Sunnuntai valkeni harmaana ja sateisena...ikkunaan tihuuttaa vettä ja kadut ovat loskaisia... Missä helmikuun "helmet", ne kirkkaat jäätyneet pisarat koivujen oksilla....talviauringossa... Ehkä ne vielä ilmestyy jonain päivänä. Mielialakin tuppaa muovautumaan auringon tai sen puutteen mukaan.."
Omasta blogistani lainaus aiheeseen liittyen 8. helmikuuta... Upea kuva!
Siinäpä on näköä ja kokoa! Kamera (huom: kamera ü) valottanut lunta vähän liikaa - mutta jos jotain huonoa aina jotain hyvääkin: hevosesta tuli helmenhohtoinen Helmikuun kunniaksi ü
Ihailen kyllä tuota ryhtiä ja pään asentoa. Ei ole ihan helppo tehdä.
Onko hepan nimi Helmi? Helmen värinen ja omistajalleen varmaan aarre, eli helmi ;) Komppaan kaikkia muita jotka orhin uljasta asentoa ihastelevat! Eläväisen oloinen.
Auringonsäteet blogin tunnuskuvassa osuvat juuri heppaan; toivottavasti taidonnäyte ei sen voimasta sula :)
TuulisMumma, kiitos kuvauksestasi, joka kertoo helmikuun helmien kauniista kaipauksesta.
mm, sydämet kiitävät blogeissa. Helmiä nekin.
Inkivääri, haave on jo melkein kuin totta olisi :). Aloittamista vaille valmis.
Mertzi, niin, ja tällä hepalla myös ratsastettiin. Ihmeen säyseä se on, ei lainkaan kopea vaan piti lapsia mielellään selässään.
Doris50, lumi on sillä päällä ollessaan hyvää materiaalia luoda maailmaa "uusiksi" - tai ainakin kotipihaa.
Uuna, kiitos. Lumihevosen muovailu tyttäreni; hän on ratsastanut lapsuudessaan ja nyt aikuisenakin ottaa silloin tällöin ratsastustunteja. Eläimet ja luonnontutkimus ovat hänen harrastuksensa, intohimonsa ja elämäntyönsä.
aimarii, heppa on ollut monen suomalaismiehen paras ymmärtäjä, ja kun Polle poissa on, on miehen mieli onneton. Myös tyttö ja heppa ovat erottamattomat. Ja tytön "veistämä" lumiheppa käynnistyy ja laukkaa kivoihin muistoihin uudelleen ja uudelleen (kun muistaa vain ottaa kameralla kuvan).
Marjukka, uljaasti ravaa lumiheppa läpi talven tuiskun, antaa muiskun; ei sula muistoista koskaan.
Harakka, niin, tyttäreni teki. Apuna oli pikkuveljensä, joka odotti innolla, että pääsee ratsastamaan. Ohjakset syntyivät heinistä.
Pankin talkkari, tytär oli tarkka eläintä lumesta luodessaan: halusi, että kunnioitus hevosen ylvästä olemusta näkyy lopputuloksessa.
Minä kameran takana huiskin (kuva on arkistosta eikä ihan nuori) ja pikkuisen harmittelen samaa: ylivalotus ei anna oikeutta hevosen hienoille, lepääville jaloille.
Kutuharju, Kiitos, ihana kuulla, että Helmen (juu, hänen nimensä on Helmi) asento on sinustakin liikkumattomuudessaankin – eloisa.
susj, kiitos. Voi, minulla on musta aukko tietokeskuksessani (korjaan: rutkasti mustia aukkoja). Kiinnostaisi tietää "Hikarista" enemmän; hikari on suomeksi hikipinko, japaniksi 'valo'.
22 kommenttia:
Taidonnäyte!
-wiltteri-
"Helmetön sunnuntai ja Kuninkaalliset ohukaiset.
Sunnuntai valkeni harmaana ja sateisena...ikkunaan tihuuttaa vettä ja kadut ovat loskaisia...
Missä helmikuun "helmet", ne kirkkaat jäätyneet pisarat koivujen oksilla....talviauringossa...
Ehkä ne vielä ilmestyy jonain päivänä.
Mielialakin tuppaa muovautumaan auringon tai sen puutteen mukaan.."
Omasta blogistani lainaus aiheeseen liittyen 8. helmikuuta...
Upea kuva!
Urhea ylväs hevonen!
Tänään jatkoin kiitossydämen jakoa eteenpäin blogissani.
Helmiheppa:D Tuollainen komistus pitäisikin olla joka pihalla, ainakin meille tahtoisin!
Hieno lumihevonen:)
Kaunis teos lumesta.
