torstai 5. helmikuuta 2009

merkkikengät


kuva: Elegia ©

Hänen sandaalinsa ovat talviunillaan, kesäterässä. Jahka kevät saapuu, kevät ja valkovuokot, lumi on pessyt sandaalit putipuhtaaksi ja aurinko kuivattaa rännän ja rakeet nahkapinnalta. Miten on autuasta pujottaa ne jalkaan ja kulkea yhdessä elämänkumppanin kanssa rantapoluilla. Ennen sanottiin tukka hyvin, kaikki hyvin, mutta näiden tallaajien tunnuslause on: kenkä hyvin, kaikki hyvin.



Hänen rakkaansa jalkoja hyväilevät isältään perimänsä kengät, jotka ovat perhosenkeveät kulkea ja muokkaantuneet akilleen kantapäästä pottuvarpaan kärkeen kuin antiikkilaasti takan pintaan. Tuuletuskin kohdallaan niin kuin hyvässä takassa tulee olla: hyvin vetää. Molemmilla.

Yhteiselämä on muotoutunut yksinkertaisuuden ylistykseksi ajan kanssa. He kuljeskelevat ja kujertelevat metsissä ja rannoilla. Soutelevat kirkkailla vesillä. Ja kun tulee se kaikkein läheisin hellyyden hetki, he ripustavat sandaalit naisen kaulalle kuin korun ja mies läpsyttää kenkiään; kutsuu ilon, ja se saapuu kuin luonnonvoima.

valokuvatorstai

18 kommenttia:

Wiltteri kirjoitti...

ja ennenvanhaan könkättiin menemään tuohivirsuilla, kauas on pitkä matka niinkuin noihin aikoihinkin.. ;)

-wiltteri-

Elegia kirjoitti...

No on noilla jokunen metri kävelty :D Mutta ne ovatkin nauravat kengät, ihan selkeästi tuo oikeanpuoleinen hymyilee ;)

Anonyymi kirjoitti...

Hyvistä kengistä ei mielellään luovu, vaikka jo vähän vanhuuttaan nauraisivatkin! ;D

arleena kirjoitti...

Totta kaikki mitä sanoit,
kenkä hyvin kaikki hyvin

Jos kengät hiertää, hiostaa ja puristaa, eihän siitä mitään tule. Jäävät ilot puun taakse ja tuska astuu ruohikolla.

Inkivääri kirjoitti...

Kunnolla istuva kenkä on taivaan lahja ja pitää miehen virkeänä jaloista puhumattakaan8)

Anonyymi kirjoitti...

Kai sitä ennen vanhaan oltiin nuukempia ja kaikki käytettiin loppuun. Nykyään ei kengänrajoissa juuri kuljeta. Minunkin mottoni enemmän on, että kengät hyvin, kaikki hyvin. :)

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis on tarina ja siinä on mukana totuuden siemen.

Harakka kirjoitti...

Nämä kengät ovat hyvin palvelleet, ja vieläkin palveluvuosia varmaan on!Hyvä kuva haasteeseen.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno tarina ja hienot kengät. Vanhat jalkaan muotoutuneet kengät ovat parhaat ja noissa ilmastointikin jo pelaa, ei ole hajuongelmia. :)

Anonyymi kirjoitti...

Nahkakengät nauravat!

Mari kirjoitti...

Noilla kengillä on hyvä olla, kun noin hymyilevät.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno vastaus iloisilla kengilläsi! Noilla on monet työt tehty ja työn tuloksista nautittu.
Hieno kokonaisuus, kuvasi ja tekstisi.

Anonyymi kirjoitti...

Tutun näköiset kengät :) Siis eivät ole omani, mutta olen kommentoinut niitä ennenkin (blogissasi tietenkin) :D
Hieno vastine pikkukengille; tässä ne ovat kasvaneet isoiksi.

Anonyymi kirjoitti...

Miehen kengät nauraa narahtavat, naisella ei kenkiä olekaan, nehän unohtuivat talvella laiturille.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanat nauravat kengät. Tosi hauska kuva!

Lastu kirjoitti...

Wiltteri,
tahtoisin kokeilla tuohivirsuja ja ripustaa tuohikontin selkään. (Kohta on Kalevalan päivä.) Mutta ehkä ne virsut ovat jäykät ja tulisi ikävä omia kenkiä.

Elegia,
mikä kenkää noin naurattaa ;D. Ensin noilla kengillä käveli isä, sitten ne peri poika. Ja pian maksun perii suutari.

Inkataika,
viini paranee vanhetessaan, saman ihmeen ja ihanuuden taitavat tehdä kengät.

arleena,
totta. Hiertävät kengät piinaavat paitsi jalkaa myös mieltä. Mukavissa kengissä elämä maistuu ja juttu luistaa.

Inkivääri,
miehen kunto on suhteessa kengän mukavuuteen ;)

Tarjuska,
kiitos samoin. Hyvät kengät eivät peiliä kaipaa. Hyvä olo kertoo koko totuuden.

savisuti,
niin, jos pariskunnalla on sama arvomaailma, kulku käy yksissä tuumin ja molemmilla on hyvä mieli ja olo. Vaikka ronttosissaan.

harakka,
toivomme pitkää ikää ja palvelusvuosia molemmille "ronttosille".

Zilga,
noissa kengissä ei sukkamehu tirise. Rexonaa ei tarvita vaikka kulkisi miten hikisissä maisemissa.

eem,
nahka venyy ja paukkuu, nauraa ja naurattaa.

Mari,
hyvän olon lähteet löysit ;)


Uuna,
ensin työskenteli nämä kengät jalassa isä, sitten poika. Ja kun kenkiä ei tarvitse varoa, maali saa roiskua.

Kutis,
muistisi on terävä kuin partaveitsi. Olen vissiin juuttunut näihin kenkiin, kun tyrkkäsin ne ensin pajukkon, sitten saareen. Mutta kun ne ovat minusta niin ihanat, erivärisine kengännauhoineenkin ;)

Meripilvi,
sanos muuta, mitäs nainen kengillä, uidessa ovat vain tiellä ja jalanpohjat karaistuvat kun kulkee poluilla ja metsäteillä paljain jaloin.

Marjukka,
niin, suupieleen hymyyn vetävät nämä perintökengät. Paljon niistä on iloa lähtenyt kotopiirissä. Hyvä jos muuallakin ;)

Anonyymi kirjoitti...

Kiva tarina, mies ja nainen. Tutut kengät alemmassa kuvassa. :)

Lastu kirjoitti...

tanssiva harmaa pantteri,
tervetuloa saaren taigaan :). Tänne nämä miehen ronttoset ovat kulkeutuneet; aina yhtä rakkaat ovat, näemmä. Maskotit vallan.