kulaus teille.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitit niin ihastuttavasti itsestäsi. Olet niin räiskyvän iloinen, kun jätät kaikkea sitä vanhaa pois, mikä ei uuteen ajatusmaailmaasi millään mahdu. Siis mitä ei saareen viedä. Sen taiasta osaat pitää huolen! Kyllä kaikesta olen huomannut, miten hersyvää huumori onkaan.
Tartun haasteeseen, kiitos vaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, Lastu haasteesta. Otan sen vastaan ja vastaan heti kun olen vähän syynännyt sisintäni.

Anonyymi kirjoitti...

Hep! Toinen saarelainen ilmoittautuu. Tulin juuri kahden yön mökkeilyltä ja otan haasteesi vastaan. Kerran kyllä olen samanlaiseen vastannut, mutta ei kai se haittaa? :D Vastaan, kuhan ehdin ja tulen vielä lukemaan tarkemmin tämän hienon postauksesi myös.

Anonyymi kirjoitti...

Rakastan sanoja, minäkin. Varsinkin sinun sanojasi, tuota pulppuavaa puhetta.

Jakkara on mainio idea. Pitäisiköhän minunkin? Mitähän kyläläiset sanoisivat!

Anonyymi kirjoitti...

Sinun kirjoituksesi ja ajatuksesi, mitenköhän osaisin kuvailla...ne ovat täyteläisiä kuin vastaleivottu sokerisilmäpulla, avaria kuin tunturimaisema ja lämpöisiä kuin leivinuunin pankolla pötköttely.

Kiitän haasteesta. Minäkin olen yhden jo tehnyt mutta teen oikein mielelläni toisenkin :o)

Harakka kirjoitti...

Sulla on kyllä sana hallussa!
Mainiot vastaukset olit laittanut, sä kyllä osaat kirjoittaa!
Muuten, minäkään en usein enää katso uutisia, aamulehdenkin luen pikaisesti.
Jos jotain maata mullistavaa tapahtuu, niin kyllä sitten kuulen siittä muutenkin varmaan.
Olet ottanut oikean otteen elämästäsi, sellasen, missä on huumoria ja hauskuutta ja jossa varsinkin viihtyy!
Sinä olet lämmin ihminen!

Lastu kirjoitti...

Uuna,
kuuden ominaisuuden luonnehdinnat ovat hauskoja. Itsestään saa kertoa niin paljon tai vähän kuin haluaa, se tässä mukavaa onkin. Pakko ei ole kumpaankaan suuntaan.

Uutisista: vähemmän on kyllin. Uutismässäily puuduttaa; info menee vähemmälläkin frekvenssillä ja kuvien ryöpyllä perille. Niin, tai ainakin omalta kohdaltani voin sanoa näin. Uutisten taustalla olevat seikat saavat enemmänkin mielenkiintoa. Pitkät automatkat kuluvat sujuvasti, kun kuuntelemme Suomen Puheradiota. Silkkaa mielenkiintoista asiaa laidasta laitaan - ja niin kansantajuisesti esitettynä, että kärryillä pysyn.

Sinulla on flunssa. Voivoi. Onko kuumettakin. Pikaista paranemista toivotan!

miina,
totta: vanhetessa oppii kävelemään hitaammin. Tietää rajansa. On asioita (vääryyksiä / epäoikeudenmukaisuuksia jne.) joille ei kerta kaikkiaan voi mitään. Tai on taistellut jonkin katsomansa hyvän asian puolesta pitkän aikaa, mutta huomaa, että ongelmat eivät poistu. Silloin on syytä antaa vuoro uusille "yrittäjille". Voi hellittää ja hiljaisessa mielessään toivoa: laiva kääntyy kohti parempaa, hitaasti, vaikkei itse enää maailmanparantajan ruoria pitäisi kädessäni.

Kiitos, kippis ja kulaus maistuu. Pitkässä suhteessa on paljon iloa.

aimarii,
tämä saari symboloi uutta vaihetta elämässäni: osut oikeaan. Voi tulla myös takapakkia, mutta kyllä elämänkaarikirjoitus avasi silmät ja mielen. Hyvin kaikki sujuu, ikääntyvänäkin.

Todella mukavaa, että otat haasteen vastaan. Kiitos!

Ina,
kiitos sinulle, kun haaste sytyttää. Mukava tulla lukemaan, mitä syynäys tuo esille.

Ruska,
hups, nyt muistin, että olet jo vastannut (ja hauskasti) haasteeseen. Mutta kerta kerran päälle. Onhan meissä enemmän kuin kuusi ominaisuutta...