Aivan kerrassaan mahtava! Oletko sinä tehnyt???
Kaunis ja uljas, kohta nousee jaloilleen ja laukkaa niitylle.
Uljas ratsu! Jipii!
Uljas helmi-heppa!
Hieno ja uljas helmi-polle!
Sinäkö sen teit, vai oliko apujoukkoja, tossa on ollut jo paljon hommaakin!
Siinäpä on näköä ja kokoa! Kamera (huom: kamera ü) valottanut lunta vähän liikaa - mutta jos jotain huonoa aina jotain hyvääkin: hevosesta tuli helmenhohtoinen Helmikuun kunniaksi ü
Ihailen kyllä tuota ryhtiä ja pään asentoa. Ei ole ihan helppo tehdä.
Onko hepan nimi Helmi? Helmen värinen ja omistajalleen varmaan aarre, eli helmi ;)
Komppaan kaikkia muita jotka orhin uljasta asentoa ihastelevat! Eläväisen oloinen.
Wiltteri,
kiitos ;).
Auringonsäteet blogin tunnuskuvassa osuvat juuri heppaan; toivottavasti taidonnäyte ei sen voimasta sula :)
TuulisMumma,
kiitos kuvauksestasi, joka kertoo helmikuun helmien kauniista kaipauksesta.
mm,
sydämet kiitävät blogeissa. Helmiä nekin.
Inkivääri,
haave on jo melkein kuin totta olisi :). Aloittamista vaille valmis.
Mertzi,
niin, ja tällä hepalla myös ratsastettiin. Ihmeen säyseä se on, ei lainkaan kopea vaan piti lapsia mielellään selässään.
Doris50,
lumi on sillä päällä ollessaan hyvää materiaalia luoda maailmaa "uusiksi" - tai ainakin kotipihaa.
Uuna,
kiitos.
Lumihevosen muovailu tyttäreni; hän on ratsastanut lapsuudessaan ja nyt aikuisenakin ottaa silloin tällöin ratsastustunteja. Eläimet ja luonnontutkimus ovat hänen harrastuksensa, intohimonsa ja elämäntyönsä.
aimarii,
heppa on ollut monen suomalaismiehen paras ymmärtäjä, ja kun Polle poissa on, on miehen mieli onneton. Myös tyttö ja heppa ovat erottamattomat.
Ja tytön "veistämä" lumiheppa käynnistyy ja laukkaa kivoihin muistoihin uudelleen ja uudelleen (kun muistaa vain ottaa kameralla kuvan).
Marjukka,
uljaasti ravaa lumiheppa läpi talven tuiskun, antaa muiskun; ei sula muistoista koskaan.
Harakka,
niin, tyttäreni teki. Apuna oli pikkuveljensä, joka odotti innolla, että pääsee ratsastamaan. Ohjakset syntyivät heinistä.
Pankin talkkari,
tytär oli tarkka eläintä lumesta luodessaan: halusi, että kunnioitus hevosen ylvästä olemusta näkyy lopputuloksessa.
Minä kameran takana huiskin (kuva on arkistosta eikä ihan nuori) ja pikkuisen harmittelen samaa: ylivalotus ei anna oikeutta hevosen hienoille, lepääville jaloille.
Kutuharju,
Kiitos,
ihana kuulla, että Helmen (juu, hänen nimensä on Helmi) asento on sinustakin liikkumattomuudessaankin – eloisa.
Uljas Helmi-tammahan se siinä. Lumiveistoskisa-ainesta.
Liisa,
kiitos. Helmi on kaunis nimi. Ja kaunis on lumihevonen (kehtaan kehua kun ei ole omatekemä – paitsi lapsi joka sen teki ;)
Hieno veistos.
Valkoinen Helmi.
tanssiva harmaa pantteri,
hienoja ovat myös materiaalit, mistä veistoksia voi "vuolla": hiekasta, lumestakin.
arleena,
valkoinen Helmi-hevonen hohtaa, kun auringonsäde osuu siihen. Yöllä se näyttää valkoiselta aavehevoselta.
Hyvä otos Lastu, tuon kunniaksi soitan Ajako Minasen Hikarin.
susj,
kiitos.
Voi, minulla on musta aukko tietokeskuksessani (korjaan: rutkasti mustia aukkoja). Kiinnostaisi tietää "Hikarista" enemmän; hikari on suomeksi hikipinko, japaniksi 'valo'.
No mutta, siinähän on se tarujen valkoinen ratsu!
Elegia,
hyppää selkään! Ratsu vie maahan missä saagat sikiävät. Taru on hänen toinen nimensä, toinen on Helmi :)
Lähetä kommentti