Kiva tulla lukemaan saariretkestäsi. Saaret ovat kohtalomme ja hyvät sellaiset ;)

Obeesia,
kiitos :)

Kun esittelin miehelle takapuoleen kehittelemääni pallia, hän innostui ja lupasi miettiä ideaa eteenpäin. Monet ideat hän on toteuttanutkin. Jos onnistuu, kerron kyllä jotta voit yllättää naapurisi ja koko kyläsi. Ei meitä propellinaisia estä mikään :D

Mimosa,
mukava että otat haasteen vastaan, vaikka olet jo yhden tehnyt. Mulla on hiukka hatara muisti (en muista ketkä ovat haasteeseen jo vastanneet) tai sitten tahdon saada lisää hyvää yhäyhä...;)

Kiitos uuninpankonlämpöisistä sanoistasi!

harakka,
kiitos haasteesta, tämä oli hauskaa. Tässä iässä saa varmaan luvan jo levätä siinä kaikessa kauneudessa ja hyvässä, mitä maailmassa on. (En silti uskalla luvata, ettenkö joskus "murisisi". Kun toivoo että kaikilla olisi hyvä eikä se toteudu, kypsyvät idealistin kyyneleet.)

Hyvää tammikuuta. Valo lisääntyy!

Anonyymi kirjoitti...

Oi miten ihailtavia ominaisuuksia Lastu kantaa :)

Tämä on ihanasti sanottu:
"Juttuni vyöryvät kuin talvinavetasta laitumelle päässeet lehmät, pidäkkeettä sinne ja tänne,"
Ai että!" Häntä pystyssä ja utareet hölskyen, kuulostaisi herkulliselta jatkolta, ja villisti mölisten :)

Kiitos haasteesta, otan kopin! En ehdi vähään aikaan, mutta tullaan, tullaan -- perässähiihtäen (vesisuksilla).

arleena kirjoitti...

Lastu, kiitän sydämestäni sinua, että ruokablogini on innoittanut ja olet kokeillut ohjeitani. Lisäksi sanasi, että blogini on hyödyksi ja hyvä, saa minua röyhistämään rintaani.

Melkein lumoutuneena luin mitä kirjoitit ja ajattelin monessa kohdin aivan samoin.

Luon mieluimmin katseen maahan ja näen vanamon tai jääkiteen tai silmäilen taivaalle ja lasken tähdet..... juuri niin minäkin teen mieluimmin.

Innostun herkästi ideoin.... niin minäkin

Tätä voisin kertailla pitkään kirjoituksestasi ja lopuksi niin minäkin.

Nytkin kun luin blogiasi ensin nauroin, sitten itkin ja lopuksi ajattelin, että joko se nyt loppui.

Kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Luulen, että blogimaailma on tarkoitettu juuri meille, jotka innostumme miltei mistä vain (?). Joku voisi jopa sanoa, että täällä ei pääse vanhenemaan....
Olipa mukava lukea juttusi. Innostuin niistä :))))

Anonyymi kirjoitti...

Olet "vanha" blogiystäväni ja arvostan blogiasi kovasti, siksi haluan antaa sinulle jotain vanhassa Leijonainen blogissani.
www.leijonainen.fi

Lastu kirjoitti...

Kutuharju,
"Häntä pystyssä ja utareet hölskyen, kuulostaisi herkulliselta jatkolta, ja villisti mölisten :)"

Nyt alkoivat mielikuvat pyöriä, huom., tulen juuri gynekologilta. Jos vielä yllytät, saan villin rohkeuskohtauksen täällä blogissa ja kerron / näytän kaiken mitä lääkärinvastaanotolla näytin :)D

arleena,
kiitos itsellesi: KOTONA ON hyvä ruokablogi. Mainitsemani kokeilut ovat onnistuneet niin hyvin, että niitä ovat kehuneet sekä oma suu että läheisten. Luen myös arleenan sanomia (se hiljainen ja näkmätön, mutta näkemästään ja lukemastaan kiitollinen tyttö siellä nurkassasi... ;) Jatkellaan, puolin ja toisin!

mm,
niin just, meitähän ei pidättele mikään. Kun päästään alkuun niin antaa mennä vaan (blogeissakin): iloitaan ja nautitaan tästä elämästä joka on. Nuorena luulin, että elämä loppuu kun täyttää 50 tai ainakin kun täyttää 60. Olisinpa tiennyt, mitä kivaa on tulossa. Ehkä hyvä etten arvannut. Pitää taapertaa autiomaavaiheet, jotta osaa arvostaa tätä vapautta ja mahdollisuuksien tulvaa, mikä nyt on.

Uuna,
kiitos kauniista sanoistasi! Myös Leijonainen ja Uuna on eräs vastaus siihen, miksi bloggaan. Saan niin paljon ja kiitän ;)